Avainsana: kalenterimafia

Kun kalenteri tyhjeni

Moikkamoi kaikille! Täällä sitä kirjoitellaan sohvannurkassa postausta, keskellä kirkasta työpäivää. Nyt pääsi nimittäin käymään niin, että työpäivät loppuivat tältä vuodelta. Kuten osa varmaan tietääkin, meidän perheen kuopuksen laskettu aika on maaliskuun lopulla. Tarkoitus oli sinnitellä työelämässä helmikuun puoleenväliin, mutta ikävät oireet veivät kesken työpäivän päivystyksen kautta kotilepoon. Vaikka kyseessä oli enää parin viikon rutistus, minua harmittaa ihan vietävästi. Joululoman jäljiltä oli tosi hyvä draivi päällä ja tykkäsin ihan tosissaan myös meidän päiväkoti- ja työarjesta esikoisen kanssa. Fakta on totta kai se, että terveys, varsinkin pienen vauvan ja vissiin myös häntä odottavan äidin, menee tietenkin kaiken edelle. Siispä, terveisiä täältä loppuraskauden hikikylvystä sohvankulmalta!

Fyysinen toimintakyky on niin-ja-näin, joten rauhassa tässä on otettava. Vielä en ole kyennyt täysin siirtymään elämänvaiheesta toiseen, vaan mielessäni käyn vielä työasioita läpi ja mietin hoitolapsiani. Nyt olisi kuitenkin otollinen aika askarrella ja puuhastella paikoillaan, sen verran, mitä esikoisen touhuilta kerkeää. Paperiaskartelun rinnalla toinen rakkaista harrastuksistani on neulominen. Siihenkin liittyen haluaisin tehdä jotain kirjoihin ja kansiin, mutta aloitus tökkii huolella.

Ostin pari viikkoa sitten Kalenterimanian yhteistyössä Otavan kanssa luoman pistesivuisen muistikirjan ja aloitinkin sen täyttelyn OmaVäylä-kuntoutuksessa fiiliskartan luomisella. Pitkästä aikaa minulla on siis muistikirja, johon voin luoda mitä vaan koska vaan. Ja juu, olisihan niitä muistikirjoja ollut lipaston laatikossa, mutta kaipasin juuri sellaista kipinää ja kihelmöintiä, jota tämä muistikirja minulle tuotti! Olen myös askarrellut arjen struktuuriin sun muuhun liittyvää materiaalia meille kotiin, ja niistä ja uudesta arjesta lupaan höpötellä lisää tulevassa perjantaipäiväkirjapostauksessani. Eiköhän tämä murrosvaihe ole siihen mennessä ohitettu ja uusi elämäntilanne otettu vastaan sen ansaitsemalla onnella.

Halauksin, Suvi

Perjantaipäiväkirja – Katja

Heipä hei päiväkirja. Heh eipä ole tullut näitä sanoja vuosiin kirjoitettua, vaikka joskus olinkin aktiivinen päiväkirjan kirjoittaja. Päiväkirjat ovatkin jääneet kauas nuoruuden angstivuosiin. Kirjoittaminen oli pitkään minulle tärkeä, ehkä jopa terapeuttinenkin tapa hallita pään kaaosta. Niistä ajoista onkin tallessa paljon novelleja, satuja ja tarinoita. Ehkä kalenteri ja bullet journal eli bujo onkin omalta osin aika selkeä jatkumo tälle.

Vuosi on lähtenyt liikkeelle hitaana ja jatkuvan sairastelun sävyttämänä. Voimaton olo ja päivien harmaus ei ole ollut inspiraationlähteenä paras mahdollinen. Onneksi aurinko on kuitenkin alkanut hiljalleen pilkahdella harmauden takaa ja antanut lisäbuustia päiviin.

Aloitin ryhmässäkin suositun 100 päivän haasteen pienillä pahvisilla pakettikorteilla. Piirtäminen tai sen aloittaminen oli aika nihkeää viime vuonna, joten ajattelin sen kaipaavan pientä eteenpäin tuuppimista. Siksi pieni päivittäinen korttien piirtäminen onkin ollut ihan hauska tapa päästä tekemään edes pienesti jotain luovaa.

Muuten kalenteri onkin jatkunut viime vuodelta ja sen toimivuus onkin ollut kannatteleva voima nyt puolikuntoisena. Teen yleensä kuukauden aukeamat kerralla etukäteen valmiiksi, joka on taannut niiden toimivuuden minulle. Teen paljon listoja sivujen nurkkiin tai erillisille muistilapuille, jotta oikeasti saan asiat tehtyä. Koristelut on monesti aika minimalistiset sivuilla, koska minun tarvitsee merkitä ylös ihan kaikki muuten unohdan.

Sairastelun yhtenä positiivisena puolena, jos näin voi ajatella on se, että olen ehtinyt lukemaan. Siis todella ehtinyt lukemaan. Tammikuun kirjasaldoksi onkin kertynyt huimat 16 kirjaa. Ajattelinkin alkaa pitämään minimuotoista lukupäiväkirjaa niin että annan arvosanan ja kirjoitan pari lausetta mietteitä ylös. Yritän myös sovittaa kirjat ryhmässä pyörivään lukuhaasteeseen.

Konkreettisen päiväkirjan kirjoittaminen on tuntunut houkuttelevalta ajatukselta nyt kun bujon teko on jäänyt taka-alalle. Se on ajatuksena muhinut jo pitkään mielen perukoilla. Saa nähdä, ehkä toteutan sen kun olo alkaa virkistymän talvihorroksesta.

Mukavaa perjantaita

Katja