Avainsana: kalenterimafia

Tuunaa tyhjästä – penaali jämälangoista

Jos olet sukusi ”sukittaja” ja/ tai sinulla on akuutti ”neuloosi” niin erilaiset ja -pituiset jämälangat ovat sinulle hyvin tuttu juttu. Pieniä ja välillä vähän suurempiakin lankakeriä tuntuu löytyvän milloin mistäkin käsityökassista ja -korista. Neulontakauteni tämän talven osalta alkaa olla laantumaan päin, joten päädyin virkkaamaan pienen penaalin kotoa löytyvistä jämälangoista. Tuunaa tyhjästä on kerran kuukaudessa ilmestyvä blogipostaus, jossa kokeilen askarrella asioita tavallisista kotoa löytyvistä kierrätettävistä materiaaleista. Aiemmat kierrätysaskartelupostaukseni löydät täältä.

Aloitin penaalin virkkaamalla neljäkymmentäyksi (41) ketjusilmukkaa, jonka jälkeen jatkoin virkkaamista tasossa kiinteillä silmukoilla kerros kerrallaan. Käytin ensimmäisenä jämälankana valmiiksi väriä vaihtavaa villalankaa, koska hahmottelin sen jäävän penaalin näkyvimmällle puolelle. Edellisen langan loppusenteillä tein vain umpisolmun lankojen päillä ja jatkoin virkkaamista. Tässä vaiheessa päätin kummalle puolelle kaikki solmut tulevat, koska siitä tulisi penaalin sisäpuoli, joka jää piiloon. Seuraavaksi virkattavat langat valitsin ensimmäisen värikkään villalangan värijärjestystä hieman mukaillen.

Penaali alkoi saavuttaa toivomani korkeuden. Laskeskelin noin kolmenkymmenen kerroksen riittävän tähän 13cm kokoiseen palaan. Halusin tehdä pienen penaalin, joka kulkee helposti esimerkiksi kalenterin mukana ja siihen mahtuu muutama kynä. Virkkaamista voi jatkaa ihan kuinka paljon itse haluaa penaalin koon olevan. Seuraavaksi oli napinläven vuoro. Virkkasin kerroksen puoleen väliin ja tein neljä ketjusilmukkaa, jotka kiinnitin neljän silmukan päähän, että tähän syntyi lenkki. Virkkasin kerroksen loppuun ja vielä toisen kerroksen, että napinlävestä tuli sopivan jämäkkä. Penaalin kiinnitys voi olla melkein mikä tahansa tarranauhasta, vetoketjuun tai neppareihin. Päädyin nappiin helpouden, mutta myös pienen koristeen saamiseksi penaaliin.

Sitten olikin jo penaalin kokoamisen aika. Päätin, etten katkaise oranssia villalankaa vaan virkkaan sen mahdollisimman yhtenäisesti puolelta toiselle, tällä tavalla muodostaen tasaisen reunan koko penaalin ympäri. Jatkoin siitä kulmasta, johon olin jäänyt napinläven vahvistuskerroksen jälkeen. Virkkasin reunaa pitkin penaalin ”pohjaan” asti, jossa käännyin ja virkkasin sivun kiinni. Jatkoin penaalin etureunaa pitkin virkaten vielä auki olevaan sivuun. Tein samalla tavalla kuin edellä; ensin reunaa pitkin ”pohjalle” saakka, jonka jälkeen penaalin sivun virkaten yhdistämällä. Virkkasin reunan ylös asti ja päättelin katkaisemalla langan lyhyemmäksi ja vetämällä sen silmukasta.

Käänsin penaalin ympäri, että virkatut sivusaumat jäivät sisäpuolelle. Löysin nappipurkistani vihreän napinläpeen riittävän suuren muovinapin, jonka kiinnitin villalangalla muutamalla pistolla penaalin keskikohtaan. Löysin nauhapussistani sopivan mittaisen kuminauhanpätkän, jonka pujotin neulan avulla penaalin sisäpuolelta taakse ja takaisin sisäpuolelle, jonka solmin lenkiksi. Kuminauhan avulla penaalin voi pujottaa esimerkiksi muistikirjan ympärille, että se kulkee mukavasti matkassa mukana.

Olen iloinen jämälangoista tekemääni värikkääseen penaaliin. Villalankoja jäi käyttämättä vielä toisenkin penaalin virkkaamiseen verran. Pieni penaali tuli valmiiksi yllättävän nopeasti, kun se virkattiin tasona. Jälkiviisautena ja jatkojalostusajatuksena kolmekymmentäyksi aloitusketjusilmukkaa olisi todennäköisesti riittänyt pisimmälle kynälle, mutta ainakin nyt penaalin pituus riittää myös esim. viivoittimelle.

Jääkö sinulle jämälankoja neulomis- ja virkkausprojekteistasi? Oletko käyttänyt jämälankoja tuunauksissasi? Olisi kiva lukea kokemuksistasi ja keskustella aiheesta ryhmän puolella. Myös ehdotuksia toukokuun tuunattavasta materiaalista otan enemmän kuin mielelläni vastaan.

Terkuin Aliisa

Ne pienet hyvät asiat

Postauksessa näkyvät kannet saatu kaupallisessa yhteistyössä Ajastolta

Tämän maanantain kunniaksi haluan kirjoittaa ylös viimeaikojen (ehkä) pieniä, mutta ehdottoman hyviä asioita. Pienelle ripaukselle positiivisuutta on oikeastaan aina tilaa. En nyt voi paremmuusjärjestykseen näitä laittaa, mutta kolme kivointa asiaa tulee tässä!

Olin joku aika sitten koronakaranteenissa ja uppouduin meidän ryhmään ihan täysin. Huoneilin ja heiluin ryhmässä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Molemmilla kerroilla kun suljin huoneen, tuntui kuin kotoa olisi just lähtenyt kaikki kamut omiin koteihinsa ja podin jopa hetkellistä haikeutta! Meillä oli huone auki mm. kun laitoimme ruokaa ja Tia kävi ostamassa Suomalaisesta kirjakaupasta langattomat kuulokkeet, jotta voi huoneilla helposti koska vaan ja missä vaan. Tuntuu, että sain palan itsestäni takaisin ja sellaisen tietyn palon tekemiseeni. Karanteeni siis teki mulle pääosin hyvää.

Stickering Studiolta tilaamani autoilutarrat uuden (käytetyn) auton kunniaksi saivat minut hykertelemään onnellisena. Tilasin kolme kustomoitua arkkia, ja autot ovat Volvoni värisiä. Hihii! Vaikka auton omistamisesta saa lähinnä harmaita hiuksia ja peräpukamia, ainakin saan liimata söpöjä tarroja kalenteriini siitä hyvästä.

Kevät yrittää jo kovasti tehdä tuloaan ja pian meillä on taas #kmfiilismiitti Turun parhaassa kahvilassa, Fiilis Café Bistrossa. Nämä kuukausittaiset kokoontumisajot ovat tulleet minulle todella tärkeiksi, lähes kuukauden odotetuimmiksi illoiksi. Eikä muuten vähiten tarjoilupuolen takia, mutta ihan kiva teitä maanikkokamujakin on siellä nähdä. Miittiin voit ilmoittautua ryhmässä!

Positiivisin terkuin,

Suvi