Avainsana: kalenterikynille

Inkan lempikynät vol. 2

Helou helou helou helou! Kynät ovat tärkeä osa kalenterin tuunailua varmasti suurelle osalle maanikoista, sillä vaikka erilaisia tekstitarroja löytyykin kotimaisiltakin kauppiailta vähän joka lähtöön, ei aivan kaikilla kuitenkaan ehkä ole tarraa tai koristetta kädenulottuvilla – ainakaan ihan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa! Itse olen jo parisen vuotta sitten kertaalleen esitellyt silloiset lempparit kynistäni, ja myös Suvi ja Nanna ovat aikanaan kirjoitelleet postaukselliset kynäasiaa. Ajattelin että nyt voisi olla aika tehdä päivitetty postaus aiheesta, uusiakin kyniä kun on ainakin allerkirjoittaneella kokoelmaan kyllä ilmaantunut sitten vuoden 2019.

Kun kurkin läpi tuon vanhan postaukseni kynistä, tunnistin heti että pari samaa lempparia on säilynyt käytössä kaikki nämä tuunailu-vuodet. Mujin 038 -kärkinen geelikynät ja Tombown Dual Brushit nimittäin! Mujin musta geelikynä on edelleen se joka automaattisesti tarttuu käteen kun alan kirjoittaa viikkoaukeamalle merkintöjä. Muut värit ovat kyllä jääneet hyvin paljon vähemmälle käytölle mustaan verrattuna, ja osan väreistä olen tainnut jopa laittaa kokonaan eteenpäin Happy Mailien mukana. Mustia kyniä sen sijaan olen saanut useampia käytettyä täysin loppuunkin. ”Perinteisen” 038:n rinnalle on löytänyt tiensä kuitenkin tämän vuoden puolella testiksi ostettu 05 -kärkinen, kuulakärkikynämäinen musta geelikynä. Kiitokset vaan Erjalle kynien diilaamisesta ja uuden testaamiseen yllyttämisestä – kannatti uskaltaa kokeilla jotain uutta!

Dual Brushit ovat tosiaan toinen suosionsa säilyttäneistä kynistä, niiden värit ja sivellinpää vain toimivat niin moneen. Myös toinen vastaava kynä on kuitenkin tullut käyttöarsenaaliin Tomppien rinnalle sitten ensimmäisen kynäfiilistelyn, Marvyn Le Plumet. Näissä kynissä on Dual Brushien tapaan toinen pää sivellinkärki, ja toinen ohut kirjoituspää. Isoin ero näiden kahden kynän välillä onkin ohuessa päässä: siinä missä Tombown kärki on kapean huopatussimainen, on Marvyjen ohut pää vielä ohuempi kuitukärki. Itse olen tykännyt käyttää näitä kyniä ikäänkuin yhdessä, samanlaiset ominaisuudet mutta ”yhdistettynä” sävyvalikoima on tuplasti laajempi.

Muita käytössä jokseenkin säännöllisesti olevia kyniä ovat tällä hetkellä itselläni olleet Uni Poscan akryylimaalitussit, joita olen ra-kas-ta-nut art journaltuunailussa. Myös #kesämiitti2020 -tapahtumasta lahjana saadut Pilotin Pintorit kuuluvat samaan artteilussa käytössä olevien kynien kategoriaan. Erilaiset geelikynät ovat jääneet hyvin vähälle käytölle nykyään, ja kun ei ole tullut toviin mitään piirrettyä, on myös mustat eripaksuiset kuitukärkikynät jääneet hieman unholaan. Yhtään kynää ei ole kuitenkaan hylätty pysyvästi tai niistä hankkiuduttu eroon, ei sentään. Sehän voisi olla jossain mittakaavassa jopa järkevää laittaa kiertoon asioita joita ei käytä, mutta…

Sitten on vielä yksi kategoria josta haluan napata kuvan lemppareistani: kauniit kynät! Ne joilla ei oikeastaan tule kirjoitettua, tai joilla on jopa pahimmillaan hieman epämukavaa kirjoittaa. Mutta jotka ovat vain niin pirun kauniita tai kivan näköisiä ettei niistä voi yksinkertaisesti luopua. Itselläni nousi kirjottaessa ensimmäiseksi mieleen esimerkeiksi kuvassakin näkyvät kurpitsa-päinen kynäni (joka on tullut Chic Companyn Halloween-ylläristä pari vuotta sitten), sekä erilaiset timantti-päiset kuulakärkikynät. En itse ikinä käytä kuulakärkikyniä kalenterihommissa, ja kurpitsaa tulee käytettyä lähinnä syksyisin kun se sopii teemaan. Eli ei se kaikkein ympärivuotisin käyttökynä. Mutta niin kivan näköisiä että ne ilahduttavat vain olemassaolollaan, joten suotakoon niiden säilyttäminen ihan sillä perusteella!

Jos kynät ovat lähellä sydäntäsi, ja erityyppisten kynien omiasuuksien vertailu kiinnostaa, kannattaa kurkata *tämä megapostaus* aiheesta!

♥, Inka

DIY – Penaali / Pussukka

Ompelu on lähellä sydäntä, ollut aina lapsuudesta asti. Tässä postauksessa ohjeistan helpon penaalin tekoon. Materiaalina voi käyttää esimerkiksi vanhoja farkkuja ja vuoriksi tyynyliinaa. Sulkemisvaihtojakin on vaikka ja kuinka monta.

Tässä ohjeessa penaalin tekoon tarvitaan:

– kangassakset

– ompelukone + lankaa / neula + lankaa

– nuppineuloja / klipsejä

– mittanauha / viivoitin

– vetoketju ja ompelukoneeseen tarkoitettu vetoketjupoljin

– kangasta

-halutessasi koristeita

Penaalin pituuden voi määrittää pisimmän kynän mukaan, lisäten molempiin päihin muutaman sentin tilaa sekä saumavarat. Tämä mitta määrittää vetoketjun pituuden. Penaalin voi tehdä vuorikankaalla tai ilman ja valita kankaat vaikka omasta vaate- tai liinavaatekaapista kierrättämällä. Vuorin kanssa lopputulos on siistimpi ja saumat eivät näy.

Pyrin pitämään ohjeet yksinkertaisena ja vähällä termistöllä, jotta kaikki pysyisivät mukana ilman ompelukokemusta. Kaavan voi piirtää paperille tai leivinpaperille, jos haluaa hahmottaa penaalin kokoa ennen varsinaisen kankaan leikkaamista. Mittasin kankaasta taitteella 28×21 cm (eli ilman taitetta pala on 28x42cm) sisältäen saumavarat (1cm/reuna) ja vetoketjuni on 25cm. Taitteelle, kun kangas on kaksin kerroin, ei tule saumavaroja ja säästät yhden sivun ompelun. Kaava on helpompi piirtää saumavaroilla niin saa vain leikata reunoja pitkin. Saumavara on yleensä 1cm, eli kankaan reunasta 1cm päähän ommellaan tikkaus. Jos teet vuoritetun penaalin, tarvitset kaksi samankokoista kangaspalaa.

Vetoketju ommellaan ensin päälikankaaseen. Aseta vetoketjun oikea puoli vasten kankaan oikeaa puolta. Minulla tässä 28cm sivulle. Ompele läheltä vetoketjua vetoketjupolkimella, muttei liian läheltä, että vetoketju mahtuu aukeamaan. Toistetaan vastakkaiselle sivulle. Tärkeää muistaa ommella ompeleen alussa ja lopussa edestakaisin pieni pätkä, jotta ommel ei aukea ja sauma pitää.

Kun vetoketju on ommeltu, kiinnitetään vuori. Tämän voi jättää pois mikäli teet vuorittoman. Laita vuorin oikea puoli vetoketjun yläreunaan ja ompele. Laita vuorikangas samoin vastakkaiselle puolelle ja ompele. Kuvista saa paremman vinkin.

Ompelin itse ehkä turhankin läheltä vetoketjua, koska en tahdo sen liikaa näkyvän. Käännän työn oikein päin ja avaan vetoketjun. Laitan kankaat samaan suuntaan ja vetoketjun toiseen ommellen tukitikkauksen läheltä ettei kangas mene käytössä vetoketjun väliin. Huomaa, ompelen vain vetoketjun mitan, en reunasta reunaan, koska sivusaumaa ei saa silloin nätisti kiinni. Kuvassa.

Käännetään työ takaisin väärinpäin jättäen vetoketju auki kunnolla. Nuppineulataan päälikankaan reunat vastakkain ja vuori vastakkain aloittaen kohdistamalla vetoketjun reunat yhteen.

Tykkään taittaa saumavarat aina vuoriin päin. Ommellaan toisesta sivusta koko kylki kiinni ja toiselta sivulta jätetään vuorikankaan puolelle kääntöaukko. Muista peruuttaa ommel joka työvaiheessa, jotta saumat kestää. Vetoketjun kohdan ajan varovasti tai ompelen käsipyörää käsin kääntäen, ettei neula katkea. Halutessasi voit päälikankaan saumaan ommella kantolenkin saumavaroihin, jolloin lenkki jää oikeiden puolten väliin.

Jos haluat litteän pussukan, voit kääntää penaalin oikein päin ja sulkea kääntöaukon sauman ja penaali on valmis. Jos haluat penaalin niin sanotusti seisovan, jatka seuraavasti…

Litistä pohjista kulmat kuvan mukaan kolmioksi, jokainen neljästä kulmasta. Voit tarkistaa viivoittimella, että keskelle jäävän sauman molemmille puolille jää saman verran kangasta, näin kulmasta tulee suora. Mitä syvemmälle ompelet, sitä leveämpi pohja. Paksummissa, esimerkiksi farkkukankaissa, kulmat voi kääntää ylöspäin ja ommella käsin muutamalla pistolla kiinni saumavaraa, niin eivät törrötä kääntäessä. Oikein paksut kulmat uskaltaa leikata, jos sauman ommel on tehty hyvin.

Käännä kääntöaukosta penaali oikein päin ja sulje sauma kääntämällä saumavarat tasaisesti sisälle. Ompele niin läheltä reunaa kuin uskallat. Siisti langan pätkät, laita vuori sisälle ja penaali on valmis.

Mikäli haluat päälikankaaseen jotain koristeita (niitit, pitsi, kangasmerkit), pitää ne ommella ennen kuin aloittaa penaalin ompelemisen. Toivottavasti postaus innosti tekemään omanlaisenne penaalit.

Kivaa kässäilyä kaikille – Linksu