Tämän päivän postauksen vinkki vitonen tuli itselle vastaan Instagramin videoita katsellessa, mutta aiheesta on vinkattu jo Kalenterimanian Facebook-ryhmässäkin taannoin. Oli ihan pakko testata minkälaista jälkeä saan itse aikaiseksi.
Tarvitset: – maalia (itsellä akryyli) – kortin, pahvinpalan, jokin leveä tasareunainen jolla levittää maalia alaspäin – kyniä kasvojen piirtämiseen (permanent, maalikynät, geelikynät) – mihin maalata (itsellä vesiväripaperi) – teippiä, washia
Teippasin palan vesiväripaperia kiinni alustaan ja washiteipillä rajasin koiran muotoa niin, että sille jäisi korvat vain ylös, kun alan vetämään maalia alas päin. Muotoilin maalista viivat ylös, päälaki sekä korvat ja vedin tasareunaisella muovin palalla maalia ylhäältä alas. Voin heti vinkata, että pieni kärkiset maalituubit ja huonoliimainen teippi olisi ollut tarpeen. Oma teippini vei paperia mennessään kun irrotin koiran rajausteipit.
Seuraavaksi tein kissoja. Taas maalilla korvat sekä päälaki ja vedetään maalia ylhäältä alas. Eläinten asentoja voi vaihtaa sen mukaan miten maaliviivaa piirtää. Mustaa korttia vasten ei maalit oikein näkyneet ja laitoin maalin kahdesti, mutta kissasta tuli mielestäni hauska.
Kun on tarpeeksi maalattu ääriviivoja limittäin toistensa päälle, annetaan maalin kunnolla kuivahtaa, jotta sen päälle voi piirtää. Luottakaa prosessiin. Eläimille voi piirtää kaikenlaisia kasvoja ja raidoista laikkuihin, viiksiä unohtamatta. Tai liimailla vaihtoehtoisesti heiluvia silmiä. Mustana tussina käytin Sharpien permanenttitussia eläimiin, ja tekstiin Dylusionsin maalikynää. Silmät ja laikut olivat myös valkoista Dylusion-maalikynää. Viikset tein valkoisella Pilotin geelikynällä.
Jos multa kysytään, niin vielä on kesää jäljellä vaikka kuinka! En suostu päästämään kesästä irti, vaikka kaikki ympärilläni ovat jo alkaneet intoilla syksyn tuloa – ei siinä mitään, rakastan syksyä siinä missä kesääkin, mutta kesä ja lämpö vaan sopii mulle kaikkein parhaiten ja haluan nauttia niistä nyt vähintään syyskuun alkuun. Se on hei siinä nimessä – syyskuu.
Syksyssä on sitä arkeen palaamisen makua, se alkaa jo elokuussa, kun lomat loppuvat ja koulut alkaa. Itselläkin on töiden puolesta taas kalenterille enemmän käyttöä, mutta tuunaustilan kanssa on pienimuotoinen kriisi. Lähtötilanne on tämä: mulla on ihana askartelunurkka, jonka olenkin esitellyt blogissa aiemmin. Se vain ei… inspiroi mua. En viihdy siellä, koska olen eri tilassa missä puolisoni on, enkä voi jutella netissä kavereiden kanssa, katsoa striimejä tai TV-sarjoja samalla, kun askartelen. Jooooten olen päätynyt lopullisesti tänne tietokonepöydän ääreen, jossa tilan ja varsinkin säilytyspaikkojen puute vaivaa jatkuvasti.
Ensin siirsin yhden IKEA:n rullakärryn määrän tavaraa tänne. Työpöytä täyttyi koreista ja pussukoista. Mihinkään ei saa mitään järkevästi! Ei optimaalista, varsinkaan kun kissat, 3 kpl, haluavat olla myös tässä tilassa mahdollisimman lähellä mua. Toinen työpöytä tänne ei mahdu, eikä tietokoneiden järjestystä oikein voi muuttaa. En voi sietää sotkuista pöytää, joten kaikki krääsä on saatava pois tasolta, kun en niitä käytä. Kamala vanha viltti tilkitsee ikkunassa ilmastointikoneen sisäänottoa ja muutenkin nurkkaus on kaikin puolin sielua riipivän kamala.
Kuva liittyy. Kissa ei ole kamala.
Selailin aikani kuluksi viikonloppuna Facebookin markkinapaikkaa, olen etsiskellyt yhtä keittiökalustetta jo pitkään, mutta nyt sieltä silmiin pomppasi IKEA-hylly halvalla. Nopeasti ottamaan mitat ja katsomaan sopisiko se tähän kissatornin ja työpöydän väliin. Sain kaupat sovittua ja nyt mulla koreilee ”uusi” hylly tuossa työpöydän vieressä.
Ja koska asioita ei voi tehdä helposti, kun tekemisen makuun pääsee, piti myös vanha työpöydän laatikosto siivota. Se on ollut melkein 10 vuotta samassa järjestyksessä, pitäen sisällään toimistotavaroita ja roinaa, ”joita ei voi heittää pois, muttei oikein tarvitsekaan”. Keräsin ne pahvilaatikkoon ja laitoin kaappiin. Tiedän että ne ovat tallessa, mutteivät enää tiellä. Tästä sain lisää tilaa vaikka mille tuunailusälälle!
Nyt tätä tilaa olisi sitten vaikka muille jakaa. Kaikki turha on laitettu pois ja nyt tätä voi jo kutsua työpisteeksi! Vielä jotain koreja tähän järjestyksen ylläpitämiseksi, mutta hyvältä alkaa näyttää!
Kierros Clas Ohlsonin säilytystavaroiden osastolla tuotti hyvän sadon, ja nyt on jopa runsauden pula säilytystilan kanssa. Ottaa varmaan hetken ennen kuin roudaan lisää askartelujuttuja tänne, mutta nyt ainakin saan kaiken paljon paremmin käden ulottuville!
Eihän tää nyt ihan ”instagramtason” sisustusratkaisu ole, ja varmaan tulee tästä vielä vähän muuttumaan, mutta nyt on paljon parempi olla tässä, ja sain kaiken hyvin tyrkylle niin, ettei niitä tarvi tuunatessa kissojen ja koirien kanssa etsiä. Kissoista puheenollen, he löysi heti oman paikkansa!
Musta rengaskärry pääsi työpöydän alle piiloon vasemmalle puolelle, sinne meni vähemmän tarpeellista roinaa ja mm. paperileikkuri. Setuppiin kuuluu vielä kuvausjalusta, jonka tilasin viime viikolla. Tämä varmaan elää tästä vielä ja tilanne muuttuu hieman, mutta säilytystilaongelma on nyt ratkaistu! Nyt on hyvä ihmisen olla!
Joskus kalenteriharrastus vie meidät kokeilusta toiseen, jotta se oma juttu löytyy. Tällä kertaa kyse ei ollut uudesta kalenterista tai eri kokoisesta muistikirjasta, vaan siitä, että tulin sinuiksi omien tarpeideni kanssa – en viihdy askarteluhuoneessa, se on nyt testattu, ja mun vaan pitää pystyä yhdistämään tietokoneella hengailu tuunailun kanssa. Tämä tuntuu nyt paljon paremmalta.
Jos sua kiinnostaa mitä tavaroita käytän tuunailussa ja mitä koreihin saattoi sujahtaa, tein myös videon Kalenterimanian YouTubeen mun lempituunailutarvikkeista!
Ihanaa (huoh, okei okei) syksyn alkua kaikille, nähdään ryhmässä! <3 – Emmi
