Kalenterini on viime vuosina vaihdellut ahkerasti eri yhteistöiden parissa, eikä siksi ole yhtä ja saamaa luottokalenteria, niin kuin osalla on. Pitkään on kuitenkin pysynyt kalenterista toiseen pystypäivät. Luottokalenterin sijaan koristelutapa on pysynyt aina melkein samana. Tyyli on voinut vaihdella, mutta aina ensin laitetaan washiteippi ja sitten tarrat. Tyylillisesti taas voi nähdä sateenkaarista mustavalkoiseen.
Kalenteriani selatessa täytyy todeta, että boxitarrat (tai leimat) ovat edelleen vakiovaruste. Boxeihin kirjaan pysyvät menot, kuten harrastukset ja lääkärikäynnit. Muuten teksti voi olla ns. ”vapaana” päivän kohdalla. Kynä joka kulkee mukana menossa ja jolla teen merkintöjä on nykyään aina pois pyyhittävä Legamin kynä, mutta lemppareihin kuuluu ehdottomasti kapea musta kuitukärkinen tai kuulakärkinen kynä. Kunhan se on musta!
Uusimpana tunnisteena kalenterissani on nykyään pieni jalkapalloleima, jonka sain ihanalta ryhmäläiseltä. Perheessämme asuu kaksi futaajaa, joten leimalle on ollut käyttöä, kun merkkaan treenit ja turnaukset. Jos totta puhutaan, teki mieli aloittaa postaus… ”kalenterini tunnistaa siitä, ettei sitä ole ketään ehtinyt tuunailla”… Ruuhkavuodet, apua! Kyllä tämä tästä ja onneksi kalenteri pysyy ja elää perhe-elämän kiireenkin keskellä.
Kesä on vihdoin täällä ja sen myötä olen jo pitkään makustellut ideaa lehtien käytöstä gellilevyn kanssa. Luonnollisesti rankkasateet alkoivat juuri sinä päivänä, kun näitä oli tarkoitus lähteä keräämään: alkuperäisenä ideana oli hakea muutama saniainen, mutta tyydyin omalta pihalta löytyviin pihlajan ja vaahteran lehtiin. Annoin lehtien kuivahtaa päivän ajan, sillä tarkoituksena oli hyödyntää lehtiä niin gellilevyyn kuin leimaamiseen, eikä suinkaan liimata työhön kuivuneita lehtiä.
Viime kerrasta gellilevyn kanssa olikin kulunut taas pieni ikuisuus, mutta onneksi rolleri ja uusi pyöreä levy löytyivät yllättävän nopeasti kaappien kätköistä. Pyöreä gellilevy näytti myös sopivan todella kivasti B5 kokoisen muistikirjani sivulle ja seuraavana olikin aika ryhtyä tuumasta toiseen.
Päädyin ensin levittämään tummahkon vihreää akryylimaalia levylle ohuen kerroksen. Vieläkin koen olevani niin aloittelija gellilevyn kanssa, että joka kerta saa jännittää, kuinka kuvioinnit levyllä tulevat esiin ja kuinka kuva tulee nousemaan paperille. Toisaalta ennalta-arvaamattomuus taitaa olla tämän tekniikan yksi kulmakivi muutenkin.
Asettelin kaksi vaahteranlehteä ja toisen pihlajanlehden levylle märän akryylimaalin päälle. En ollut varma kummin päin lehdet olisi fiksumpi laittaa, joten vaahteran kohdalla laitoin kummatkin eri päin, jotta jatkossa olisi jonkinlainen idea ja suunnitelma tällaisen tekemisen varalle. Pohjakerroksen maalin ollessa vielä märkää, painelin suttupaperin levyn sekä lehtien päälle ja nostin ”ylimääräisen” maalin levyltä pois. Tämän jälkeen nostin lehdet pois ja levylle jäi kivat jäljet kaikista lehdistä ja niiden lehtiruodit.
Seuraavaksi jouduinkin odottelemaan, että vihreä maali ehtisi kuivua. Ehdin hetken pohtia pohjakerroksen värejä ja päädyin vaaleanvihreään ja vaaleansiniseen, joita lopulta tiputtelin pieniä pisteitä levylle ennen värin levittämistä. Maalin ollessa vielä märkää, painoin muistikirjan sivun levylle ja nostin kuvan sitä kautta ylös. Hain kuvanmukaista efektiä, mutta hauskana yllätyksenä tuli, kuinka vahvat maapallovibat sain työstä sen siirryttyä paperille.
Minua aavistuksen häiritsi rosoiset reunat, joten päätin napata maalitussini ja rajata pallon sillä. Ei sillä, ei työ niin paljon siitä siistiytynyt, mutta tulipahan kokeiltua ja samalla todettua, että omaa Uni Posca -varastoa pitäisi saada kasvatettua.
Koska pyöreä printti muistutti minua paljon maapallosta, enkä saanut sitä aseteltua keskelle sivua, halusin täyttää yläreunan jollain. Ajattelin, että joku lyhyt runo maahan liittyen voisi toimia, niinpä hetken selauksen jälkeen päädyin seuraavaan haikuun:
Beneath sky so blue, Earth spins in infinite space, Nature’s grace below.
Seuraavaksi lähdin koristelemaan viereistä sivua käyttäen samoja lehtiä leimasimina. Nappasin kolme erilaista vihreää varastoistani ja tuputtelin lehtiin mustetta lehden alapinnalle ja sen jälkeen painoin paperiin.
Sivu näytti edelleen tyhjältä, joten roiskin metallinhohtoista Tim Holtzin spraymaalia sivulle, jonka jälkeen tuputtelin tummimmalla vihreällä musteella hieman reunoja. Samaisella musteella myös värjäsin harson (cheese cloth), jonka liimasin paperille ennen leikekuvaa, sillä halusin saada pientä tekstuuria sen myötä työhön. Tyttö on itseleikattavasta Craft o’clock Touch of Nostalgia -leikekuvasetistä.
Vasen sivu oli aikaisemman art journal haasteen myötä leikelty muotoonsa ja sen käyttöä olen hieman arastellut, mutta se sopi yllättävän kivasti lopulta tähän teemaan. Lisäsin vielä muutamat tekstitarrat, kun sivun yläreuna tuntui niin kovin tyhjältä.
Oletko sinä aikaisemmin hyödyntänyt luonnonmateriaaleja tuunauksessa tai art journalissa? Jos olet, tule ihmeessä ryhmän puolella esittelemään sitä meille.
Ihanaa kesän jatkoa ja aurinkoisia päiviä sinulle toivottaen, Laura S.
P.S. Aikaisempiin tämän sarjan postauksiin pääset tästä.
