Kesä oli ja meni, mitä jäi käteen? No ainakin yksi Personal Plannerin pistesivuinen mini-vihko söpöine, nahkaisine kansineen. Loman korvalla aloin kaivata jotain nopeaa ja näppärää, pientä ja muuntautumiskykyistä. Kaikkeen tällaiseen tarvitaan ihan ensiksi juurikin se kulman takana kutkutteleva, pitkä kesäloma ja ripaus seikkailunhalua (tai vaihtoehtoisesti vain tuuliviiriys maximus).
Kun vihko kansineen sitten saapui, aloitin koko projektin tekemisen yksinkertaisesti kaavailemalla loman ajalle viikkoaukeamat. Halusin myös päästä eroon isosta kasasta viikonpäivä- sekä numerotarroja, joten tässä oli tilaisuuteni toteuttaa se. Lopputulos on tosin se, että yllä näette koko neljän viikon projektista sen yhden ainoan, oikeasti käytetyn ja täytetyn aukeaman.
Kunnollinen kesäheila ei kuitenkaan ole, jos se ei sisällä ainakin yhtä rykäisyä talteen kerättyjä muistoja. Omassani on kahden ensimmäisen viikon kuvat siististi ja kivasti sommiteltuna, ja ne loput… No niitä postasin sitten pitkin internettiä, mutta tänne vihkoon ne eivät päätyneet.
Lisäksi keräsin vihkoon talteen esimerkiksi eri kesälomakohteidemme tärppitietoja, kuten Tukholmassa sijaitsevan Panduro Hobbyn osoitteen ja aukioloajat. Mitä tästä opimme? Lähes jokaisella on varmasti mainiot lähtökohdat ottaa tällainen kesäheila, ja isolla osalla saattaa olla hyvät mahdollisuudet saattaa tällainen projekti loppuun. Itselläni kävi niin, että kansien väliin on päätynyt jotain muuta, ja 3D-tarroista pursuileva kesäheilani saa paikkansa lipastosta.
Useat pidempiaikaiset ja suunnittelua vaativat projektit ovat oikea kalenterimaanikon unelma – niin paljon ylös laitettavia asioita, niin paljon mahdollisuuksia tyhjille muistikirjoille ja eri teemoihin sopiville valmisratkaisuille! Näin minäkin ajattelin silloin reilut kaksi vuotta sitten, kun minua kosittiin ja sain “virallisen luvan” alkaa suunnitella häitä.
Googlasin jo heti tuolloin kaikki mahdolliset hääplannerit ja aloin metsästää teemaan sopivia tuunailutarvikkeita. En kuitenkaan päätynyt tilaamaan mitään, koska häihin oli vielä niin pitkä aika – eihän meillä ollut silloin vielä päiväkään tiedossa.
Aikaa kului ja saimme lyötyä päivän lukkoon vajaa vuosi kihlauksen jälkeen varatessamme juhlapaikan. Tällöin hääsuunnitteluintoni heräsi uudelleen eloon ja muistin aikaisemman haaveeni hääplannerista. Olin alunperin ajatellut haluavani valmiin sellaisen, mutta sitten minulle iskikin joku käytännöllisyyden puuska, kun muistin, että minullahan lojuu käyttämättömänä useampi muistikirja. Niinpä valjastin pehmeäkantisen M-kokoisen Nuunan toimittamaan hääplannerin virkaa. Tuolloin en vielä saanut kansien sisään mitään konkreettista, mutta leikkelin sinne kuvia häälehdistä ja kirjoitin ylös joitain ajatuksia mm. väriteemasta ja siitä millaisen puvun haluaisin.
Tämän jälkeen hääplanneri sai jäädä odottamaan parempia aikoja, sillä edelleen koin häihin olevan vielä niin paljon aikaa, etten kuitenkaan saisi mitään oikeasti hyödyllistä muistikirjaan laitettua. Se toimi sillä hetkellä lähinnä yleiseen fiilistelyyn.
Niinhän siinä sitten kävi, kun oikeasti aloimme kaasojen ja bestmanien kanssa suunnitella häitä, ei paperinen hääplanneri tuntunut kovin käytännölliseltä. Olin kyllä ajatellutkin sen olevan lähinnä vain omaan käyttööni, mutta ottaessamme Trellon käyttöön ja kaikki suunnitelmat oli helppo kirjata sinne kaikkien nähtäville, en oikein enää tiennyt, mikä virka omalla plannerillani olisi fiilistelyn lisäksi.
Viimeinen niitti Hää-Nuunani arkkuun oli, kun aloitin viime syksynä Kalenterimanian ylläpidossa ja tarvitsin kipeästi muistikirjan, johon laittaisin olennaisia asioita muistiin. Niinpä muutin hääplanneriviritelmäni lennosta Kalenterimanian juttuihin keskittyväksi muistikirjaksi.(Sivuhuomiona on todettava, että kyseinen Nuuna on jo eläköitynyt siitäkin hommasta ja etsii edelleen itselleen sopivaa tarkoitusta.) Tällöin mietin taas hetken ihan oikean hääplannerin hankkimista, sillä koin hukanneeni tässä loistavan tilaisuuden toteuttaa itseäni ja harrastustani.
Taas kerran sen hankkiminen kuitenkin jäi, en edes oikeastaan muista mistä syystä tällä kertaa. Pari kertaa keväällä tuli tarve tehdä häihin liittyviä to do -listoja, mutta päädyin toteuttamaan ne suoraan bujoon. Nyt, kun häät ovat ihan nurkan takana (ja ohi jo siinä vaiheessa, kun tämä postaus tulee ulos), minua hieman harmittaa, etten koskaan hankkinut sitä valmista, häiden suunnitteluun oikeasti tarkoittettua hääplanneria. Se olisi ollut loistava tapa purkaa tätä viime hetken stressiä, vaikka toisaalta Trellon to do -listoista asioiden ruksiminen on myös ollut siinä mielessä kovin tyydyttävää. Hääplanneri olisi myös ollut loistava syy fiilistellä tulevaa h-hetkeä ja lätkiä joku kalenteri täyteen hääaiheisia tarroja. Minulle ei loppujen lopuksi kertynyt kauheasti hääaiheista kalenteritavaraa, mutta sain viime vuonna yhdessä Happy mailissa tosi kivoja Simple Storiesin hääaiheisia tarroja ja olen suorastaan palanut halusta päästä käyttämään niitä. Muutaman olen onnistunut ujuttamaan kalentereihin merkitessäni ylös jotain häihin liittyvää, mutta paljon on vielä käyttämättä.
Onneksi rakkaat kaasoni tarjosivat minulle yllin kyllin fiilisteltävää, kun olivat tehneet minulle polttareihin ihanan scrapbookin, polttareiden Harry Potter -teemaan sopivaksi tottakai! Kirjassa oli jo joitain juttuja valmiina, mutta sen lisäksi sain paljon teemaan sopivia oheistarvikkeita, kuten tarroja ja kyniä, joilla voisin itse toteuttaa polttarikirjaa juuri niin kuin haluan. Minulla on myös iso kasa polttareissa napsittuja Instax Mini -kameralla otettuja kuvia, jotka aion vielä jossain vaiheessa liittää kirjaan. Kuten hääplannerinikin, myös tämä projekti on jäänyt vähän kesken. Minulla on kuitenkin vakaa aikomus saada scrapbook valmiiksi heti, kun häästressiltäni kykenen. Ehkäpä hääplannerin puuttuminen ei siis jää jatkossa harmittamaan niin paljon, jos saan polttarikirjan valmiiksi. Saatanpa myös sisällyttää siihen jotain häihin liittyvää fiilistelymateriaalia.
Tämän postauksen opetus taitaa olla, ettei jotain asiaa tarvitse hankkia pelkästään vain kivan ajatuksen vuoksi. On myös ihan ok, jos joku suunniteltu asia vain jää, kun ei muulta elämältä yksinkertaisesti ehdi tai pysty toteuttamaan sitä niin kuin alunperin aikoi. Toisaalta on myös hyvä muistaa, ettei jääneitä ideoita ole koskaan liian myöhäistä toteuttaa, vaikka sitten vähän muunnellulla tavalla.
Omalla kohdallani ei hääplanneri koskaan löytänyt paikkaansa häiden suunnittelussa, mutta polttareista saadun scrapbookin avulla pystyn kuitenkin yllin kyllin fiilistelemään ja uudelleen elämään yhtä elämäni tärkeimmistä tapahtumista.
Ensi viikolla pääsette lukemaan millaisen hääviikon tuunasin Happy Planner Classiciin. Siellä nähdään myös nuo mainitsemani Simple Storiesin häätarrat!
