Avainsana: kalenteriharrastus

Mun matka maniaan

Mä olin aina ollut luova. Vuosien saatossa se kuitenkin jäi, kaikki luovuus ja käsillä tekeminen. Mikä tähän oli ajanut? Se kuuluisa ajanpuute tietenkin, mutta myös se vaikeus aloittaa, kun edessä makaa vain tyhjä paperi. Mua aina harmitti, etten saanut piirrettyä, maalattua tai mitään muutakaan enää. En edes tiennyt, osaisinko enää mitään.

Eräänä heinäkuun päivänä tänä vuonna mulla oli harvinaisen tylsää. Makoilin sohvannurkassa ja selasin erään suuren Facebook-ryhmän harrastusketjua. Silmiin osui kuva laatikosta täynnä tarroja ja muuta askartelutavaraa, ja kuvatekstissä luki ”bujoilu”. Sisäinen Ulla ”En ole utelias vaan laajasti asioista kiinnostunut” Taalasmaani nosti heti päätään, ja oli pakko googlettaa noin jännän kuuloinen termi. Ja wau! Jos joku harrastus oli mulle tehty, niin se oli tämä! Olen organisointia, suunnittelua ja eritoten listoja rakastava tyyppi, ja tässä olisi mahdollisuus käyttää myös sitä mussa asuvaa, nukkuvaa luovuutta. Tässä olisi myös tietyt raamit, joiden puitteissa toteuttaa, joten se ratkaisisi tyhjän paperin ongelman. Kalentereita olin tuunaillut teininä, ja muistan sen olleen mukavaa hommaa. Täydellistä – nyt täytyisi vain päästä aloittamaan.

Seuraavat päivät vietin bujoilusta lukien ja tarvikkeita hankkien ja törmäsin sitten jonkun random-blogin kommenttikentässä mainintaan ryhmästä nimeltä Kalenterimania. Tätä kovasti suositeltiin kommentoijan toimesta. No, mähän olen aina ollut jollain tavalla hiukan maaninen (:D) tyyppi, joten tää vaikutti mulle oikein sopivalta ryhmältä. Vähänpä tiesin, minkälaiseen ryhmään päätyisin! Ja vielä vähemmän, mitä se mulle tulisi antamaan.

Ensin en tajunnut oikein mistään mitään ja luin keskusteluja hölmistyneenä. Planneri? HP? Tn? Insertti? Taas Google lauloi. Pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ja olin entistä enemmän innoissani. Nopeasti harrastukseni laajenikin bujoilun lisäksi ihanaan Heidi Swappin kultaiseen Memory Planneriin ja hiukan myöhemmin vielä traveler’s notebookiin. Huomasin myös jo alkuvaiheessa, miten poikkeuksellisen lämmin, aito ja välittävä ilmapiiri ryhmässä oli. Ensimmäistä kertaa aikoihin mulla oli tunne, että olen löytänyt kaltaisiani tyyppejä – sellaisia hiukan hyvällä tavalla hassuja – joiden edessä voi olla oma itsensä ja jotka eivät katso oudoksuen vähän erilaista persoonaa. Näille ihmisille mä halusin jakaa itsestäni ja näihin halusin tutustua.

Ja nyt, vain pari hassua kuukautta myöhemmin, ryhmästä on tullut mulle osa elämää ja jäsenistä tärkeitä, oon tavannut aivan ihania ihmisiä. Tuntuu, että olisin ollut ryhmässä aina ja tuunannut ikäni kalentereita. 😀 Lisäksi mun päivät ovat tämän harrastuksen myötä täynnä inspiraatiota, luovuutta ja hyvää fiilistä. Elämä tuntuu taas kokonaiselta. Oon löytänyt sen puuttuvan palasen jota tarvitsin: Kalenterimanian!

<3: Lotta

Uuden kalenterin käyttökokemuksia – Kokuyo Jibun Techo

Aloitin heinäkuun alussa käyttämään My Indie & Co:lta kokeiluun saamaani Kokuyo Jibun Techo -kalenteria enemmän kuin innoissani. Kesälomani sijoittui heinäkuulle, enkä ole lomani aikana koskenutkaan varsinaiseen planneriini, sillä tämä kevyt ja kätevä tyyppi on vienyt minut mennessään. Ajattelin kalenterin saatuani, että se tulisi toimittamaan vähän kaikkien hommaa – post-it-lappujen, aikatauluttamisen, muistilistojen, ja varsinaisen kalenteritoiminnan. Vaikka seuraavat kuvat ovatkin monen silmään varmaan enemmän kuin kaoottisia, on niissä minulle tarkat infot hyvinkin selkeästi.

Jibunin kanssa on enemmän kuin helppoa siirtyä värikoodaamisen ihmeelliseen maailmaan, joka on ollut lempitapojani merkata menojani jo yli kymmenen vuoden ajan, mikäli tarrat eivät ole käytössä. Olen värikoodannut yläasteikäisestä asti kalentereitani, joten oli suorastaan nautinto päästä toteuttamaan sitä jälleen. Työajat olen merkannut violetilla, kun taas unen määrä on saanut sinisen sävyn omakseen. Eli toisinsanoen ensimmäiset kynät, jotka pöydältäni löysin. Unimerkinnöistä voi lukea hyvin sen, miten onneton unirytmi voikaan ihmisellä olla, kuten myös sen, miten loman alkaminen vaikutti unirytmiini hyvin vahvasti. Aion tilastoida nämä tunnit vielä erilliselle sivulle Jibuniini, kunhan keksin, miten niitä haluan tilastoida.

Kynien käytön suhteen en ole ottanut stressiä, ja merkinnät kirjaankin sillä, mikä nyt ensimmäisenä sattuu käteen löytymään. Kalenteri toimii minulla pikaisten merkintöjen, muistiinpanojen yms alustana, joten tiettyihin kyniin sitoutuminen heikentäisi motivaatiotani kirjata asiat ylös, mikä taas aiheuttaisi sen, että hilloaisin kaikkia näitä pieniä asioita aivoissani tuskastumiseen asti. En ole aiemmin käyttänyt muistilappuja, ja normaalisti hilloamistekniikka on ollut se mun juttu, mutta voitte kuvitella millainen ahtaus aivoissa alkaa olemaan, kun pakottaa itsensä muistamaan jokaisen pienenkin tapahtuman yli kuukauden ajan jokaiselta päivältä. Jibunin myötä näin ei pääse käymään, ja voin täyttää nuo muistitilat jatkossa jollain astetta hyödyllisemmällä.

Yksi omista suosikkijutuistani tämän kalenterin suhteen on saatavilla olevat, täydellisesti mitoitetut muistilaput. Ihanan värikkäät minilaput näyttävät silmääni jotenkin enemmän kuin miellyttävältä, ja niiden päälle on helppo kirjoittaa. Plussaa myös todella hyvästä liimapinnasta! Sain Jibun Techon muutamia oheistuotteita myös kokeiluun kesän aikana, ja nämä post-itit ovat tulleet käytössäni jäädäkseen. Näillä on niin helppo korostaa tärkeimpiä menoja ja asioita, ja ne nyt ovat vaan pirun somia.

Japanilaisen tilaihmeen etutaskuista löytyvät korttiosiot kantavat todella kätevästi rakkaita muistilappujani. Taskusta ne on myös näppärä löytää tarvittaessa. Ajattelin sijoittaa muihin taskuihin ajan myötä mm. washisampleja, tarpeellisia käyntikortteja ja muuta pientavaraa, mitä nyt sattuisi menossa mahdollisesti tarvitsemaan.

Jibun Techo on tullut selkeästi jäädäkseen omaan kalenteriarsenaaliini, ja on hyvin todennäköistä, että tämän loppuessa sijoitan uuteen yksilöön. Onneksi loppumisesta ei tarvitse ihan vielä olla huolissaan, ja saan nauttia kalenteriseuralaisestani vielä kuukausien ajan.

Joko teitä on kalenterikärpänen purrut japanilaisten mallien suhteen? Mikäli teitä jäi Jibun Techo kutkuttelemaan, muistakaa käydä seuraamassa My Indie & Co:n Instagram– sekä Facebook-sivuja, niin mahdolliset uutuudet eivät jää huomaamatta!

– Milja