kalenterimaanikko Archives - Sivu 13 14:stä

Olen saanut nyt tovin tutustua rauhassa pari kuukautta sitten vastaanottamaani My Planneriin, joka minulle kotiutui Donno.fi kautta sponsoroituna. Tämä postaus on yhteistyöpostaus saamistani tuotteista. Donnon valikoimaan kuuluu ihan hurjasti kivoja askartelutuotteita, ja My Planner -tavaroiden myötä myös kalenterituunaajalle aarteita. Ihan huippua! Omasta paketistani löytyi älyttömän kaunis, kokonaan hopeinen ihanuus. Unboxing-videon löydät Kalenterimanian Facebook-ryhmästä!

Saamani kalenteri on A5-kokoa, kuten muutkin My Planner -kannet, ja äärimmäisen hankala valokuvattava. Hehkuvan hopeinen pinta heijastaa älyttömän herkästi ja ylläolevasta kuvasta pystyy hyvin hahmottamaan kameran takana heiluneen kalenterimaanikon, vaikka yritin ties mitä jippoja. Sanomattakin selvää, että kansien kiiltävä pinta lämmittää tämän harakan sydäntä täysillä.

My Plannerin erityisominaisuus on renkaiden määrä – kalenterista löytyy niitä kolme kappaletta, kun taas suurimmassa osassa A5-kokoisista kansista niitä löytää kuusi. Kannet ovat miellyttävän tuntuista materiaalia, eivätkä tunnu liian muoviselta. Tämä hopea kerää jonkin verran sormenjälkiä mikäli menee todella likaisin sormin tätä näpertämään pitkäksi aikaa, mutta mitenkään häiritsevän paljon lähmääntymistä ei tapahdu. Sormenjäljet saa helposti pyyhkimällä pois.

Etukannesta löytyy ikkunataskun lisäksi parit ”korttilokerot” ja yksi isompi tasku. Tykkään itse säilyttää kalentereissani paljon erilaista sälää, kuten washisampleja ja tarroja, joten taskut ovat aina loistava plussa. Ikkunataskut miellyttää mua myös possuna, joten My Plannerin ulkoasu osuu omalla kohdallani ihan nappiin. Ja tämä hopeinen tausta antaa ihan mahtavan alustan erilaisille etukansikoristeluille!

Kalenterin mukana tulee 12 vitivalkoista tabillista välilehteä, mistä innostuin älyttömästi itse. Paperin laatu on sen verran laadukas, että nämä välilehdet kestävät varmasti kaikennäköistä koristelua, ja kirkkaanvalkoinen pohja on just mun juttu. Aionkin varmaan koristella nämä blancot välilehdet vesivärein ja/tai tussein, jotta saan kalenteriin entistä enemmän omaa tyyliäni näkyviin. Välilehtien lisäksi settiin kuuluu liuta viivallisia muistiinpanosivuja. Tästä tulisi erinomainen päiväkirja, tai planneri koulumuistiinpanoja varten! Takakannen kynäpidikkeessä kulkee kynäkin kätevästi mukana.

My Plannerin valikoimiin kuuluu kansien lisäksi ihan älyttömästi muuta tavaraa. Sain itse kokeiluun erilaisia klipsejä, muistilappuja, tarroja, klemmareita, sekä erilaisia inserttejä. Valikoima on siis todella laaja ja mitä parasta — ihan hurjan ihana. Tuotteiden hopeafoilatut yksityiskohdat ovat todella kaivattuja oman työpöytäni sisältöön, sillä niistä on mielestäni ihan turhan suuri puute ollut markkinoilla. Näiden design on vielä tosi simppelin miellyttävä, ja tuotteet sopivatkin monen makuun. Tykkään paljon enemmän hopeasta kuin kullasta, joten tämä pakkaus oli ihan kuin mua ajatellen tehty! On hienoa miten My Plannerin tuotelinja tukee vahvasti omaa designiaan, ja tuotteet sointuvat runsaasta valinnanvarasta huolimatta jokainen toisiinsa täydellisesti. Kyllä silmä lepää näiden hopeisten ihanuuksien kanssa!

Halajatko (hyvin ymmärrettävästi) lisää My Planner -upeutta? Tästä Mirpun esittelemään marmori-vaaleanpuna-hopea-kantiseen kaunokaiseen! Mirpun postauksesta löytyy myös suht kattava kynäkokeilu My Plannerin sivuille, sekä lähempää viikkoinserttien tutkailua.

My Planneria myy Donnon lisäksi esimerkiksi myös Karkkilassa sijaitseva PikkuLeppis!

Havahduin tällä viikolla siihen, että surffailin netin ihmeellisessä maailmassa ja eksyin tarroja vilkuilemaan. Aikani katseltuani mietin, että olisipa hieno juttu kun löytäisin tarroja, joissa olisi pärstän kuvia. Naamoja eri ilmeillä. Niitä voisi sitten viljellä sen mukaan miltä sinä päivänä tuntuu. Yllätyin itsekin. Siis naamoja? Niitä joilla on silmät ja suu? Niitä mitä olemme piirtäneet valtaosan elämästämme aina milloin mihinkin ja millä milloinkin. Ja nyt niiden pitäisi olla valmiina piirrettynä, leikattuna ja itseliimautuvina? Hei haloo. Siihen ralliin en lähde – pitää minunkin jotain vähän tehdä itse. Siispä piirtäminen ja kirjoituksieni kuvittaminen on se juttu minkä otin tähtäimeen tässä oppimishaasteessa.

Erityisen traagisen tästä tilanteesta tekee se, että olen ollut kuvataidekoulussa kuusi vuotta elämästäni. Pääsykokeissa Anna-Johanna ,9, oli luottavainen sillä tehtäväksi osoittautui auringonlaskun maalaaminen. ´Tämän mä osaan – mä pääsen niin sisään!` Ja Anna-Johanna pääsi. Kävi uskollisesti vuosikausia ja teki ties millaista teosta. Harrastukset alkaa ja ne myös loppuu kun elämäntilanteet muuttuu. Ihmettelen kuitenkin mihin se tekemisen palo hävisi. Into luoda ja kokeilla. Ylpeys siitä, että ´minä tein tämän – eikö oo hieno!´ Se oli joskus, mutta en tiedä missä se on nyt tämän 15 vuotta piilotellut. Saattoi käydä niin, että Anna-Johanna kasvoi aikuiseksi ja hänestä tuli perfektionisti, jonka tulee onnistua kaikessa ekalla yrittämällä ja jäljen tulee olla priimaa. Valitettavaa, mutta totta. Ei kuitenkaan lopullista – jos hän niin itse päättää. Näin hänen tulisi sanoa itselleen useimminkin.

Taide. Jos maalaat, piirrät, muotoilet tai veistät niin teet taidetta? Olet siis taiteellisesti lahjakas? Mitta-asteikkoa ei ole, koska työsi jälki on yksilöllinen ja kauneus on katsojan silmässä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan kokenut olevani taiteellisesti lahjakas. Kaikki muut ovat, mutta en minä. Kuka sen on päättänyt? Minä, mutta miksi ihmeessä? Eikö voi tehdä ollenkaan jos ei koe itse olevansa taiteilija? Jos olenkin niin surkea piirtämään kuin kuvittelen niin eikö olisi hienoa kun tekemällä huomaisi, että se suunta todellakin on vain parempaan? Ajatus huvittaa minua. Vino pino vapaapäivänä tuhlattua paperia takassa, ettei kukaan näe, että antauduin tunteen vietäväksi ja aloin luomaan oikein olan takaa. Ja kaikesta siitä koetusta tunteenpalosta huolimatta siitä pilvestä ei tullut tarpeeksi pehmeän näköinen. Järjellä kun ajattelen niin osaan päättää, että alan toteuttaa hyväksi havaittua taktiikkaa: yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja tuli mitä tuli- mentaliteetilla mennään. Aion ottaa kynän käteen, vähän pensseliäkin ja katsoa mitä lähtee syntymään. Ehkä joskus kerron miten haasteen suorittaminen sujuu ja mitä olen matkan varrella huomannut.

Ihmettelen kuitenkin yhtä asiaa. Miten ihmisestä, joka rakastaa kaikkea kaunista ja esteettistä, tulee tällainen puusilmä? Sokea nimenomaan sille, mitä kaikkea oikeasti osaisi itse tehdä jos haluaisi tarpeeksi. Väitän, että siitä se on itselläni kiinni. Kun ei yritä niin ei voi epäonnistua. Epäonnistua missä? Vain itsehän minä tiedän millaisen tekeleestäni päässäni suunnittelin. Jos nyt aloitan niistä naamoista. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Päästä tulee suippo? Siinä tapauksessa piirrän sille suipon lakin – kyllä se pärjää. Niin pitäisi minunkin.

Luomisen iloa päiväänne!

-Anna-Johanna

Avainsana: kalenterimaanikko

Esittelyssä – My Planner (hopea)

Haaste: Mitä haluaisin vielä oppia?