**kuvissa näkyvä Stargazer-tarrakirja on ostettu alekoodilla Klemmarikellarista, kuvissa näkyvät kirjat ovat ostettu Chic Companystä alekoodilla
Jokainen vähänkin pidempään harrastanut tietää sen tunteen, kun ei vaan tee mieli tarttua kalenteriin. Syitä siihen voi olla monia. On ollut niin kiire, että kalenteri on jäänyt ja myöhemmin sen pariin palaaminen on hankalaa. Kalenteri itsessään ei enää inspiroi. Tai mikä tahansa muu syy. Joskus kalenteri vaan jää, ilman mitään sen kummempia syitä.
Minä olen ollut siinä tilanteessa sen jälkeen, kun A6 traveler`s notebookini tuli täyteen. Kerrankin näin, eikä niin että kalenteri ei vaan kiinnosta enää. Mutta sen jälkeen ei ole tullut mitään kalenteria, joka suorastaan huutaisi päästä käyttööni. Kyllä, minulla on Chic Companyn tilauksen mukana saatu Happy Planner mini, mutta näin korona-aikana ei ole tarvinnut tehdä merkintöjä ja muistaa asioita.
Ensimmäistä kertaa ikinä olen kuitenkin siinä tilanteessa, että siitä huolimatta, että perinteinen kalenteri ei innosta, en ole tekemättä mitään. Minulla on standard-kokoinen traveler`s notebookini, jonne kerään ”hörhöhommiani”. Sen parissa on saanut tuhrattua hetki jos toinenkin. Tosin kiitos koronan, ne hetket ovat hyvin vähissä.
Olen harrastanut niin pitkään, kokeillut eri variaatioita, rakastunut tulisesti yhteen jos toiseenkin kalenteriin, että tiedän ettei tämä tilanne jatku ikuisesti. Vielä tulee sen hetken The Kalenteri, joka vie sydämeni hetkeksi. Kunnes sekin painuu unholaan, sillä kalentereita on maailma pullollaan.
Aloitetaas tämän luvun alusta. Löysin kalenterituunauksen 2017 helmikuussa kun olin äitiyslomani alkumetreillä. Olen aina kirjoittanut ja pitänyt päiväkirjoja, vaikka se jäikin tauolle pitkäksi, pitkäksi aikaa jossain vaiheessa. Niinä aikoina muistan kovasti kärsineeni siitä, ettei minulla tuntunut olevan tapaa toteuttaa itseäni tai keinoja saada päässäni pyöriviä ajatuksia ulos. Kun löysin Kalenterimanian, oli kuin olisin tullut kotiin. Harrastus itsessään kolahti ja kovaa, sekä lämmin ja aktiivinen ryhmä harrastajia sen ympärillä oli kuin iso joukko uusia hyviä ystäviä. Ryhmässä oli hyvä olla, opetella ja saada uusia vinkkejä ja inspiraatiota omille ideoilleen!
Lähes koko sen ajan kun olen kuulunut ryhmään, olen ollut myös yksi Kalenterimanian ylläpitäjä. Ylläpitohommat ovat tuoneet uudenlaista kokemusta ryhmässä toimimiseen ja toki myös mahdollistaneet ihan uusia juttuja, kuten tämän blogiin kirjoittamisen. Vaikka me ylläpitäjät asumme eri puolella Suomea ja näemme todella harvoin, on porukasta tullut tiivis ja töitä tehdään paljon yhteisen tavoitteen eteen. Se tavoite on säilyttää Kalenterimania innostavana hyvänmielen ryhmänä ja sellaisena juttuna, joka innostaa ja ihastuttaa niitäkin jotka eivät vielä tiedä kyseisestä harrastuksesta mitään! On ollut hienoa kuulua porukkaan, joka vie tätä juttua eteenpäin!
Vuosien aikana olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista harrastukseen liittyvää! Toisaalta tiedän, että vähintäänkin yhtä paljon on vielä löydettävää ja ihasteltavaa. Ylläpidossa olen myös saanut – ja joskus vähän joutunutkin! – menemään sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle osoittaakseni muille, että hei: kannattaa kokeilla vaikkei osaisi vielä ollenkaan. On ollut huippua huomata, että on onnistunut esimerkillään rohkaisemaan muita saman epävarmuuden voittamisessa, jota itse tuntee. Sen lisäksi samalla on löytänyt itsestään ihan uusia puolia kuin vahingossa. Sen siitä saa kun on suuna päänä kaikessa mukana!
Tämä harrastus on tullut minulle todella isoksi osaksi elämää ja antaa minulle paljon. Se näkyy kaikilla elämäni osa-alueilla: töissä, lapsen muistojen keräämisessä, päiväkirjoina, kalentereina, korttiaskarteluna ja lukemattomina laatikoina kaikenlaista sekalaista sälää, jota aina pengon innostuksissani kun saan jonkun idean. Jopa mies joutui osalliseksi tästä kerran… tai pari.. Tämän on mahdollistanut mahtava ryhmä sekä kanssamaanikoiden tuki ja innostus, mutta myös ihanat yhteistyökumppanimme. Se mahtava palvelu ja laaja tuotevalikoima on murtanut minulta monta ostolakkoa, repinyt monet ostohousut ja rutistanut kassavarani rusinaksi, mutta mitään en kadu. Niistä kaikista aarteista on syntynyt jotain ihanaa ja muisteltavaa, ja niitä ei voi rahassa mitata sen jälkeen enää koskaan. Eli: Se Hämeenpuiston vihkokauppa, Chic Company, Heidin Korttipaja, Teippitarha, Klemmarikellari, Käsitellen, Ajasto ja Pikkuleppis, iso kiitos: ihan aina löytyy uusia lempituotteita!
Kalenterimania on tuonut minulle tavan toteuttaa itseäni, tavan purkaa tunteitani ja ajatuksiani rakentavasti ja tehdä niistä jotain kaunista. Se on tuonut minulle ystäviä, vienyt minut ulkomaille ja tuonut jopa takaisin. Huh, paljon mahtuu kolmeen vuoteen harrastamisen saralla! Sepä se, kun kyse on olevinaan ”vain” harrastuksesta. Omalla kohdallani, ja tiedän monen muunkin niin sanoneen, puhuisin jo elämäntavasta. Ja aion pysyä valitsemallani tiellä – on tää huippuhommaa!
Yhden valinnan olen tehnyt toisin viime viikon aikana. Valitsen olla jatkamatta Kalenterimanian ylläpitäjänä. Minulla on ollut paljon elämänmuutoksia viime vuosien aikana. Toisaalta ylläpitäjänä olo on antanut paljon enkä ole halunnut siitä luopua. Nyt muutoksille ei näy loppua ja omat resurssini eivät enää riitä vastaavaan panostukseen, jota muut ylläpitäjät pystyvät antamaan. Kyse on myös priorisoinnista ja tällä hetkellä koen, että se vähä arjen liikenevä aika on menossa muualle kuin vaativaan ylläpitotyöhön, jota meidän kokoisen ryhmän pyörittäminen vaatii. Yllättävää on, että en koe suurta luopumisen surua. Keksin kuitenkin mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että tiedän saavani pitää harrastuksen tuomat ystäväni ja harrastus jatkuu kaikesta huolimatta, ehkä enemmänkin voimissaan kun nyt. Koen tehneeni oikean ratkaisun ja uskon sen tuovan itselleni aikaa keskittyä muihin itselleni tärkeisiin juttuihin enemmän kuin pitkään aikaan.
Tämä on viimeinen blogipostaukseni ylläpitäjänä ja tämä päättää yhden niin hienon luvun näiden vuosien ajalta. Ylläpitäjä-AJ kiittää ja kumartaa näistä kolmesta vuodesta, mutta ryhmäläinen-AJ sanoo, että plan on!
