Avainsana: kalenterimafia

Kalenterimafian ystäväkirja – Carita

Nimi, ikä, paikkakunta
– Carita, 30, Espoo. Aina pitää kuitenkin erikseen mainita, että olen kotoisin Turusta.

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?
– Liityin Kalenterimaniaan loppukesästä 2017. Ylläpitoon liityin sitten syksyllä 2018.

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?
– Olen ollut useammassa miitissä. Ensimmäinen miittini taisi olla Forssan suurmiitti ja sittemmin olenkin ollut suurmiiteissä ylläpidon roolissa järkkäilemässä. Myös joissain pienemmissä miiteissä olen ollut niin Turussa kuin pk-seudullakin.

Mikä oli sun eka kalenteri?
– Ihan ekoja ovat varmasti olleet erilaiset lukuvuosikalenterit, koska sellainen oli pakko saada joka vuosi. Kalenterimania-ajan eka tuttavuus taas oli bullet journal. Hyvin pian ryhmään liittymisen jälkeen löysin myös Happy Planner Minin, johon silloin rakastuin.

Millainen on sun unelmien kalenteri?
– Kyllä minä taidan olla henkeen ja vereen bullet journal- ja traveler’s notebook -tyyppejä. Rakastan niiden muunneltavuutta ja lukuisia mahdollisuuksia tehdä omanlaista juttua.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?
– Tällä hetkellä vesivärit ovat ehdoton ykkönen. Toisena taitavat tulla kynät ja kolmantena ehkä sitten tarrat. Tarroja olen tosin viime aikoina käyttänyt paljon vähemmän, kun olen keskittynyt lähinnä maalaamiseen, mutta kivoja ovat silti!

Team vaakapäivät vai pystypäivät?
– Kyllä minä taidan kallistua vaakapäivien puolelle. Bujossakin viikkonäkymä on lähes aina vaakasuuntainen.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?
– Yksittäisiä hetkiä olisi varmasti todella paljon eikä niistä voi valita vain yhtä. Siksi vastaan, että kaikki se, mitä tämä ihana harrastus on minulle tuonut. Yhteisöllisyys, ihanat ihmiset, loputon inspiraatio.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?
– No onhan noita vaikka kuinka! Uusia ystäviäkin olen ryhmästä löytänyt, heistä voisin mainita ainakin Miljan, Miran ja Inkan.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?
Vihkokauppa on ihana paikka! Sinne haluan ehdottomasti uudestaan. Toisena lempparina sitten Klemmarikellari, jonne myös menisin koska tahansa, jos vain asuisin lähempänä.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?
– En ehkä varsinaisesti, mutta olen kyllä hyödyntänyt tehokkaasti kaikki tilaisuudet erinäisten reissujen yhteydessä.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?
– Lomalla tuunailen kyllä, mutta jos lähden johonkin reissuun, on kyse lähinnä pakollisista merkinnöistä muun tekemisen lomassa.

Terveiset muille manialaisille:
– Ihanaa ja inspiroivaa syksyä kaikille! Kiitos kun olette.

Muut ylläpidon täyttämät ystäväkirjat löytyvät täältä.

Kaikki on tahmeaa ja lemuaa

Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.

Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.

Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.

Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.

-Mira