Hellou! Se olisi syksy, ja mikäs sen otollisempaa aikaa menettää rippeetkin kalenterirauhasta, jos sellainen läsnä koskaan olikaan. Tässä postauksessa puran tuntojani sen suhteen, mitä aiheuttaa ihana syksy ja runsaudenpula mitä ensi vuoden vaihtoehtoihin tulee. Saattaapa luvassa olla myös yksi tapa, jota voi yrittää omaa kalenterirauhaa metsästäessään.
Syksy täyttää niin kivijalat kuin verkkokaupat mitä upeimmilla vaihtoehdoilla. Mä olen niitä ihmisiä, jotka haluaisi testata vähän kaikkea, mutta taloudellista mahdollisuutta noin 20 kalenterin ostoon ei ole, joten jotain piti tälle kriisille tehdä. En enää löytänyt ryhmästä postausta, josta sain tähän inspiraation, mutta joku teistä manialaisista oli tehnyt vanhan kunnon plussat ja miinukset eri vaihtoehdoista. Lähdin kuitenkin plussien ja miinusten sijaan hahmottelemaan omaa listaustani siltä kannalta mitkä asiat ovat sellaisia, joita tarvitsen kalenterissa, mitkä taas niitä joita haluan, mutta joita ilman voin elää. Toki sitten myös yleisluontoisemmin plussat ja miinukset vaikkapa saatavuuden suhteen siihen kylkeen. Sen lisäksi että saisin tällä päätä selvemmäksi vaihtoehtojen ja ominaisuuksien viidakossa, tulisi päätös ostetusta kalenterista ainakin perustumaan tarpeelle. Yksi iso motivaattori tähän pohdintaan on se, että minua on alkanut osin ahdistaa ne valmiskalenterin osat joita en tarvitse, mutta en ole silti kokonaan valmis luopumaan valmiskalenterin helppoudesta ja siitä että se säästää aikaa arjessa.
Olen viime vuosina rakastunut Tomoe River paperiin, ja koska jossain vaiheessa sisäinen bujoilijani nosti taas päätään, olen hankkimassa testiin ensimmäisen Stalogyn muistikirjani. Tämä vähensi käytännössä heti tarvetta kalenterissa oleville muistiinpanosivuille. Lisäksi sain rajattua koon, sillä muistikirjan suhteen päädyin jo aikaisemmin B6 kokoiseen. Tämä siksi että haluan kyetä kantamaan kalenteri + muistikirja komboa mukana.
Yksi iso pohdittava asia oli toki myös saatavuus. Jenkeissä olisi jos jonkin moista ihanaa kalenteria, mutta en pidä ajatuksesta että jokin mitä odotan kuin kuuta nousevaa on mahdollisesti jumissa tullissa. Puhumattakaan siitä, ettei verkkokaupan hinta välttämättä kerro mitään tuotteen todellisesta hinnasta. Haluaisin aina tilaisuuden tullen myös tukea meidän aivan upeita kotimaisia pienyrittäjiä. Kriisini oli jo ratketa, kun uusia Hobonicheja alettiin paljastaa. Mä rakastan Paddingtonia ja jos se kyseinen weeks ei olisi Japan only ei mulla olisi kriisiä kalenterista ensinkään. Nyt sen sijaan painin sen kanssa tilaanko kaukaa vai koitanko löytää kotimaisilta yrityksiltä jotain kivaa.
Tällaisia pohdin minä, enkä vieläkään ole varsinaista ostopäätöstäni tehnyt. Loppuvuosi paljastaa mihin lopulta nyt sitten päädyn. Millaisia pohdintoja teillä on ollut tulevan kalenterivuoden suhteen? Joko olette löytäneet oman tulevan vuoden plannerinne?
Ensiksi nyt tosiasiat pöytään (vaikka joku varmaan sanois, että hyvä blogipostaus ei koskaan ala negatiivisella pohjustuksella): Mä olen jotenkin kammonnut tämän haasteen tekemistä ja tästä postauksen kirjoittamista, siitä on pikkuhiljaa tullut mulle semmonen joku lukko, enkä oikein enää edes osaa selittää miksi.
”Kalenterimatkani” on siis postaussarja, jossa Kalenterimanian ylläpidon tyypit kertaavat omaan historiaansa kalenteriharrastuksen parissa, muut jutut löydät täältä.
Mä luulen, että se johtuu siitä, että vaikka ei pitäisi, edelleen me kaikki vertaamme itseämme muihin ja mä en koe, että mun kalenterihistoria on kovinkaan kummoinen (etenkin muihin verrattuna), lisäksi mun muisti on keskivertoihmistä huomattavasti huonompi, joten en muista mitä kalentereita olen aiemmin käyttänyt. En ole onnistunut säilyttämään mitään vanhoja teinivuosien kalentereita tai muita muistoja.
Kuten kaikki muutkin, olen käyttänyt kaiken maailman nuorten kalentereita tai Demi-kalenteria joskus 14–17-vuotiaana. Kouluissa kalenterin käytöstä on onnettomat muistikuvat. Joskus ammattikorkeakoulussa n. 2006 tienoilla olen ostanut ensimmäisen rengasplannerin (Ajaston Timex Handy, jos en väärin arvaa), jonne merkinnät on tehty tasan ja vain täytelyijykynällä tai Insinööriopiskelijaliiton kuulakärkikynällä.
2018 vuodelta löysin kalenterin, jota silloin käytin. Siinä oli merkinnät taas jollain peruskynällä. Kuvassa ”Ennen ja jälkeen kalenterimanian sytyttyä”-tilanne. Isompi kalenteri on B6-planneri Lights Planner Actionilta. Nauttikaa:
2018 lopulla alkoi elämässä olla muutakin merkattavaa kuin työvuorot ja tarvitsin hieman isomman kalenterin kuin mitä Futura Mini tarjosi. Tässä kohtaa alkoi maanikkoherääminen. Etsystä sai ostettua kierrekalenterin, johon pystyi laittamaan oman nimen kanteen. Se oli n. A5-kokoinen ja auttamatta liian iso valtavilla kierteillään, mutta silloin en vielä tajunnut, että isot kalenterit ei ole mua varten. Aloin tutkia kalenterijuttuja enemmänkin, kun näin kauniit myyntisivujen kuvat kalenterikaupoissa. Aloin pikkuhiljaa haalimaan tuunailukamaa ja kalenterikokeilut alkoivat.
2019 aloitin koulun ja sinne varsinkin tarvitsi isomman kalenterin. Löysin Personal Planner -kalenterin, johon sai hurjasti omavalintaisia sivuja ja valittua layoutin. Sain yhden sellaisen käytettyä kokonaan, mutta seuraava jäi kesken, löydettyäni Lights Planner Actionin. Tämän kaupan kalentereita eri koossa ja kokoonpanoissa käytin vuosina 2020–2021 eri muodoissa, kokeiltu on B6- ja A5-renkaita, B6-kierteitä ja jopa muutamaan A6-koon TN-vihkoa. Vaikka Bessin kalenteritarjonta aivan ihanaa onkin, sieltä ei kalenterirauhaani löytynyt. Aloin myös ottaa ”Instagramin arvoisia” kalenterikuvia!
Löysin satunnaisen koulutarvikehakureissun aikana Ajaston Project365-kannet ja vuosipaketin ja käytin sitä jonkun aikaa, se oli jokseenkin hyvä koulujutuille, muttei vakiintunut koskaan käyttöön ollessaan aivan liian järeä mulle.
Kalenterikaman hamstraus jatkui. Yritin vuosia epätoivoisesti oppia käyttämään viikkokittejä!
2020 oli kyllä oikea kalenterikriisien vuosi. Kokeilussa oli sekä pieni PassionPlanner että PlumPaperin kustomoitava kalenteri. Kumpikaan ei vakuuttanut, toinen liian pienen printtinsä ja toinen valtavien kierteiden vuoksi. Lights Planner Actionilta oli myös sellainen Hobonichi Cousin -tyyppinen kalenteri, jossa oli sekä viikkoaukeama että päiväsivut. Se oli pitkään todella hyvä, mutta kierteitä vihasin edelleen.
2021 lopussa kuvaan astui Hobonichi Techo A6 Original, jonka tilasin 2022 vuoden kalenteriksi. Tomoe River-paperi on ollut ainoa mulle siitä lähtien. Hobonichin kanssa oltiin jo todella lähellä kalenterirauhaa.
Tässä kohtaa löysin Kalenterimanian Facebook-ryhmän. ♥
Kokeilin jossain välissä So Typical Me-kalenteria työplanneriksi mutta sen paperi ei vain kelvannut. Aloitin 2022 vuoden A6-koon Hobonichin kanssa ja löysin 2022 Kalenterimanian kirpulta myös Hobonichi Cousin Avecin (A5), jota pidin työkalenterina loppuvuoden. Sen koristelemisesta nautin, mutta päiväsivut olivat aivan liikaa. Kaksi kalenteria oli myöskin vähän liikaa, vaikka Cousin olikin vain työhommia varten.
Vaikka Hobo ihana olikin, sen päiväsivut kävivät liian raskaiksi pitää ja halusin kunnollisen viikkoaukeaman. Bongasin jostain Wonderland222-kalenterin ja laitoin sen kokeiluun 2023 vuoden kalenteriksi. Halusin myös memoryplannerin, joten hankin AuraEstellen catch-all A6-plannerin muistojen kirjaseksi.
Wonderlandin pystysivut kävivät puolessa välissä vuotta kyllästyttämään ja tajusin vihdoin, missä oli mättänyt kaikki nämä vuodet: En vain osaa koristella ja ylläpitää pystyviikkoaukeamia (kyllähän ne hienoja ovat, kun oikein onnistun, mutta vaatii liikaa saada niistä ”sellaisia kuin haluan”). Vaihdoin vaakaviikkoisen AuraEstellen muistoplannerista kalenterikäyttöön ja sen koristeleminen on ollut aina yhtä nautintoa!
Nyt se tapahtui. Kalenterirauha oli löytynyt. En voinut uskoa että tämä mystinen taikaolento oli olemassakaan, mutta…
2024 vuoteen lähden jälleen AuraEstellen kanssa. Se on mun kalenterirauhani.
Laukussa mukana kulkemaan tulee myös Sterling Inkin passport-koon common planner, mutta sen esittelyä saatte odottaa ensi vuoteen!
Opittuja juttuja kalenterimatkan varrelta:
En pidä isoista kalentereista. B6 on maksimikoko.
Kierteet ovat aivan no-no. En pysty kirjoittamaan kunnolla kierteiden kanssa.
A6 on unelmakoko ja nidottu kirja best.
En onnistu käyttämään kuin paria planneria kerrallaan. Plannerin pitää olla sekä päiväkirja, memoryplanner että kalenteri.
No niin, eihän se niin kamalaa ollutkaan. En tiedä miksi kammosin tästä kirjoittamista! Tästä yhteenvedosta jäi nyt kyllä aivan tasan pois kaikki koristeluihin liittyvät asiat ja kansien ym. muun oheissälän hilloaminen, mutta ne varmaan näkyy kuvissa ihan tarpeeksi hyvin. Jos ne vielä tähän ujuttaisi, postaus olisi romaanin pituinen… Oma tyyli ja kalenteri on löytynyt ja se on tärkeintä.
Nyt alkaa joulukuu! Joko sulla on ensi vuoden kalenteri hommattuna? Tulehan ryhmään intoilemaan meidän kanssa aiheen tiimoilta!
