Avainsana: kalenterimafia

Rakas päiväkirja

Heippa ja syksyistä maanantaita kaikille! Mä ajattelin jakaa teille kuluneen kesän suurimman onnistumiseni, nimittäin päiväkirjan kirjoittamisen.

Kyselin ryhmässä miten muut on kirjoittaneet päiväkirjaa vai kirjoittavatko ollenkaan. Sain kannustusta ja toisaalta myös kerrottiin epäonnistumisistakin, mikä laski omaa rimaani huomattavasti. Ilahduttavinta oli kuitenkin kuulla, ettei päiväkirjojen kirjoittelu ole jäänyt unholaan, päin vastoin!

Oma kiinnostukseni päiväkirjan kirjoittamiseen lähti liikkeelle puhtaasti siitä, että tulin taitekohtaan elämässä. Olen tehnyt kuusi vuotta putkeen töitä, vaihtanut välillä vain alaa. Olen kamppaillut mielenterveyteni kanssa ja vihdoin alkaakin tuntua, että olen saavuttamassa kunnollista tasapainoa elämässäni. Tämän kuun alusta jäin kesälomalle, enkä palaa töihin vähään aikaan. Olen matkalla äidiksi, ja minusta tuntui helpottavalta ja oikealta ratkaisulta alkaa kirjoittaa asioita kuluneista päivistäni ylös.

Valitsin päiväkirjakseni A5+-kokoisen Dingbatsin, joka on väriltään kauniin keltainen ja keskellä sen kantta on susi. En varsinaisesti ole susifani, mutta se symboloi itselleni tiettyjä piirteitä, joita pidän tärkeänä. Ja tietenkin metsää, joka on minulle erityisen tärkeä. Itse kirjoittamisessa pääsin parhaiten alkuun siten, että istuin alas ja tein yksinkertaisen viikkopohjan itselleni. Ensimmäinen aukeama kattaa kaksi ensimmäistä viikkoa päiväkirjastani, koska pitämällä päiväkohtaisen tilan pienenä laskin tietoisesti rimaa kirjoittamiselta. Pikkuhiljaa lisäsin kirjoitustilaa, ja sain rutiinin kirjoittamiselle syntymään. Seuraava rimanalennustaktiikkani on se, että teen maksimissaan kaksi viikkoa sivuja etukäteen valmiiksi. Uskaltauduin kertaalleen kokeilemaan dutch dooriksi kutsuttua taktiikkaa jossa leikkelin tietyn määrän sivuja pienemmiksi. Se oli hauskaa!

Koska pidän kiinni kahden viikon etukäteismaksimista, teen kaikenlaisia muitakin sivuja päiväkirjasisällön sekaan. Siispä käsissäni onkin löyhä bullet journal, mutta ilman varsinaista kalenteriosuutta. Olen sisällyttänyt päiväkirjaani kesän bucket listin (joka meni aivan reisille, en ole toteuttanut sieltä yhtään kohtaa), lista ostettavista asioista, fiilistelysivu jossa on lapseni ultraäänikuva, Eveliinan ryhmään postaamia intuitiivisen kirjoittamisen harjoituksia, mietteitä korttipakkojen korteista ja niin edelleen. Turhaa painetta en kuitenkaan ns. ylimääräisen sisällön tuottamisesta ota, sillä kirjoittamisen tulee olla pääprioriteetti tässä muistikirjassa.

Tämän postauksen tullessa julkiseksi on minulla menossa jo yhdeksäs kokonainen päiväkirjaviikko. Olen siitä hurjan ylpeä ja olen löytänyt kirjoittamiselle oman tilan jokaisesta päivästäni. Se helpottaa nukahtamistani, se helpottaa tyhjentämään varsin ruuhkaisen pään. Se auttaa huomaamaan mitkä asiat menevät jo oikeasti paremmin. Voin vain lämmöllä suositella päiväkirjailua ihan jokaiselle.

Maanantaiterkuin Surppa

Esittelyssä – Piste 21/22 (Ajasto)

Piste-lukuvuosikalenteri saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta.

Sain huhtikuussa paketin Ajastolta ja tein siitä avausliven Kalenterimanian facebook-ryhmässä, tässä linkki. Sieltä paljastui ihana pikkuriikkinen ja mustavalkoinen Piste, joka on hurmannut minut täysin. Rakkautta ensisilmäyksellä.

Olin hetkellisesti mykistynyt, kun koitin prosessoida näkemääni. Pelkistetty ulkoasu, mustat pahvikannet isolla valkoisella pisteellä ja takakannessa useampi piste, kuten sisuksissa. Olin niin innoissani, että otin kalenterin heti käyttööni siltä osin kuin pystyin ennen sen alkamista. Liimasin kanteen yksisarvisen kuvastamaan itseäni, ajatuksena, että se on kuin kuun keskellä.

Kalenteri alkaa sivulla ”tämän kalenterin omistaa”, jota seuraa puolitoista aukeamaa puolivuotisnäkymiä nimipäivineen ja juhlapyhineen. Tästä pidin erityisesti, että näen kokonaiskuvana missä kohtaa vuotta mikäkin nimipäivä on. Toki ne ovat itse viikkosivuilla ja vielä listattuna takana aakkosjärjestyksessä nimilistan muodossa, joka on jo itselleni tässä kohtaa turha.

Kalenteri alkaa elokuusta. Ensin on tyhjä muistiinpanosivu, jonka vierellä kuukausinäkymä. Itse olen kirjoittanut siihen lomat ja syntymäpäivät sekä koulunaloitukset. Viikko 30 on samalla heinäkuun viimeinen viikko, mutta sunnuntai on jo elokuuta. Kerrankin edellinen kalenteri loppui juuri siihen mistä uusi alkaa. Viikkonäkymä on todella kiva, joka päivälle on oma tyhjä ruutu, jossa on nimipäivät ja juhlapyhät. Arkipäivien vieressä on joka päivälle kaksisarakkeinen viivasto kellonajoille 7-12 ja 13-18. Sunnuntain laatikossa on iso piste aina sen kuukauden värisävyn mukaan. Joka kuukausi vaihtuu pisteen väri ja joka kuukauden välissä on muistiinpanosivu ja kuukausinäkymä. Päivät ovat vaakapäiviä. Alareunassa juoksee sivunumerointi.

Kalenteri loppuu elokuun ensimmäiselle viikolle 2022, josta alkaa viikkonäkymät koko kalenteriajalle, vähän kuin vuosikatsaus. Tämän jälkeen tulee jo edellä mainitut nimipäivät ja liputuspäivät. Muistiinpanotilaa on lopussa valtavasti, reilu parikymmentä aukeamaa. Viimeisille sivuille olenkin tehnyt kynätestejä, millä uskaltaa kirjoittaa sivuille pilaamatta niitä. Testin voi katsoa avausliven linkistä. Olin todella positiivisesti yllättynyt miten hyvin sivut kestivät kyniä, vaikka näyttävät todella ohuilta. Viimeisenä on vielä kaksi sivua tarroja, laatikoita ja suomenkielisiä tarroja, joista iso plussa. Takakannessa komeilee iso tasku kaikille mukana kulkeville lippulappusille. Kaiken kaikkiaan olen rakastunut.

Tein heti muutaman aukeaman tuunailut. Pitkälti boxitarroja ja vähän washiteipiä. Kellonaikasarakkeita on kesälomalla vaikea käyttää, kun niille ei ole täytettä, mutta varmasti asia korjaantuu töiden alkaessa. Sitä ennen tuli tuunattua näin. Oma tyyli tämän kalenterin kanssa löytyy varmasti arjen rullatessa eteenpäin.

Mukavaa syksyä kaikille – Linksu