Avainsana: kalenterimafia

Kalenterivuosi 2021 – Terhi

Ihanaista alkanutta kevättä kaikille! Oma kalenterivuoteni on alkanut seesteisesti, muttei ilman houkutuksia tai ajatuksia toisesta kalenterista. Todellista kalenterirauhaa ei ole vielä syntynyt tälle vuodelle, vaikka olenkin varsin tyytyväinen tämänhetkiseen kalenterikattaukseeni. Silti on sellainen olo, että jotain tästä vielä puuttuu.

Mukanani kulkee tämä ihana Ajaston Project 365. Ihastuin tähän kalenteriin niin palavasti, ettei muista kalentereista ollut haastamaan tätä. Ennen varsinaista ostopäätöstä ehdinkin käydä silittelemässä tätä useamman kerran Suomalaisessa kirjakaupassa. Olen ollut tyytyväinen häneen, vaikka houkutus uusille kalenteriapajille on ollut valtava. Innostuttuani kokeilemaan art journalia, olin jo melkein vaihtamassa kalenterini bullet journaliin eli bujoon. Onneksi tämä jäi vain ajatuksen tasolle enkä lähtenyt vaihtoa suorittamaan. Toisaalta, ajatus kalenterin rinnalla kulkevasta bujosta, vähän innostaisi. Ehkä se onkin kalenterirauhani puuttuva palanen?

Vastapainona vaaleanpunaiselle kalenterille toimii musta viiden vuoden päiväkirja, johon törmäsin ensimmäistä kertaa ryhmässä käydyssä keskustelussa. Minun piilotteleva järjestelmällisyyteni ei meinannut kestää sitä, että aloitin päiväkirjan heti sen ostettuani enkä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä. Viiden vuoden päiväkirjani alkaa siis 9.2.21, vaikka se edelleen tuntuu minusta hassulta. Vaikeinta on kuitenkin ollut täyttää muutama rivi jokaiselta päivältä, mutta toivon sen olevan helpompaa ja rutiininomaisempaa muutaman kuukauden kuluttua.

Mitä siis toivon kalenterivuodelta 2021? Toivon, että uskallan tänä vuonna kokeilla entistä rohkeammin erilaisia tyylejä kalenterin koristelussa. Tällä hetkellä on myös tilaa koristella ja kokeilla, kun kalenteri ammottaa lievästi sanottuna tyhjyyttään menojen osalta. Kalenteriini onkin päätynyt menojen lisäksi entistä enemmän omia fiiliksiä ja pieniä huomioita arjesta. Ja lisää innostusta! Innostukseni erilaisiin tekniikoihin ja teemoihin tulevat kausittain. Tällä hetkellä leimailu, vesivärit, art journal ja kuun vaiheet ovat olleet enemmän kuin kiinnostavia. Ainakin osa näistä tulee näkymään osana omaa kalenterivuottani. Toivonkin, että innostukseni kautta saisin vähän enemmän rohkeutta kokeilla jotain uutta kalenteriharrastuksen saralla, sillä helposti jään toimimaan sillä tutuksi tulleella tyylillä.

Kalenterivuoteni näyttää siis aika hyvältä! Ehkä tämän kevään myötä kalenterirauhani saavuttaa tasapainon?

❤︎: Terhi

Umpikujasta kohti uusia ideoita

**Postauksessa mainittu Leuchtturm saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa

Ryhmässä on tullut esiin viime kuukausina suuri inspiraatiopula. Niin ylläpito kuin ryhmäläisetkin kärsivät inspiraation puutteesta, mieli on monella maassa ja tuntuu, että monevat koittavat tällä hetkellä vain räpiköidä päivä kerrallaan eteenpäin. Se on ihan ok, aina ei tarvitse jaksaa. Tärkeää on puhua näistä fiiliksistä, kertoa suoraan että nyt ei kyllä nappaa. Korona ahdistaa. Kotona on raskasta. Etätytöt painavat niskaan. Välillä on vaikea löytää aikaa kaikelle mille haluaisi.

Itse taistelen usein sen kanssa, että haluaisin tehdä asioita kalenterin kanssa, haluaisin lukea ja samaan aikaan se kiva sarja HBO:lla kutsuu nimeäni. Ja nämä siis niistä omista jutuistani, sen lisäksi lapsi haluaa lukea, askarella, retkeillä, kokata, leipoa. Olivatko nämä ne kuuluisat ruuhkavuodet?

Itsekin siis surffailin huonoilla aalloilla pitkään, oma vointini oli huono ja se tottakai heijastui myös harrastuksiin. En olisi jaksanut, enkä halunnut tehdä yhtikäs mitään. Jos ei olisi lasta, olisin maannut sängyssä päivät pitkät sarjoja katsellen, luultavasti siihen asti että makuuhaavoja alkaa muodostua. No hain tähän apua, tajusin ettei se ole normaalia. Se siitä, ei siitä sen enempää.

Mutta, oloni kohennettua palasi myös se kipinä, halu, tarve tehdä jotain. En ole ikinä ollut hyvä olemaan paikoillani oikeasti tekemättä mitään. Olen maailman huonoin sairastamaan, sillä päädyn vähintään sisustamaan kotini uudestaan. Totuus kuitenkin oli, että polkuni traveler`s notebookin kanssa oli saavuttanut umpikujan ja oli aika miettiä uusia ratkaisuja.

Caritan ja Tarun inspiroimana olen palannut vesivärien maailmaan, innostuin niistä ensimmäisen kerran ehkä vuosi, puolitoista vuotta sitten? Silloin innostus jäi lyhyeksi, koska ahdistuin siitä etten osaa. En osaa ja pysty tuottamaan sellaista jälkeä kuin haluaisin. Loppuvuodesta minulla oli mahdollisuus päästä hyödyntämään upean Essin life coach -ohjausta, ja se oli minulle mullistava kokemus. Tajusin, että rajoitteet, tavoitteet, kaikki painostava on omassa päässäni. Ei muilla ole odotuksia suhteeni, vaan olen itse se joka nostaa rimaa edessäni.

Aloitin ensin jonkinlaisen creative journalin tähän muistikirjaan, jota suosittelen kaikille jotka ovat epävarmoja mitä haluavat. Muistikirja on äärettömän edullinen laatuunsa nähden. Se kestää hyvin vesivärejä ja kyniä, pienuutensa takia se sujahtaa myös helposti laukkuun kannettavaksi. En ehtinyt montaa aukeamaa tehdä, mutta ehdin inspiroitua hurjasti, kun Suomalaisesta Kirjakaupasta tarjottiin tulevia uutuuksia testiin. Aiemmin en olisi tarttunut minkäänlaiseen bullet journal -yhteistyöhön epäonnistumisen pelossa, mutta nyt päätin tarttua härkää sarvista ja tarttua tilaisuuteen. Pari päivää viestittelyn jälkeen hainkin Hansakorttelin Suomalaisesta Kirjakaupasta oman Leuchtturmini ja se kuulkaa oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Tällä hetkellä, kun kirjoitan tätä, tuntuu että inspiraatio kuplii sisälläni ja on vaikea keskittyä kaikkeen muuhun. Toivottavasti tämä kantaa pitkälle.

-Mira