Ajasto muisti jälleen ylläpitoa yhteistöillä, ja minulle saapui ihanan pirtsakka Ajasto Unika lukuvuosikalenteri. Ensifiiliksiä voi kurkata livestä Facebook-ryhmän puolelta.
Unikan kansien väri on upea hieman lilaan taittava pinkki, joka tuo itselleni ensimmäisenä mieleen marjapuuron ja on suorastaan syötävän herkullinen. Unika on osa Ajaston Eko-mallistoa eli sen kartonkikannet ja paperi on valmistettu sataprosenttisesti kierrätyskuidusta. Siitä huolimatta, että kannet ovat kartonkia, tuntuvat ne jämäköiltä ja kestäviltä eli kalenteri pysyy varmasti hyvin menossa mukana. Kansien kauniin värin kruunaa hopeafolioitu painatus, josta näkee, että kalenteri on lukuvuodelle 2019-2020. Kalenteri on parikierresidottu ja kokoa A5.
Kalenterin ensimmäisellä sivulla on henkilötietosivu ja sitä seuraavat perinteiset vuosikalenterinäkymä ja tulossa olevat tärkeät kalenteripäivämäärät. Näiden jälkeen tulee vuosisuunnitelma, joka on jaettu useammalle aukeamalle aina puoli vuotta kerrallaan. Vuosisuunnitelmaan on helppo merkitä itselleen tärkeitä tulossa olevia tapahtumia ja muita muistettavia asioita ylös oikean päivän kohdalle.
Tämän jälkeen alkaa varsinainen kalenteri. Viikot alkavat heinäkuusta 2019 ja päättyvät elokuun alkuun 2020. Viikkonäkymä on horisontaalinen ja yksi viikko on aina yhdellä aukeamalla. Aukeaman oikealla sivulla ovat varsinaiset viikonpäivät, kun taas ruudullinen vasen sivu on varattu kokonaan muistiinpanoille. Viikonpäivät on jaettu kellonaikoihin klo 8-17 väliselle ajalle, joten tämä kalenteri sopii erinomaisesti opiskelukäyttöön, kuten myös päivätyöläiselle työkalenteriksi.
Viikkonäkymien jälkeen Unikassa ovat Ajastolle tuttuun tapaan nimipäiväluettelo, Suomen liputuspäivät ja ulkomaanpuheluopas. Jokaviikkoisen muistiinpanosivun lisäksi kalenterin lopussa on useita viivallisia sivuja muistiinpanoja varten, joten merkitsemistila ei varmasti lopu kesken.
Kaikkein viimeisimpänä kalenterissa ovat viikkosuunnitelmat ja vuosiruudukko. Viikkosuunnitelmat käyvät hyvin pohjaksi esimerkiksi lukujärjestykselle tai auttavat muuten vaan viikkojen aikatauluttamista etukäteen. Vuosiruudukossa on kätevästi kokonainen vuosi yhdellä sivulla ja sopii näin ollen esimerkiksi jonkin asian pidempiaikaiseen seuraamiseen.
Unikan paperi on suhteellisen ohuen tuntuista ja väriltään luonnonvalkoista. Tekemäni pikaiset kynätestit paljastavat, että paperi ei ohuesta vaikutelmastaan huolimatta päästä juuri mitään kyniä läpi. Edes tyypillisesti joka kerta ghostaavat pastelliset Stabilo Boss -yliviivaustussit eivät näy läpi Unikan kierrätyskuitusivuilta.
Kaiken kaikkiaan Ajasto Unika on käytännöllinen ja yksinkertainen peruskalenteri, joka sopii monenlaiseen käyttöön. Kansien pirteä väri, kalenterin ekologisuus ja kestävän oloinen ulkomuoto sekä näppärä koko vetosivat minuun itseeni heti, kun sain kalenterin käsiini. Kiitosta saa myös kalenterin runsas muistiinpanotila.
Huhtikuun alkupuoliskolla pyöri ryhmässä ensimmäinen Kalenterimanian art journal-haaste. Kyseisen haasteen idointi lähti käyntiin jo Tammikuun puolella, kun kalenterimaanikko-Sari heitti siitä minulle kysymyksen. ”Eikö Kalenterimaniassa voisi olla jokin art journal-haaste?” Siitä se kuuluisa ajatus sitten lähti! Kaikki jotka haasteesta tykkäsivät, voivat siis kiittää Saria idean alkuunpanemisesta.
Pallottelin paljon erilaisia ajatuksia siitä minkä tyyppisen haasteen haluaisin suunnitella, ja lopulta päädyin paneutumaan ajatukseen niin sanotusti askelein tehtävästä työstä. Ja lopputuloksenahan olikin tosiaan 10 päivän haaste, jossa joka päivä julkaistiin yksi uusi aihe/teema jolla työtä jatkaa.
Seuraavaksi koittikin sen haastavin vaihe suunnittelussa – mitä askeleita tähän nyt sitten laittaisi? Ja missä järjestyksessä? Itse käytän art journalissani useampia erikoisaineitakin, kuten esimerkiksi gessoa ja kohopastoja. Siis tarvikkeita joita ei jokaiselta heti hyllystä löydy, harvemmin ainakaan jos ei art journalia tai muuta mixed mediaa harrasta. Tälläisiä aineita olisi ollut itselleni helppo lähteä asettamaan päivien aiheiksi, tai no tässä tapauksessa aineiksi, mutta en halunnut rajata haasteen osallistujia kaapeista löytyvien tarveaineiden perusteella. Ja sen perusteella miten monta kertaa ryhmässä kommentoitiin haastetta mukavaksi koska siihen oli matala kynnys osallistua, oli tämä juuri oikea valinta! Tärkeä kriteeri suunnittelussa oli juuri se, että jokaisen päivän askeleen pystyi toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisillakin tarvikkeilla niin halutessaan.
Sitten piti miettiä sitä, että miten tarkaksi aiheet rajaisi. Laittaisiko esimerkiksi yhdeksi aiheeksi ”nappi”? Vai superlaajasti, vaikkapa ”jotain mistä sinä pidät”? Halusin löytää näiden kahden väliltä kultaisen keskitien. Aiheet joista selkeästi voisi katsomalla tunnistaa että mitkä askeleet ovat missäkin kohtaa työssä, mutta kuitenkin tarpeeksi laajat jotta jokainen pääsee itse valitsemaan millä välineillä ja miten kohdan haluaa toteuttaa.
Kun alkoi hahmottua että millaiset olisivat erilaiset kymmenen askelta, pohdin pitkään vielä niiden järjestystä. Ja sitä, että olivathan ne varmasti sellaiset, että ne voisi tehdä ilman erikoisia välineitä. Leimaaminen ja sabluunan käyttö olivat esimerkiksi kohdat joista olin tehnyt itselleni jo etukäteen listat vinkeistä, joita voisi antaa jos jollekkin tulisi tenkkapoo varsinaisen leiman tai sabluunan puuttuessa. Mutta eipä juuri tarvinnut avittaa ideoinnissa, kun osallistujat keksivätkin paljon omaa listaani parempia ja kekseliäämpiä ideoita. Vai kuinka moni ajattelee ensimmäisenä perunansurvinta sabluunasta puhuttaessa? No luovat kalenterimaanikot tietenkin, loistavaa!
Ja sitten koitti haasteen ensimmäinen päivä. Ja voi pojat! Kuinka moni lähtikään oikeasti mukaan toteuttamaan haastetta. Moni! Ja kuinka moni vieläpä sellainen, jotka omien sanojensa mukaan eivät olleet vastaavaa ennen tehneet. Ensimmäisen päivän iltana kun katsoin ryhmän art journal-kansioon, oli siellä jo silloin 24 kuvaa! Jännitin siis etukäteen ihan turhaan että olisko tämä koko juttu kuitenkin ihan tylsä ja ”mitä jos kaikki pettyykin kauheasti millainen tämä haaste on”.
Haasteen edetessä lähti lähes joka päivä joku uusi mukaan, mikä oli hienoa. Ei todellakaan haitannut vaikkei olisikaan kerennyt aloittaa ensimmäisenä päivänä, vaan hyvin pystyi kirimään myöhemminkin aloitettua haasteen kiinni. Ja niin haasteen päiväkohtaiset ketjut kuin kansiokin alkoivat täyttyä mitä erilaisemmista kuvista haasteeseen osallistujilta. Näiden kuvien tupsahteleminen pitkin päivää Facebook-feedille oli itselleni inspiroivinta mitä muistan pitkään aikaan tapahtuneen! Miten monia ideoita, miten mahtavia oivalluksia.
Nyt kun haaste on ohi, olen palannut selaamaan kuvia kansiosta jo moneen kertaan. Niiin upeita töitä, ja materiaaleja joita en itse ollut ikinä ajatellut hyödyntäväni. Mutta nytpä ajattelen, kiitos siis siitä kaikille kuviaan jakaneille. Tämä sama inspiroituminen pätee myös kaikkiin muihin kuviin ryhmässä, joten ladatkaa rohkeasti kuvia kansioihin kalentereistanne, bujoistanne ja kaikesta harrastukseen liittyvästä. Ne voivat inspiroida muita suuresti, vaikka itse ei sitä käsittäisikään. Jaettu ilo ja inspiraatio, paras ilo ja inspiraatio!
Halusin listata tähän vielä muutamia haasteessa osallistujien käyttämiä materiaaleja ja tekniikoita, joiden käyttö sai itselläni leuan hieman loksahtamaan auki ihastuksesta ja ajatukset laukkaamaan;
perunasurvin sabluunana
kumihanskoista paloja ”jotain vihreää”-päivänä
revittynä kirjekuoren sisäpuolta, sellaista mustavalkokuvioista jota usein laskujen kuorissa on
leimasimena käytettynä mariskooli, viinipullon pohja ja kiintoavain
valkoisten höyhenien värjääminen itse vesiväreillä vihreäksi
I-ha-naa luovuutta!
Postauksen kuvituksessa näkyy vaihejärjestyksessä se, miten itse toteutin tämän haasteen. Tässä vielä kuitenkin kirjallisena 10 vaihetta ja allekirjoittaneelta niiden toteutusratkaisu, siltä varalta että kuvat eivät täysin avaa kaikkia kohtia!
Viivoja/raitoja – ohutta keltaista washia ja vaaleanpunaista maalitussia.
Jotain revittyä – revittyjä paloja suodatinpussista ja maalarinteipistä.
Jotain keltaista – keltaista akryylimaalia.
Lehdestä leikattu kuva – alpakka/laama-eläin.
Jotain leimattua – tekstitaustaleimasimella sinne tänne leimausta.
Jotain sabluunalla – keltaista akryylisprayta sabluunan läpi.
Jotain vihreää – vihreää akryylimaalia pehmeästi siveltimellä tuputellen.
Yksityiskohtia/viimeistelyä kynällä – valkoisella maalitussilla lehdestä leikatun kuvan sekä tekstitarrojen ympyröinti.
Iso, iso kiitos kaikille osallistuneille, tätä oli huippua seurata miten kukakin työtään teki. Moni kyseli pitkin haastetta että tuleeko näitä lisää ja koska. Voin luvata että aivan varmasti tulee! Joka kuukausittaista tai muutenkaan vakituisella aikataululla olevaa ei kumminkaan tästä tule, vaan ryhmässä kyllä ilmoitellaan heti kun seuraava on tulossa. Pysyy kenties haasteen viehätyskin erilaisena jos ei heti niin sanotusti makeaa mahan täydeltä..hih! Katsellaan tuossa kesän kynnyksellä taas.
Toivottavasti tämä innosti kokeilemaan uusia asioita, ja ne jotka aloittivat ensimmäistä art journaliaan tällä haastella, saivat kipinän jatkaa kokeiluja ja luomista. Yhdistämällä tämän haasteen myötä ehkä uusia, nyt tutuksi tulleita tekniikoita, muilta bongattuja ideoita ja luomalla uudelleen omasta haastetyöstään lemppariasioitaan saa jo varmasti monia uusia ideoita kokeiltavaksi! Itse ainakin poimin listaan ylös teiltä bongattuja ideoita joita on pakko päästä testaamaan itsekin.
