Avainsana: kalenterimafia

Tekemisen vuosi – Laura S.

Postauksessa näkyvä Dingbats Pro -muistikirja on saatu Vihkokaupalta.

Viime viikolla käynnistyi taas uusi haastesarja ja tällä kertaa syvennytään konkreettiseen tekemiseen. Keskustelimme ylläpidon kanssa vuodenvaihteessa siitä, että tästä vuodesta tehdään tekemisen vuosi: näytetään enemmän sitä itse tekemistä ja askartelua, kukin omalla tavallaan.

Minulle tämä vuosi on ollut oikeasti ihan super hyvä, kun katson taaksepäin. Toki tammi-helmikuun vaihde oli varsinaista vauvakoomaa, kun tyttäreni syntyi ja arki etsi uusia uriaan, jokaista vapaata hetkeä ei käyttänytkään tuunauspöydän ääressä. Tästä huolimatta, olen saanut yllättävän hyvin hypättyä takaisin sorvin ääreen, ja ihan uudella innolla! Jotenkin odotin vauvavuoden ”hankaloittavan” vielä enemmän omaa harrastamista, mutta olen onneksi saanut napsittua aikaa hieman sieltä ja hieman täältä, unohtamatta puolison tukea tämän asian suhteen.

Tänä vuonna kalenterinani on ollut käytössä Jibun Techo B6 Slim ja muutamaa viikkoa lukuun ottamatta se on alusta asti ollut etukäteen koristeltuna! Vauvakooman aikaiset viikot tuli jälkikäteen pienesti täytettyä muutamalla merkinnällä ja tarralla, mutta siitäkään ottanut stressiä. Ennen olin vannoutunut bujoilija ja hyppy valmiiseen kalenteriin on ollut mielenkiintoinen, sitä on joutunut ihan uudella tavalla harjoitella tarrojen lätkimistä. Nyt viikkosivujen koristelusta on tullut oikeasti rentouttavaa puuhaa ja olen saanut tyhjennettyä jättimäisiä tarravarastojani pikkuhiljaa. Tämä oli itselleni yksi tämän vuoden tavoitteista, että käyttäisin oikeasti niitä olemassa olevia asioita sen sijaan, että ostaisin koko ajan uutta.

Art journalia olen myös saanut suhteellisen tasaiseen tahtiin täyteltyä, en kuitenkaan ihan niin paljon kuin aina haluaisin: maalien ja muiden mössöjen kaivaminen kaapista ja niiden käyttö vaativat aikaa ihan eri tavalla, eikä yhtäkkiseen tekemisen fiilikseen välttämättä ole aikaa taikka lapselle siksi aikaa kaitsijaa. Nämä askarteluhetket olen oikeasti joutunut aikatauluttamaan miehen työvuorojen mukaan, ellen ole halunnut uhrata yöunistani pidempää pätkää. Onneksi tässä on ihanana porkkanana toiminut pidempiaikainen yhteistyöprojekti Vihkokaupan kanssa.

Alkukesällä toteutin vihdoin haaveeni luku journalista, lukuletusta, ja sen täyttäminen on ollut myös todella mukavaa puuhaa. Välillä olen saanut heti kirjan luettuani täyttää muistikirjaan sivun kirjasta, välillä ei ole ollut sellaista hetkeä ja on pitänyt täyttää useampi teos kerralla. Tämä on toiminut minulla myös hyvänä vastapainona valmiille kalenterille, koska olen päässyt bujomaisesti toteuttamaan itseäni tätä kautta.

Viimeisenä mainitsemisen arvoisena asiana on ehdottomasti ”the100DayProject”, jonka aloitin heinäkuussa. Tämä projekti on herätellyt luovuuttani ihan uusilla tavoilla eloon ja olen saanut taas yhden suunnan mihin käyttää materiaalejani. Tällä hetkellä mennään kortissa numero 70, joten loppusuoralla ollaan! Ja mikä ihaninta, todella moni ryhmäläinen on tämän myötä hypännyt tämän haasteen pariin!

Tuo pieni hetki joka ilta on ollut minulle todella tärkeä, se on ollut sitä kuuluisaa omaa aikaa. Välillä askartelukärpänen on puraissut ja olen jatkanut työpöytäni ääressä hieman pidempääkin, välillä olen tehnyt pelkästään haastekortin. Mutta minusta tärkeintä on ollut juurikin se tekeminen: usein pakkopulla fiiliskin on nopeasti kadonnut, kun olen lähtenyt selailemaan materiaalejani.

Joten tekemistä ja inspiraatiota on riittänyt, vaikka siltä ei joka päivä tuntuisikin! Oikein ihanaa loppuviikkoa juuri sinulle ja ryhmässä nähdään!

– Laura S.

Ekan junk journalin kasaaminen

Minulla on ollut pitkään mielessä luonto/retki aiheinen kirjanen. Liikun paljon luonnossa, ihan kotimetsistä lapin tuntureille. Tykkään myös vaan hypätä bussin tai junan vietäväksi ihan vaikka vaan päiväreissulle toiselle paikkakunnalle. Keräilen aina pieniä muistoja mukaan, kuten varmasti moni muukin manialainen. Lehtiä ja kukkia mukaan metsistä, kuitteja ja lippuja mukaan kaupungeista. Valokuvia ja muistiinpanoja. Siitä tämä ajatus sitten lähti kehittymään.

En halunnut tylsää vihkoa, koska tiedä että kyllästyisin siihen ja haluaisin vaihtaa sen muutaman reissun jälkeen. Lisäksi, koska olen vuosien varrella jemmaillut kaikenlaisia ihania luontoaiheisia papereita. Niin mietin että ehkä jonkinlainen junk journal voisi olla omiaan tähän. Minulla ei ole sen kummempaa tietoa tai kokemusta ”junkkiksista”. Käsittääkseni sen kummempaa sääntöä tähän ei olekaan. Jonkin verran olen ryhmässä nähnyt upeita koristeellisia ratkaisuja. Se ei ole ihan sitä mitä minä olen, joten omani ei tule näyttämään sellaiselta. Miksei oma junk journal voisikin olla käyttäjänsä näköinen.

Haluan omani olevan ennenkaikkea käytännöllinen, helposti mukana kuljetettava ja jemmailuja varten tarvitsen paljon taskuja. Ensimmäisenä valikoitui kannet. Päätin heti alkuun, että haluan käyttää kierrätettyjä kansia jostain kirjasta ja nämä kaksi löytyikin kirjaston kierrätyspisteeltä. Koon puolesta valitsin pienemmät, vaikka nuo toiset olisikin olleet tähän täydelliset. Ehkä niistä tuleekin sitten retkijunkkis nro kaksi.

Päädyin kasaamaan omaani vihkoja erilaisista papereista, kirjekuorista ja sen lisäksi kartoista jotka sain meidän ihanalta Supersaleniukselta, jotka on sitten helppo sitoa kiinni kanteen. Olin ensin ajatellut avoselkaistä sidontaa, niin että vihkot olisivat kiinni toisissaan. Mutta ajattelin näin tämän olevan helpommin muokattavissa, voinhan aina ottaa yhden vihko-osion irti. Puhkoin kanteen reijät ja pujotin langan samalla vihkon keskiosan ja kannen läpi. Lisäsin myös kuminauhan sitä varten että voin halutessani lisätä ylimääräisen vihkon mukaan.

Halusin myös muovitaskuja mahdollisia matkalla löytyviä muistoja varten. Ne on vanhasta kuvavihkosta, jonka löysin tavaroiden kätköistä. Muuten päädyin tekemään vain muutamia valmiita taskuja, ihan vain koska mistäpä voin ennalta tietää mitä juuri siihen aukeamalle on tulossa. Samoin kuin isommaksi avattavia papereita.

Tämä saattaa nyt kuulostaa vähän tylsältä. Erilaisia papereita vaan kasattuna kirjaksi, mutta takaan että sitä se ei enää ole seikkailujeni jäljiltä.

Katja