Avainsana: kalenterimafia

Katja ylläpidosta hei!

Terveiset lumisesta Helsingistä. Olen lapin tyttö, vaikka tällä hetkellä kotini löytyykin täältä. Tyttökin voi olla aika kyseenalainen termi sillä lähentelen jo kovasti neljääkymmentä. Tosin ikää ei ehkä käytöksen perusteella aina voisi uskoa. Rakastan luontoa ja siellä liikkumista. Kesällä pyörällä ja talvella jalkaisin. Pulkkamäki kuuluu myös ehdottomasti tämän vuodenajan lempi puuhiin. Se toinen puoli minusta joka ei kokoajan halua olla menossa, makoilee mieluusti sohvalla kirjan tai käsityön kanssa. Pientä kotiani täyttää kasvit ja sisustus intoni muokkaa vähän väliä nurkkia kierrätystavaroilla uusiksi. Teen mielelläni kaiken itse ja siitä syystä haluaisin osata myös tehdä kaikkea. Pyöränrenkaan vaihdosta huonekalujen rakentamiseen. Toiveissa olisikin joskus omistaa pieni mummonmökki jostain, minkä voisin itse remontoida. Mistä, no se kohta on vielä päättämättä.

Oma kalenteri matkani on alkanut jo pienenä, kun tein ensimmäisen oman version kierrevihkoon. Kansi oli oranssi ja siinä oli karvinen. Siellä oli harrastukset ja kirjasto päivät. Halusin merkitä ylös kaikki lähikirjaston lasten ja nuorten osaston kirjat jotka olin lukenut. Jonkin sortin perus kalenteri on siitä lähtien aina kulkenut mukana. Piirtäminen on ollut minulle lapsuudesta asti kaikkein helpoin tapa ilmaista itseäni, mutta oli muun elämän paineessa jäänyt taka-alalle. Aloitin ensimmäisen bullet journalini eli bujon 2016 herättääkseni piirtämisen ilon takaisin henkiin. Do it yourself ihmisenä kasasin kirjan erilaisista ja värisistä piirrustuspapereista. En ollut tuolloin tosin kuullutkaan mistään bujoista ja ehkä nykyisessä muodossaan omani muistuttaakin enemmän art journalia. Sillä täytän kirjaa ainoastaan piirtämällä/ maalaamalla ja tekstit täytän jälkikäteen päiväkirjamaisesti. Jokainen, miksi ikinä niitä kutsunkaan, on muotoutunut hyvin erilaiseksi ja kertoo minusta kokonaisuutena enemmän, kuin ehkä sitä tekohetkellä tajusinkaan.

Mainitsinkin aiemmin rakkauteni luonnossa liikkumiseen. Siitä syystä tämän vuoden minun mukanani kulkee Travelers notebook, jonka välistä löytyy pieni bujo, päiväämätön kalenteri vihko ja pari muuta vihkoa, kunhan saan ne tehtyä. Hyppään myös takaisin valkoisiin sivuihin. Koska kierrätys on erittäin lähellä sydäntä, kannetkin on hankittu kalenterimanian kirppikseltä.

Liityin Aliisan kanssa kalenterimanian ylläpitoon loppuvuodesta 2021. Ryhmässä olen kuitenkin pyörinyt jo joulukuusta 2017. Ryhmän puolella otan vastuulleni doodle challenget ja toivon myös innostavani teitä liveissä tekemään itse uuden ostamisen sijaan.

Lauran Art Journal matka – väriräjähdys

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja saatu yhteistyössä Vihkokaupan kanssa. Mainos: alkoholimusteet ostettu Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Olen jo jonkin aikaa halunnut päästä testailemaan alkoholimusteita, joten löytäessäni niitä Suomalaisen Kirjakaupan hyllyltä, oli minun luonnollisestikin pakko tarttua muutamaan silmiäni miellyttäviin väreihin. Ostin samaan aikaan myös ihan näille musteille tarkoitettua paperia, mutta en voinut vastustaa kiusausta ja kokeilla miten Dingbats Pro -muistikirjani kestäisi näiden musteiden parissa tämänkertaisen Art Journal työni kanssa.

Suojasin alkuun sivun laittamalla muutaman kopiopaperin sivun taakse ja kiinnittämällä sen washiteipillä paikoilleen. Teippasin myös viereisen sivun kautta aukeaman keskiosan, jotta mahdollisimman vähän väriä pääsisi valumaan sidonnan kautta muille sivuille. Tämän jälkeen lähdin tiputtelemaan värejä vuoron perään sivun vasemmasta reunasta, pitäen sivua kuitenkin koko ajan pystyasennossa. Jo tässä vaiheessa huomasin, että paperi imaisee erittäin tehokkaasti musteen sisäänsä, ja sille on ihan syynsä, minkä takia alkoholimusteita kannattaa käyttää vain sellaiselle alustalle, jolle ne on tarkoitettu. Alla on kuva (kolmas) siitä, miten reippaasti muste vuosi sivun toiselle puolelle, ja olisi varmaan tullut viereisellekin, mikäli en olisi suojannut etukäteen sivuja. Tätä voi kuitenkin onneksi käyttää myöhemmin toisen työn taustana!

Kun olin lisännyt mielestäni tarpeeksi värejä ja muste oli kuivunut, nappasin muutaman Uni Poscan maalitussin, joilla lähdin summa mutikassa vetämään viivoja ja kiekuroita sivun reunoista aloittaen. Tämä oli sopivan mieltä tyhjentävää puuhaa, sillä satuin istumaan koko tämän vaiheen ajan puhelimessa. Oli yllättävän rentouttavaa vain antaa käden mennä mihin halusi, ilman sen suurempia analysointeja, millainen kuvio sieltä lopulta paljastuisikaan.

Seuraavaksi halusin lisätä muutaman supersöpön tarran sivun reunoihin. Jouduin kuitenkin aluksi hieman trimmaamaan valkoisia reunoja, jotta kuvat istuisivat hieman paremmin tehdyn taustan päälle. Nappasin ihan perus sakset tätä varten, mutta jos olisin jaksanut siistiä tarroja hieman tarkemmin, olisin varmaan askarteluveitsellä poistanut reunat. Tarrat näyttivät kuitenkin hieman katoavan väriräjähdyksen taa, joten päätin lisätä valkoisella Poscan tussilla rajat – hieman sinne päin viivoja vedellen – molempien ympärille.

Sivu tarvitsi mielestäni kuitenkin jotain lisäksi, joten päätin lisätä muutama päivä sitten lukeneeni lainauksen ”Making bad art is better than making no art. Go make something.” (Vapaasti suomennettuna: Huonon taiteen tekeminen on parempi kuin taiteen tekemättä jättäminen. Mene tekemään jotain.) Tämä puhutteli minua, sillä olen edelleen ollut todella epävarma omasta tekemisestäni, vaikka ne olisivatkin lopulta silmääni miellyttäneet. Tämä oli siis minulle oiva muistutus! Kirjoitin tekstin käsin ja rajasin sen vielä valkoisella, jotta se pomppaisi kivasti esiin.

Mielestäni tästä tuli yllättävää kyllä todella kiva, vaikka musteet imeytyivätkin saman tien paperiin. Ensi kerralla näitä käyttäessäni pitäydyn ostamassani paperissa. Ehkä niistä saadaan johonkin tulevaan työhön jotain kivoja efektejä siitä huolimatta. Synkän lumettomuuden keskellä tämä väriräjähdys piristää kyllä kummasti mieltä!

Aikaisemmat Art Journal matka -sarjan postaukset pääset lukemaan täältä. Ihanaa alkanutta vuotta jokaiselle ja ryhmän puolella nähdään!

– Laura S.