Ihanaa torstaita kalenterikansa! On mun vuoroni tarttua meidän torstaihaasteeseen, jossa tällä hetkellä on haasteena värit – jokainen ylläpitäjä valitsee kaksi väriä, joista toteuttaa jotain luovaa tai kalenterituunailuun liittyvää. Rakastan Kalenterimaniaa erityisesti siksi, että se haastaa mua kokeilemaan uusia juttuja. Haasteet ja teematekeminen saa mut astumaan täysin totutun mukavuusalueeni ulkopuolelle!
Näin ollen päätin sitten ottaa tämän tilaisuuden ihan kunnon haasteena. Valitsin käyttööni värit joita harvoin, jos ikinä käytän (joulun ulkopuolella) tuunailussa, ja valitsin vielä itselleni hankalamman ja tuntemattoman tavan toteuttaa haaste. Päätin maalata punaisella sekä lilalla, ja käyttää vesivärejä, brushoa sekä hyytelöglitterväriä (suurin osa näistä saatu lahjoituksena meidän ihanalta Super-Saleniukselta ylläpidosta). Yleensä käytän ruskeita, vihreitä ja muita maanläheisiä värejä ja usein teen kahvi- tai luontoaiheisia luomuksia.
Olen Kalenterimaniaan liityttyäni ihastunut ATC-kortteihin, meillä on ollut niistä mm. vaihtoja, ja ne on kivan pieniä ”luovia pyrähdyksiä”, joiden tekeminen ei yleensä ota paljon aikaa tai vaivaa. Sellaisen valitsin tähänkin toteutettavaksi.
Otin vesivärikartongin palasen ja rajasin siihen ATC-kortin kokoisen alueen, jonka taustan ensin maalasin punaiseksi. En uskaltanut käyttää liian paljon väriä, että päälle saisi vielä muitakin juttuja kerrostettua. On myönnettävä, että en osaa oikein vielä käyttää värejä, en tiedä miten ne käyttäytyvät eri tavalla käsiteltäessä ja sekoittaessa, joten tämä kaikki on hyvinkin kokeellista tällä hetkellä.
Sitten suihkautus vettä kortille, ja lilanväristä brushojauhetta perään! Yritin tässä saavuttaa brusholla vähän sellaisen valuvan vaikutelman.
Mitenkäs tämä hyytelövesiväri sitten? En ole koskaan käyttänyt tällaista, mutta sitä oli kiva sekoitella lilan ja punaisen kanssa!
Haluaisin pientä kimallusta kortin ylälaitaan ja jätin lilan alalaidan ”glitteröimättä”.
Vesiväreissä jännittävintä on se, että lopputulos värien kuivuttua ei ole ollenkaan sitä, miltä se märkänä näyttää. Katselin kortin kuivumista hieman hämmentyneenä – tästä oli tulossa pinkki! En myöskään oikein tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi. Tästä puuttui nyt ”se jokin”.
Päätin alkaa kaivelemaan happy mail -varastojani. Joku ihanista vaihtokavereista olisi varmaan lähettänyt mulle jotain punaista tai lilaa, mitä omista varastoista ei löytyisi, jolla kortti saisi loppusilauksensa!
Löysin muutaman kauniin värisen kuusikulmion kartonkipalasen ja piirsin kortille vielä reunat valkoisella tussilla. Taideteos oli valmis!
Kiva haaste, josta alunperin otin ehkä vähän liikaakin paineita. Mutta jos jotain olen Maniassa oppinut, on se, että riittää kun asioiden tekemisestä nauttii – aina oppii jotain uutta ja tekeminen on hauskaa, kaiken ei tarvitse aina olla täydellistä ja instagram-kelpoista!
Mitä uutta sä kokeilisit vaikka viikonloppuna? Tuu kertomaan meille ryhmässä!
Kevätterkuin, Emmi
