Avainsana: kalenterimafia

Gellipainantaa kirjansivuille

Gellipainanta on minulle itsellenikin vielä varsin uusi tekniikka, enkä sen kaikkia saloja vielä hallitse. En kuitenkaan ole rynnännyt katsomaan ja etsimään kaikkea tietoa mitä netistä löytyy. Olen halunnut rauhassa kokeilla ja opetella itse. Olen testannut gellipainantaa nyt vasta kolme kertaa ja mieli tekisi tehdä koko ajan lisää. Aikaa ei vain aina ole, koska tämä on hieman sotkuista puuhaa. Ainakin minulla.

Tämä on tekniikka, jota varten tarvitsee tiettyjä työvälineitä. Tarvitset siis gellilevyn eli geelimäisen levyn, jonka avulla kuvat siirtyvät paperille ja sen lisäksi telan, jolla levittää vesiliukoinen maali levylle ohueksi kerrokseksi.

Halusin tätä postausta varten kokeilla jotain hieman uutta mitä en ole viellä gellipainannassa käyttänyt nimittäin leikekuvia. Muotona minulla oli kuitenkin tuttu ja turvallinen kuusikulmio. Niiden lisäksi kokeilin kakkupaperia ja kuplamuovia. Akryylimaalien väreiksi valitsin ihania pastellisia sävyjä, koska kevään lähestyessä ne aina alkavat houkuttelemaan eniten. Revin myös valmiiksi kirjasta sivuja, jotta saan nopeasti painettua kuvat niihin. Olen kirjaston poistohyllystä napannut muutaman kirjan juuri askartelua varten.

Gellipainannassa on hyvä muistaa, että se mitä teet ensimmäisenä gellilevylle jääkin itseasiassa päälimmäisenä näkyviin.

Asettelin ensin kuusikulmiot gellilevylle, jotta niiden peittämät alueet jäisivät kokonaan tyhjiksi. Akryylimaalit levitin ihan summamutikassa, koska en halunnut mitään selkeitä alueita yhdellä värillä. Mielestäni tämä tekniikka toimi todella hyvin, koska värit sopivat hyvin yhteen muodostaen kivan eläväisen pinnan. Akryylimaali lähtee kuivumaan melko nopeasti varsinkin ohuena kerroksena, siksi täytyy olla jo valmis idea mitä tekee seuraavaksi. Itse lähdin poistamaan levyltä maalia kuplamuovin ja kakkupaperin avulla. Yksinkertaisesti vain painamalla sen maaliin. Kakkupaperi oli hieman haastava käyttää, sillä ensimmäisellä yrityksellä se nappasi kaiken maalin altaan pois. Muilla yrityksillä se onnistui paremmin, mutta ei kuitenkaan aivan niin miten olin ajatellut. Se oli hyvin haastava painaa gellilevylle pitsireunuksen takia. Kuplamuovilla maalin pois ottaminen oli paljon helpompaa ja samaa muovin palasta pystyi käyttämään pitkään. Osa märästä maalista saattoi siirtyä kuplamuovin mukana toiseen kohtaan, mutta itseäni se ei haitannut.

Lopputuloksista tuli nättejä ja tietysti joka kerralla erilaisia. Oman hauskan lisänsä tuo, kun käytän kirjansivuja paperina. Tällöin osa tekstistä jää aina jollain tavalla näkyviin. Paperina voi toki käyttää mitä haluaa.

~ Laura

p.s. Kalenterimanian YouTube -kanavalle ilmestyy klo 12 video, kun tein tässä postauksessa näkyvät sivut.

Kun kalenteri pitkästä aikaa vei sydämen

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu Chic Companylta.

Olen herkästi innostuvaa tyyppiä ja aina kokeilemassa mielelläni kaikkea uutta. Olen löytänytkin paljon uusia mieltymyksiä ja itselleni toimiva juttuja kalenteriharrastuksen saralla sen ansiosta. Joskus kuitenkin käy niin, että joku juttu kolahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joskus riittää ihan vain se, että joku muu näkee sen, mitä et itse näe.

Tilasin ennen joulua Chic Companylta erään joululahjan. Hämmästykseni ja ihastukseni oli suuri, kun paketissa oli tilaamani tuotteen lisäksi myös toinen tuote, nimittäin Tinne + Mia -merkkinen kalenteri. Ihana Omziin halusi antaa kalenterin minulle kokeiluun ja toivoi saatesanoissaan minun pitävän siitä. Olin ihastellut kalenteria taannoin nähtyäni sen Chic Companyn Facebook-postauksessa ja sen myötä myös meidän omassa ryhmässä, sillä sen kaunis ulkomuoto viehätti minua suuresti. Sen enempää en kuitenkaan ollut ehtinyt kalenteriin perehtyä, saatikka uhrata sen enempää ajatusta edes sille, mikä vuoden 2022 kalenterini ylipäätään olisi. Tuntui kuin palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen itsestään, kun löysin kalenterin paketista.

Olen vuosien varrella innostunut milloin mistäkin, kuten vaikka maalaamisesta tai bujoilusta, mutta en muista montaakaan kalenteria, jotka olisivat oikeasti kolahtaneet ihan täysillä tai vieneet saman tien sydämeni. Nyt sellainen oli ilmiselvästi tullut vastaan. Sen lisäksi, että utuinen, murretun vaaleanpunainen (virallinen väri on ash rose) Tinne + Mia -kalenteri on mielestäni aivan käsittämättömän kaunis ulkoa, on se sitä myös sisältä. Kalenteri on oikeastaan valmiiksi kasattu traveler´s notebook -setti, sillä siinä on kolme kuminauhoin kansiin kiinnitettävää vihkoa. Kaksi vihkoa sisältävät valmiiksi päivätyt viikkonäkymät koko vuodelle ja kolmas vihko on puolestaan kuukausivihko. Mukana on myös kaikenlaisia tyhjiä pistesivuja omia tarpeita varten. Lisäksi kansien väliin mahtuisi vielä yksi vihko kätevästi lisää.

Olen tosiaan aika perso kauniille asioille, ja tässä kalenterissa tuntui kauneutta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki tässä kokonaisuudessa on niin valmiiksi mietittyä, harmonista ja suloista. Jo pelkästään kannen oranssi kiinnitysnappi sai minut rakastumaan tuotteseen, puhumattakaan siitä, miten kaikki värit, fontit, kuviot ja lausahdukset tuntuvat olevan tarkkaan mietittyjä, ja muodostavat yhdessä melko ainutlaatuisen kokonaisuuden.

En toki perustanut tätä äkisti syntynyttä rakkauttani pelkästään kalenterin ulkonäköön, vaan odotin innolla pääseväni kokeilemaan, miten se toimisi minulla käytössä. Ja sehän toimi, paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Olen viime vuoden tehnyt lähinnä pelkkää bullet journalia, koska mikään valmis kalenteri ei tuntunut inspiroivan tarpeeksi paljon. Sen riskin olemassaolon tiedostin tämänkin kalenterin kohdalla.

Riski osoittautui kuitenkin aika olemattomaksi, sillä jokin tässä nimenomaisessa kalenterikokonaisuudessa iski sen verran lujaa, että pääni pursusi yhtäkkiä ideoita ja ajatuksia siitä, miten kaikin tavoin voisin sitä koristella ja mitä materiaaleja hyödyntäisin. Päädyin kaivelemaan varastojani ja löysin paljon sellaista, mille en ole aiemmin keksinyt mitään järkevää käyttöä. Tunsin oikeastaan suurta riemua siitä, että yhtäkkiä kotona tuntuikin olevan melkoinen aareaitta vaikka minkälaista materiaalia ja sälää eikä minulla edes käynyt mielessä, että tarvitsisin pakosti jotain uutta.

Testasin heti alkuunsa miten kalenterin pinnoitetut, aavistuksen kiiltäväpintaiset sivut suhtautuisivat esimerkiksi vesiväreihin tai leimasinmusteisiin. Vesivärien kohdalla jouduin valitettavasti toteamaan, että ne tulevat ihan saman tien läpi, mutta musteiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tähän asti olen hyödyntänyt kaikenlaisia tarroja, washiteippejä, lehtileikkeitä, netistä tulostettuja kuvia ja vaikka mitä muuta. Olen tämän kalenterin myötä päässyt hyvin helposti sellaiseen ajatustapaan, että mitä tahansa sälää tai silppua varastoistani löydänkin, näen siinä mahdollisuuden hyödyntää sitä kalenterissani. Ja se on ehkä ollut palkitsevinta, mitä olen tämän kalenterin käyttöön otettuani tajunnut.

Välillä arki vie mennessään ja aukeamat laahavat perässä, mutta joka kerta olen silti yhtä innoissani päästessäni tekemään jotain tähän kalenteriin. Jokainen aukeama tuntuu uudelta mahdollisuudelta yhdistellä erilaisia asioita ja löytää toimivia ja omaa silmää miellyttäviä kombinaatioita. Joka kerta tuntuu myös syntyvän jotain edes hieman erilaista. Haluaisin myös askarrella jonkinlaisia välilehtiä kansien väliin, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle.

Toivon todella, että innostukseni tätä kaunista kalenteria kohtaan kestää, sillä olen tosissani nauttinut tekemisestä enemmän kuin taas hetkeen. Kiitos siis ihanalle Omziinille vielä kerran!

-Carita