Postauksessa näkyvä Nordic Colours muistikirja on saatu kaupallisessa yhteistyössäAjastolta
Olipa kerran kaunis kesäpäivä. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kukat kukkivat ja ruoho oli kauniin vihreää. Niinpä eräs kalenteriharrastaja päätti lähteä puistoon piknikille. Hän pakkasi mukaansa viltin, eväskorin ja kalenteritarvikkeet kangaskassiin.
Kalenteriharrastajan kassissa oli kalenteri, muistikirja, penaali, mutta löytyipä sieltä jotain muutakin, nimittäin passikotelo. He-hetkinen! Miten passikotelo liittyy kalentereihin?! Kalenteriharrastaja oli muutamaa päivää aikaisemmin ostanut pirteän pinkin passikotelon, jonka hän oli kuitenkin ottanut aivan muuhun käyttöön.
Ja voi, mitä passikotelosta paljastuikaan! Sinne oli pakattu muun muassa tarroja, diecutseja ja washisampleja. Kaikki nämä olivat kompaktisti ja helposti saatavilla, sekä kätevä kuljettaa mukana kaikkialle.
Penaalissa kulkivat sulassa sovussa kalenteriharrastajan suosikkikynät, samoin kuin pyyhekumi sekä viivotin, joka oli suunniteltu joustavaksi. Edellämainitulle löytyy käyttöä erityisesti bujoillessa, jotta saa piirrettyä tarvittavat ruudukot ja taulukot siististi. Viivottimen joustavuus taas takaa hyvän tuntuman viivoja piirrettäessä, vaikka alusta olisikin hieman epätasainen.
Kalenteriharrastaja vietti ihanan päivän puistossa kalentereineen, ja kuten tarkkasilmäisimmät saattavat yllä olevasta kuvasta huomata, löytyy muistikirjan kesäbingosta picnic pihalla. Kalenteriharrastaja saa siis ruksittaa jälleen yhden ruudun ja on askeleen lähempänä bingoa.
Moikka, muruset! Mikä on sinun tyylisi? Mitkä ovat lempivärisi? Mitä ilman et tulisi toimeen? Valitettavasti minun on ohitettava nämä kysymykset. Ei ole mitään yhtenäistä tyyliä, ei selkeää lempiväriä eikä tarviketta, jota ilman en voisi koristella kalenteriani. Kalenteriakaan ei ole pakko olla, koska sen voi tehdä itse. Tänä vuonna käytössäni on standard-kokoinen Traveler’s notebook, ensi vuodesta en vielä tiedä. Kalenterielämäni on vailla selkeitä suunnitelmia, eivätkä ne pienetkään aina toteudu tai toimi. Onko se huono asia, säälittävä puute minussa, merkki huonommuudesta? Ehkä jonkun mielestä, mutta itse näen sen rikkautena.
Olen tyytyväinen siihen, ettei tyylittömyydessäni ole rajoja. Voin vaihtaa näkymän täysin erilaiseksi milloin tahansa. Toki myös toistan itseäni käyttämällä samoja materiaaleja useaan kertaan. Tänä vuonna olen päättänyt kuukausille omat värit, kyseessä on siis epänormaali suunnitelmallisuus. Tammikuu oli ruskea, helmikuu sininen, maaliskuu vihreä ja huhtikuu lila. Kuluva toukokuu on keltainen. Kesäkuusta tulee turkoosi, tosin sen voin vielä vaihtaa, kuten koko loppuvuoden. Kuukausi- ja viikkopohjissa on siis tuota määrättyä väriä, mutta se ei esiinny täysin samalla tavalla.
Washiteippejä käytän reunustamaan sivuja sekä jaottelemaan päiviä tai asioita. Tarroja käytän enimmäkseen palkinnoksi arkipäivän askareista, jos muistan. Nyt, kun kodin ulkopuoliset aktiviteetit ovat todella vähäiset, näytän tiskaavan paljon. Löysin viime viikolla vanhan tarrakätkön ja lätkin sieltä itse tulostettuja tarroja sivulle ihan vain siksi, että löysin ne. Ei siihen siis ollut mitään suunnitelmaa. Sivusta tuli omasta mielestäni ihan mukavan näköinen. Olen varsin vähän viehättynyt tarroihin, vaikka minulla niitä onkin, washiteippejä omistan sen sijaan omituisen runsaan määrän.
Varsinaisia, kalenterituunaukseen suunniteltuja, tarvikkeita minulla ei ole paljon. Kaikkea muuta askartelutarviketta löytyy sitten sitäkin enemmän. Korttien tekemisessä, art journalissa ja mixed mediassa käytettävää tavaraa pursuilee joka paikassa. Yleensä se, jota etsin, on hukassa. Käytän kalenterissani siis varsin sekalaisia tuunaustarvikkeita. Leimamusteet, leimat, sapluunat, kynät, vesivärit, vanhat kirjan sivut, lehdistä leikatut kuvat ja sanat jne. ovat käyttökelpoisia myös kalenterin tuunaamisessa. Viime aikoina erityisesti kartonkileikkeet (die cuts) ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteina. Myönnän, että olen ostellut paljon kaikenlaista, mutta siitä huolimatta olen käyttänyt myös esim. kierrätysmateriaalia ja ystäviltä saatuja juttuja. Ajatus siitä, että piirtäisin itse koristeita, on tosin alkanut kiehtoa kovasti. On siis mahdollista, että kartonkileikkeet saavat väistyä kohta laatikkoon kynien tieltä odottelemaan parempia aikoja, vaikka suihkevärit voisivat olla toinen vaihtoehto.
Ihailen kalenterinäkymiä, joissa näkyy selkeä tyyli! Sellaiseen harmoniseen kokonaisuuteen en varmaan koskaan pysty itse, sillä vaikka alku olisi hieno, lisään siihen kuitenkin jotain tyyliin kuulumatonta. Onko tämä hyppelevä ja rönsyilevä, aivottomalta vaikuttava tyylittömyys puute vai rikkaus? Minulle se on arkipäivää, rentoutumista, hauskanpitoa, pään nollausta eli tätä juuri sillä tuunauksen hetkellä elettävää elämää. Olen sellainen kuin kalenterinikin!
