Avainsana: kalenterikoru

Kalenterimania puolisoni silmin – AJ

Kun harrastus saavuttaa tietyn vakavuustason, se väkisinkin näkyy harrastajan elämässä ja arjessa. Minulle kalenterituunaus on ollut alusta asti todella tärkeä harrastus. Vaikka kaikki tuunauksessani vaihtelee säännöllisin väliajoin, sen tärkeys minulle pysyy ja kasvaa koko ajan. Sen ovat myös läheiseni huomanneet, uskokaa tai älkää. Itseasiassa puhun kalenterituunauksesta ja Kalenterimaniasta kaikille, ketkä vähänkin asiasta kysyvät tai aihe liippaa senhetkistä keskustelunaihetta. Tällä kertaa kerron harrastuksestani puolisoni näkökulmasta! Esitin raukkaparalle erinäisiä kysymyksiä ja jaan vastaukset kanssanne! Tämä haastattelu on pilke silmäkulmassa tehty eli nou hätä, miestä ei vahingoitettu missään vaiheessa tämän prosessin aikana.

Mikä on Kalenterimania?

”Se on sellainen päivämääristä tykkäävien ryhmä.”

Mikä kalenteri minulla on tällä hetkellä käytössä?

”Vastaan Jari Sillanpää.”

Osaatko nimetä kauppoja, joista voi ostaa kalenteritarvikkeita?

”Joo! Suomalainen kirjakauppa, Esson baari, Klemmarikellari ja Erin Brockovich.”

Mikä on Happy Mail?

”No iloista postia. Paljon peukalonkynnenkokoista sälää kuoressa tuntemattomille ihmisille.”

Mikä on plannercharm?

”Charmikas suunnittelija. Kuka näitä oikeesti tietää? JA KEKSII?”

Mikä on Bullet Journal?

”Onko se joku sellainen pieni kirjanen? En mä tiedä mikä muu se voi olla. Oliko tää kuulustelu jo tässä?”

Mitä on washiteippi?

”H*lvetin pieni maalarinteippi jolla ei ainakaan korjaa mitään.”

Osaatko nimetä kalenterimerkkejä?

”Joo! Allakka, Päijät-Hämeen jätekeskuksen kalenteri ja… sit on se… se onko se nyt Jokamieskalenteri?”

Mitä minä käytän kalenterituunauksessani?

”Washiteippiä, tarroja, paperia, niittejä, kaikki mahdolliset koristeet, Epson-tulostimen väripatruunat ja kämpän kaikkia saksia – samaan aikaan. Ja niitä ei enää koskaan löydy.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten! Muutamassa kohdassa oli kyllä pakko vähän repeillä nauruun, mutta muutoin kunnioitin hänen vastauksiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. En kyllä muista, että olisin Esson baarissa harhaillut etsimässä kalenteritarvikkeita. En edes halua tietää millainen on ”Jokamieskalenteri”, mutta näen sieluni silmin sen miesvaltaisen työpaikan kahvihuoneen seinällä. En välitä niin ikään tietää, missä vaiheessa Jari Sillanpää tuli tuunailuihini mukaan – veikkaan, että samaan aikaan kuin NIITITKIN. Mitä ihmettä? Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole…! Epsonin mustepatruunajuttu on totta. Ja ne sakset. Kaikki ne sakset…

Ei varmastikaan jää kenellekään epäselväksi, että arjessamme harrastukseni näkyy aika vahvasti. Aiemmin puolisoaan on haastatellut Inka, ja häneltä on luettavissa osat 1 ja 2. Nanna kertoo blogissa myös millaista on, kun puolisona on plannertyttö ja sen voi lukea täältä. Aiemmin ylläpidossa olleen Eijan kumppani on myös kertonut omia ajatuksiaan harrastuksen sivustaseuraajan roolista.

Hauska kuulla kuinka monessa taloudessa on harrastus koettu! Edelleen olen kalenterimaanikko ja ylpeä siitä! Ja miehellä riittää vielä huumoria, joten homma kondiksessa.

Iloista viikkoa kaikille!

-AJ

DIY – Kalenterikoru ja koristeklemmari karkkipapereista

Tämän diy-postauksen idea lähti ryhmästä, kun eräs jäsen pohti että karkkipapereita voisi olla veikeää hyödyntää tuunauksessa, tai vaikkapa kalenterikorussa. Tämä kuulosti omaankin korvaan niin hauskalta idealta, että pakkohan siitä oli ottaa koppi. Olenkin hyvän tovin pohtinut tätä ideaa ja sen toteuttamista, ja prosessissa uhrautunut (köh köh..) syömään kääröllisiä namusia toteutusta varten materiaaleja saadakseni. Eli jos joku on bongannut tämän Keravalaisen maanikon haahuilemassa pitkiä aikoja karkkihyllyn edessä, niin ihan vain kalenterimanian nimissä siellä luuhasin!

Pitkän maistelua sisältäneen valintaprosessin jälkeen päädyin valitsemaan tähän diy-kokeiluun Fazerin Parhain-pussin, ja tarkemmin sanottuna sen sisältämien karkkien kääröjä. Itse ainakin ra-kas-tan kiss kissejä ja jääkarhukarkkeja kyseisestä pussista, ja siksi juuri niiden suojapaperit valikoituivat ensimmäisenä askartelupöydälle.

Fiksumpaa ja helpompaa olisi ollut valita mitkä tahansa muut pussin karkeista, sillä kiss kissien ja jääkarhukarkkien kääreet ovat ainoat koko pussissa, joissa on niinsanotusti kiinteä sauma. Ensimmäiset avaamiset eivät sujuneetkaan hyvin, vaan kääröt repesivät liikaa. Tähän saattoi toki vaikuttaa myös alun malttamattomuus päästä käsiksi kääreen sisältöön.. Kun pahin makeanhimo oli taltutettu, onnistui kääreiden avaaminenkin paremmin, siististi keskisaumaa pitkin.

Kun kääreet olivat valmiita, tyhjiä ja siististi auki, oli aika täyttää ne uudelleen. Itse nappasin tähän tarkoitukseen talouspaperia, sillä ajattelin sen olevan mukavan pehmeä ja tarvittaessa joustava sisus. Mallasin karkkikäärön kanssa sopivan leveyden paperista, ja leikkasin sen mukaan suikaleen. Suikaleen käärin rulalle, enkä kiinnittänyt sitä mitenkään kiinteäksi vaan ujutin sellaisenaan sisälle karkkipaperiin.

Tässä kohtaa otin yhden kolmesta täyttämästäni karkkikääröstä, ja leikkasin siihen terävällä askarteluveitsellä pienen loven keskelle. Tästä tulisi klemmaria koristava leikkikarkki siis! Klemmarin olisi voinut liimata myös sivusauman alle, mutta halusin että klemmari uppoaa kunnolla paperin sisälle, ja olisi näin ollen mahdollisimman tukeva.

Käytin liimaamisessa kuumaliimaa. Suljin sillä koruun tulevista karkeista saumat, ja liimasin klemmarin omaan kääröönsä paikoilleen. Vahvistin klemmaria vielä lisäämällä muutaman tipan kuumaliimaa karkin ja klemmarin saumakohtaan ulkopuolelle.

Kun liimaukset olivat jäähtyneet, oli aika aloittaa korun kasaaminen. Tein kumpaankin koruun tulevaan leikkikarkkiin pienet reiät toiseen päähän, askarteluveitsen terällä pyörittäen. Saman voisi tehdä varmasti näppärämmin myös esimerkiksi neulalla. Näistä rei’istä laitoin läpi pienet hopeiset välirenkaat, ja ennen renkaiden sulkemista pujotin samaan vielä lenkkipäiset korupiikit. Tässä vaiheessa tajusin että samalla tekniikalla saisi tehtyä myös somat korvakorut! Olisivat vielä kevyetkin kun talouspaperitäyte ei tuo juurikaan painoa. En kuitenkaan vaihtanut lennosta korvakorutehtailuun, vaan pitäydyin tekemään kalenterikorua.

Korupiikkeihin valikoin helmikätköistäni muutamat helmet, jotka väreiltään sopivat mielestäni kääreisiin. Tässä kohtaa olisi vielä voinut sulkea korupiikin pään pihdeillä lenkiksi, ja yhdistää sen vielä yhdellä välirenkaalla ketjuun. Itse kuitenkin oikaisin tässä, ja taivutin piikin suoraan kiinni ketjun päähän. Ketjun olin aiemmin jo pätkäissyt valmiiksi tätä korua varten. Huomasin että se olisi kyllä voinut olla hieman lyhyempikin, pitkulaiset karkit kun toivat itsessään jo melko paljon pituutta koruun. Viimeisenä oli vuorossa ratkaista millä korun haluaa kalenteriin kiinnittää, ja itse valitsin pienehkön karabiinilukon. Sen kiinnitin ketjun keskikohdille välirenkaalla, ja tadaa – valmiina oli kalenterikoru!

Mikäli tämän postauksen jälkeen jäi vielä (makean)nälkä muille diy-klemmari ja -kalenterikorupostauksille, kannattaa kurkata seuraavien blogi- ja videolinkkien taakse;

Remake-haaste: Kalenterikoru

DIY-kalenterikoru

DIY: Kalenterikoru

DIY: vaaleanpunainen kalenterikoru

DIY Rusetti

DIY: Rusettiklemmarit

DIY Klemmarit vol. 2

Nappiklemmarit

Origamilinnuista klemmarikoristeeksi

♥, Inka