Ihanat, pehmeät ja pörröiset tupsut roikkuvat mukana kalentereissa, laukuissa, avaimissa ja tietty pipoissa. Mikäli pidät pörröisistä tupsuista, tänään on onnenpäiväsi! Näytän miten tehdään tupsu helposti itse.
Tarvitset: – tekoturkista (kierrätyksenä vaikka vanhasta takin huppureunasta) – sakset – neulan ja lankaa – vanua tai muuta täytettä (vanhasta tyynystä, mytätty sanomalehtipallo, pariton sukka…) – kiinnitykseen: narua, korunosia, papukaijalukko, avainlenkki, mitä ikinä keksit ja löydät – kulho muotiksi ja merkkauskynä, mutta pärjäät ilmankin
Ensimmäisenä leikataan tarvittava pala tekoturkista, koko on oikea kun se miellyttää omaa silmää. Takapuolelle voi kulhon avulla piirtää ääriviivat ja leikata sen avulla. Kankaan voi myös taittaa kulmasta symmetrisesti 90 asteen kulmassa sisäänpäin kolmioksi ja leikata kulmaa pitkin.
Pala taitetaan puoliksi vastakkaiset kulmat päällekkäin ja pyöristetään kulmat, jolloin ympyrä on valmis. Seuraavaksi tarvitaan lankaa ja neula. Lanka kannattaa laittaa kaksinkertaisena, jotta se kestää vetämistä kiristäessä eikä katkea. Pujotetaan lanka neulan avulla ympyrän reunoja pitkin koko matkalta, mutta ei liian reunaan, ettei kangas repeä lankaa kiristäessä.
Vedetään kangas langalla suppuun, käännetään karva ulospäin ja täytetään vanulla (tai sillä parittomalla sukalla). Jatketaan langan kiristämistä ja samalla parsitaan kangasryppyjä tiiviimmin yhteen, kunnes aukon suu hukkuu karvan sekaan. Tehdään useampi päättelysolmu.
Millä sitten kiinnitetään tupsu kalenteriin? Itse löysin hävinneestä heijastimesta jääneen avainlenkin, jossa on papukaijalukko. Jemmasta löytyi myös korujen valmistukseen tarkoitettua puuvillalankaa, jota pujotin isosilmäiseen parsineulaan ja lävistin tupsun läpi. Pari löysää solmua, ennen kuin pujotin avainlenkin, ja taas pari solmua, jotka pitävät avainlenkin ja tupsun yhdessä. Lopputuloksen voi viimeistellä harjaamalla tupsun kauniiksi.
Tällainen tupsu taiottiin tällä kertaa. Samalla tekniikalla saat samistupsun laukkuun, ja parsimalla vaikka pipoon.
Tämän postauksen Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupasta.
Heipä hei! Viimeksi esitellessäni teille upean Dingbats Pro muistikirjan, mainitsin, että siitä alkaisi matkani Art Journalin ihmeelliseen maailmaan. Nyt onkin aika tämän kuukauden postauksen, jossa päätin haastaa itseäni oikein olan takaa: tätä sivua varten käytän nimittäin sekä glitteriä että embossausjauhetta, jotka ovat minulle molemmat täysin uusia tuttavuuksia!
Alkuun levitin sivulle mustaa akvarelliväriä, mutta antaessani sen kuivua, tulin siihen tulokseen, että en ollut tyytyväinen mustan peittävyyteen enkä väriin itsessään, vaikka laitoin sitä useammankin kerroksen. Apuun hyppäsikin musta akryylimaali, joka ei pelkästään peittänyt kaikkea alleen, vaan toi mukanaan ihanasti sivulle tekstuuria. Näin jälkiviisaana olisin ehkä halunnut teipata sivun reunoja pitääkseni turhat roiskeet poissa muilta sivuilta, mutta toisaalta se tuo omaa rosoisuuttaan muistikirjaan.
Alkuperäinen ideani ei sisältänyt missään vaiheessa alareunaan ilmestynyttä kissatarraa, mutta hetken mielijohteesta se oli jo hypännyt sivulle, eikä enää irronnut ilman, että olisi tuhonnut alla olevaa maalia. Lähdin siis muokkaamaan hieman ajatustani ja nappasin Lin Chia Ning musteläiskä leimasimeni, joilla länttäsin sivun täyteen embossaukseen käytettävällä kirkkaalla VersaMark-musteella läiskiä. Päälle ripottelin kultaista embossausjauhetta, jotka kiinnitin kuumailmapuhaltimella paikoilleen.
Huomasin kuumentaessani jauhetta, että akryylimaali ei ilmeisesti joko ollut täysin kuivunut tai akryylimaalin pinta itsessään on sen verran tahmaista, ettei karanneet jauhehiukkaset enää irronneetkaan paperin pinnalta, vaan ne sulivat puhaltimen lämmöstä paikoilleen. Omalla tavallaan tykkään tästä efektistä, minkä ne saivat aikaiseksi. Olin myös erittäin hätäinen ja leimasin kaiken kerralla, jonka takia oli aavistuksen hoppu lisätä jauhe, jotta muste ei olisi kerennyt kuivua ennen jauheen lisäämistä.
Seuraavaksi nappasin Coliron kultaisen vesivärinapin, jonka täytin säiliösiveltimen avulla vedellä ja sen jälkeen lähdin levittämään sitä kauttaaltaan sivulle, samalla laimentaen sitä säiliössä olevalla vedellä. Sain aikaiseksi lopulta todella kivan näköisen, hieman jopa utuisen taustan mustan akryylivärin kaveriksi. Halusin myös, että kissa hieman pomppaa sivun reunasta, joten lisäsin enemmän väriä savumaisesti tarran ympärille.
Mietin pitkään, mitä haluan vielä lisätä sivulle. Alkuperäinen ideani oli tehdä galaksimainen spiraali keskelle sivua, mutta hylkäsin tämän idean suhteellisen nopeasti – jääköön tämä seuraavaa sivua varten. Sitten törmäsin itseäni puhuttelevaan affirmaatioon (vapaasti suomennettuna positiivinen ajattelu ja itsensä voimaannuttaminen): I now give myself permission to experiment with my creativity. Tiesin, että haluan tämän lisätä tähän työhön ja nopean suttupaperitestin jälkeen päädyin toteuttamaan tämän liiman ja glitterin avulla.
Tekstin kirjoitin Zigin liimakynällä ja ekologisella, biohajoavalla glitterillä. Tässäkin nopeus oli valitettavasti valttia, sillä liima kuivui suhteellisen nopeasti, enkä halunnut tehdä tätä pelkästään sana kerrallaan, jotta sain rivit ja kirjainten koon pidettyä suhteellisen yhteneväisenä. Embossauksen päälle liima ei tarttunutkaan niin helposti, minkä huomasin tietenkin vasta sen jälkeen, kun olin jo saanut glitterit paikoilleen ja ylimääräiset pyyhittyä pois.
Sanan ”creativity” halusin pomppaavan sivulta selkeämmin, kaiken muun ollessa kultaa ja mustaa, joten päädyin käyttämään tässä hopeaa versiota ekologisesta glitteristä. Itseäni hieman jäi häiritsemään, miten tiukaksi sanan loppuosa meni, vaikka olin etukäteen hieman mallaillut miten sana sivulle asettuisi parhaiten, mutta sille ei mitään jälkikäteen mahda. Lopuksi kävin vielä koko sivun isolla, puhtaalla siveltimellä läpi, jotta sain viimeisimmätkin irtohiukkaset poistettua.
Kaiken kaikkiaan lopputulema oli varsin kiva! Liikkeelle lähdettiin aivan toisenlaisesta suunnitelmasta, mikä pienten erehdysten ja kokeilujen myötä muotoutui omaksi teoksekseen. Glitterin ja embossausjauheen kanssa työskentely oli yllättävän sotkuisaa puuhaa, mutta ensimmäisten kokeilujen jälkeen voin sanoa, että eri väriset jauheet menevät ehdottomasti ostoon! Ehkä ensi kerralla näemme lisää kohojauhekokeiluja. En myöskään täysin inhoa glitterin kanssa leikkimistä, joskin pitää muistaa, että suojaan työtilaani aavistuksen paremmin paperilla.
Muistikirja kesti käsittelyni ilman suurempia taisteluvammoja. Ainoastaan sidonnan kohdalta kaikista vetisin vesiväri imeytyi sidoksen lankoihin, joka on hieman näkyvissä viereisillä sivuilla kun muistikirjan avaa ihan kunnolla auki. Mikään väri ei kuulla toiselle sivulle, enkä saanut mitään väriä vuotamaan sivuista läpi – sivujen laatu on niin hyvää kuin oli mainostettukin. Pientä paperin kupristelua toki oli huomattavissa värien kuivuessa, mutta en käyttänyt myöskään mitään teippiä tai muita apuvälineitä estääkseni tätä.
Ootko sä jo kokeillut jotain tässä postauksessa käytettyjä materiaaleja? Onko niistä tullut sulle inhokkeja / suosikkeja? Tule keskustelemaan Kalenterimanian Facebook-ryhmään tästä lisää. Ensin kertaan!
