Avainsana: kalenteri

I have a Crush… Color Crush!

Pakkohan sekin oli sitten tilata, aivan ihana, valkoinen Color Crush, personal -koossa. Olin jo jonkin aikaa pohtinut, että tilaanko sen vai en, ja melkeinpä tulinkin siihen tulokseen etten tilaa Color Crushia, koska niin kamalalta kuin se kuulostaakin, mielestäni valikoimissa ei ollut tarpeeksi kivaa väriä. Kun kaverini sitten kertoi, että saa niitä ihan valkoisenakin, olin myyty! Niinpä menin ja tilasin oman ihanuuteni Klemmarikellarista.

pp8

Millainen Color Crush on? Sen lisäksi, että se on kallein aarteeni, tehdäänpä hiukan syvempi tutustuminen kalenteriin. Kannet ovat (minun Crushissa) valkoista, ei aitoa nahkaa, jossa on neppari kiinnitys. Avatessa vasemmalla puolella on lokerikko, jossa on kolme taskua, joihin voi laittaa vaikkapa tarroja, muistilappuja, klemmareita ja muuta mukavaa. Minulla lokerot ovat täyttyneet tarroista ja postimerkeistä.

Kalenterin mukana tulee muuten pieni tarra-arkki, jossa on hauskoja kuvia, mm. eläimiä, kukkia, jne. Oikealla puolella on ihanalla paperilla mietelause. Color Crushin ”kiinnitystapa” on muuten renkaat. Renkaita on kuusi ja ei, en omista kuuden reiän rei’ittäjää, vaan yhden reiän. Sitä on kätevämpi kuljettaa mukana. Mietelausepaperin jälkeen on kolme dashboardia, jotka minulla ovat edelleenkin tyhjät. Ne ovat kuitenkin ratkaisu vaikkapa tarrojen kuljetukseen, tai washiteipin pätkien.

p2

Color Crush on ”jaettu” viiteen eri osioon, joista jokainen on nimetty erikseen. Ensimmäinen osio on Write it down, sen sivuille voi kirjoitella ajatuksiaan, ideoitaan ja unelmiaan. Seuraava osio on nimeltään Memory Keeping. Näille sivuille voi kirjata päivien tapahtumia lyhyin lausein, liimata kuvia ja merkata muistiin tärkeitä asioita.

pp9

Seuraavana on Lists to Love. Näille sivuille voi kirjoitella, yllätys yllätys, LISTOJA! Sivuilla on siis valmiiksi tekstipohjat, esimerkiksi ”monthly goals”, ”plan & do”, ”menu” sekä ”shopping list”. Kätevää!

Neljäs osio on nimeltään Staying inspired ja se pitää sisältään erilaisia kuviopapereita. Omasta mielestäni tämä osio on ainakin kuviopapereiden ohella täysin turha, mutta voihan siihen tuunata omankin osion. Itse ajattelin tähän väliin tuunata Budjetin.

parempi1
Osioiden sivumallit

Ja sitten se alkaa… Kalenteri osio! Kuukaudet ja päivät ovat englanniksi ja päivät menevät ylhäältä alas: maanantai-keskiviikko ovat vasemmalla puolella ja torstai-sunnuntai oikealla puolella. Jokaisen uuden kuukauden alkaessa, ensimmäisenä avautuu kuukausinäkymä, jonka jälkeen tulee viikkoaukema. Pidän Color Crushissa sen yksinkertaisuudesta. Viikkoaukemalla, ennen maanantaita on oma kohtansa This week -asioille. Itse kirjoitan siihen aina viikon tärkeimmät hetket, esim. puolimaratonin tai lasten lääkärin.

pp4

Color Crushin mukana tulee myös ihana muovinen”kirjanmerkki”, josta on helppo löytää missä kohdassa mennään. Merkkiin on kirjoitettu right NOW. Lisäksi kuukaudet on merkitty jakajilla sivujen oikealle puolelle.

Color Crushin lopussa on pieni muovitasku, jossa on kätevä kuljettaa aarteitaan mukana, sekä pieni muistivihkonen. Color Crushissa on oma paikka myös kynälle.

pp7

Tässä lyhyt ja ytimekäs sukellus ihanaan Color Crushiin, toivottavasti tästä oli hyötyä, mikäli suunnittelet oman ostamista. Jos personal -koko ei ole sinun juttusi, tätä saa myös A5 koossa. Ja mikä parasta -oikeastaan missä värissä tahansa!

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

Muistot vain jäi

Nuorena säästin kaikki kalenterini, KAIKKI. Niitä oli iso kassillinen jo siinä vaiheessa kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini.

Olen aina ollut sellainen joka säästää kaiken. Sellainen pieni hamsteri. Vanhat kalenterit, päiväkirjat, vihot, kansiot ynnä muut. Kaiken millä vähänkään voi olla vielä tunnearvoa.

Sitten yhdessä muutossa kaikki vanhat kalenterini ja päiväkirjani hävisivät. Menivät vahingossa roskiin, katosivat kuormasta, en tiedä. Mukana katosi myös kassillinen vanhoja valokuvia. Sitä menetettyjen muistojen määrää!

img_20161123_1846421

Mukana oli relax-kalentereita parikin kappaletta, demi-kalenteri, rengaskalenteria ym. Ja niitä muistoja ja salaisuuksia. Yläasteen kalenterit vielä olisi ollut ehkä sisällöltään sellaisia mitkä olisi voinut vaikka lapsille säästää luettavaksi joskus kun ovat siinä iässä, että äiti ei ymmärrä nuoria (todisteeksi että onpas äitikin joskus sentään ollut myöskin nuori). Siitä parin seuraavan vuoden kalenterit olisi ollut visusti lukkojen takana. Omaksi iloksi, silloin kun tekee mieli muistella menneitä. Tai ehkä lähinnä nauraa niille. Mitä on Miran kanssa tullut tehtyä silloin joskus vuonna nakki ja papu. Kaikki kun tottakai piti kirjoittaa ylös. Lukiossa ollessa, ensimmäiseen omaan kotiin muutettua, ihastukset, rakastumiset, vihat, surut. Kyllä harmittaa ja paljon, ja usein.

 

Toisaalta kun niitä aikoja rupeaa oikeasti muistelemaan, niin tulee kyllä mieleen myös että ehkä hyväkin ettei ole todistusaineistoa nuoruuden toilailuista. Osa olisi kiva pitää muistissa, mutta osa saa kyllä hyvin mielin hävitä kadonneiden kalentereiden mukana.

 

Tyydyn siis jatkossakin vain ihailemaan teidän muiden vanhoja kalentereita ja niitä kaikkia ihania tarinoita niiden takana.

Vieläkö sinulla on vanhat kalenterisi tallessa? Ovatko visusti piilossa, vai uskaltaisiko niihin muutkin kurkata?

 

-Sanna