Kukkuu! Torstai on täällä taas ja on ylläpidon haastepostaussarjan vuoro. Tällä kertaa inspiroidutaan kulttuurista. Minulla oli vaikka kuinka monta ideaa ja niistä piti lopulta valita vain yksi. Se oli vaikeaa päättää! Lopulta keksinkin vielä aivan uuden idean ja päädyin toteuttamaan sen.
Tämä lopullinen idea juontaa juurensa nuoruuteeni, kun kävin kuvataideluokkaa yläasteen ajan. Siellä käytiin todella paljon Suomen kuvataidehistoriaa läpi ja sitä kautta rakastuin suomalaiseen taiteeseen. Kuvataideluokalla tehtiin paljon eri tyyppisiä töitä, joissa osassa etsittiin inspiraatiota maalauksista, välillä tehtiin mukaelmia maalauksista – ja siitä sain ideani tähän Art journal -aukeamaan.
Tulostin kaksi kuvaa Albert Edelfeltin teoksesta Leikkiviä poikia rannalla. Liimasin kuvat keskelle sivua ja ryhdyin maalaamaan vesiväreillä maalauksen ulkopuolelle jäävää maisemaa. Toinen sivu jäi ajatuksissani ”menneisyydeksi” ja toisen sivun tein ”nykypäiväksi”. Nykypäivän puolelle piirsin Micronilla asioita, jotka ovat nykypäivää. Taivaalla lentävä lentokone, moottorivene, kauko-ohjattava leluvene jne.
Pitkästä aikaa oli hauskaa kokeilla tälläistä tekniikaa/työtä, vaikka näitä koulussa taisinkin vihata. Tästä inspiroituneena ajattelin maalata jonain päivänä enemmän vesiväreillä ja yrittää verestää taitojani.
En ole kovinkaan kärsivällinen ihminen. Siitä huolimatta sain jostain päähäni, että tämänkertainen art journal työni tulisi olemaan mandala. Sentään suuresta alkuinnostuksestani huolimatta tiedostin tämän pienoisen luonteenpiirteeni, ja koko aukeaman sijaan päätin tehdä vain puolikkaan sivun kokoisen teoksen.
Aloitin kääntämällä koko kämpän ympäri löytääkseni itselleni harpin. Vaikka aioin tehdä suurimman osan linjoista vapaalla kädellä, halusin puoliympyräni olevan mahdollisimman symmetrinen. Aluksi minun oli tarkoitus lähteä tekemään tätä Sharpiella kokonaan: olin edeltävänä päivänä testannut, miten muistikirjan sivut kestivät tussia ja nehän yllättivät minut kestävyydellään. Vain todella pitkään painettaessa kynä tuli läpi, mutta muuten se vain kuulsi sivun toiselle puolelle.
Huomasin kuitenkin varsin nopeasti, että Sharpie on aivan liian paksu siihen, että lähtisin tekemään pikkutarkkaa viivatyötä eteenpäin. Otinkin käyttööni sekä 08 että 05 paksuiset Sakuran Pigma Micron kuitukärkikynät. Kuvioinnit hahmottelin lyijykynällä alkuun, mutta lopulta siirryin aika lailla vapaalla kädellä piirtelyyn, kun apuviivoista huolimatta viivani menivät välillä hieman minne sattuu.
Koska minulla on kotona pieni mini-ihminen huolehdittavana, tämä oli pitkästä aikaa työ, jota en saanut yhdeltä istumalta – tai edes yhden päivän aikana – valmiiksi. Jatkoin tätä yli viikon ajan aina välillä hyvän hetken löytyessä. Lähtökohtaisesti tein valmiiksi aina yhden kerroksen ja kuhunkin kerrokseen upposi helposti yli tuntikin aikaa. Inspiraatiota kuvioihin oli pakko metsästää aina välillä Pinterestin ihmeellisestä maailmasta, sillä pelkäsin jatkuvasti tuhoavani työn. Tätä kynää kun ei pysty kumittamaan pois virheen sattuessa.
Ja ehkä oli jo ihan hyvä mielenterveyteni kannalta tehdä tätä osissa. Olettaisin, että mandalan alkuperäisen käyttötarkoituksen perusteella (symbolinen kuvio, jota käytetään pyhissä rituaaleissa ja meditoimisen apuvälineenä) se, että olisin tehnyt tätä hermot kireällä ja jatkuvasti ärräpäitä päästellen, ei oikein olisi ollut sopivaa.
Se kuitenkin valmistui. Minun ensimmäinen (ja todennäköisesti myös viimeinen) mandalani. Nyt kun jälkikäteen katselen sitä, olen yllättävän tyytyväinen, vaikka silmääni osuu totta kai ne epäonnistuneet viivat ja epäsymmetrisyys. Näin kokonaisuutena siitä tuli ihan kaunis.
Oletko sä koskaan tehnyt mandalaa? Tule esittelemään taideteostasi Kalenterimanian Facebook-ryhmän puolelle, näkisin mielelläni, millaisia olette saanut aikaiseksi! Ja tuttuun tapaan sarjan aikaisemmat osat pääset lukemaan täältä.
