Avainsana: kalenteri

Vuoristorata nimeltään elämä

Tiedättekö sen tunteen kun elämä heittää kärrynpyörää ja kuperkeikkaa? Uskon että monikin tietää.

Vuosi sitten mut heitettiin vuoristorataan, josta jarrut olivat hajonneet jo aikaa sitten, eikä puomitkaan ruosteeltaan auenneet. Ainoa jäljelle jäänyt vaihtoehto oli napata kiinni laidoista ja puristaa rystyset valkoisena toivoen, että virta loppuisi ja kyyti päättyisi.

Miten siitä selviää? Vauhti hidastuu mukavasti ylämäkiin, jolloin ihanat ystävät, ja Kalenterimania ovat saaneet takaisin uskoa että tästä selvitään vielä. Viimeiset pari kuukautta ovat olleet yhtä pitkää alamäkeä, vuoristoradan rakenteiden kolistessa ja naristessa, hengitystä pidättäen, silmät kiinni tiukasti puristuneina on täytynyt luottaa, että ylämäki vielä tulee.

Kalenterimania. Järisyttävän ihana ryhmä, jossa tukea on saanut niin paljon että välillä herkistyy kyyneliin. Kalenterin tuunaaminen – se ihana pieni oma hetki jolloin voi keskittyä kultaan ja kimalteeseen, positiivisiin lausahduksiin. Sivuja sormenpäillä hyväillen, hahmottaen arjen askareet elämä tuntuukin siedettävältä. Eikä vain siedettävältä. Kun tuntee kuuluvansa johonkin. Kun elämään tulee ihan eri merkityksiä. Sitä mulle kalenterimania on.

Pari kuukautta silmät kiinni puristettuina ilman kalenterin tuunaamista veivät loputtomalta tuntuvaan tunneliin.

Joinain päivinä ahdistaa niin,
Ettei uskalla hengittää.
Joinain päivinä on niin heikko olo,
Että pelkää hajoavansa muruiksi.
Joinain päivinä pysyy täysin hiljaa
Että padot eivät murtuisi ennen aikojaan.
Joinain päivinä kokee olevansa niin hukassa,
Että nipistää itseään tietääkseen olevansa hereillä.

Kolinan ja natinan kaikuessa tunnelin seinistä, oli hetken hyvin pieni luottamus että tunnelin päässä näkyisi valoa. Kunnes kuulin äänen, joka kehoitti ryhdistäytymään ja vain aloittamaan tuunauksen uudelleen. Ja niin sitä taas sai arkea hallintaan, tunteen että kaikki järjestyy.

Vuosi kääntyi jälleen syksyyn. Vaikka syksy onkin lempivuodenaikani, sen tulo muistutti, että vuosi on kulunut siitä kun vuoristorataan päätyi. Silti yhtäkkiä sitä huomasi olevansa vahvempi kuin ennen. Näkevänsä ruskan sävyihin pukeutuvat puut, enää etäisesti lämmittävän auringon. Kaiken menetetyn tilalle tullut paljon uutta, haaveita toteutettuna omalta listalta ihan huomaamattaan.

Sekaisin toivoa ja pelkoa.
Etelä pohjoisessa.
Ollapa kaunis ja peloton
Varma ja virheetön
Veden alainen maisema.
Ilma vailla suuntia.
Elämä silmissä virraten.
Täydellisen epätäydellinen.

– Mira R.

Eräs ihana Kalenterimanian jäsen lähetti postia. Postia, joka sai hymyn huulille ja ymmärtämään kaiken sen seurauksen jota vuoristoradan hurjasta kyydistä onkaan seurannut. Mitä tuleman pitää. Ja hetken taas luotan, että vielä tämäkin myrsky päättyy. Iso kiitos – suoraan sydämestä.

 

Esittelyssä – My Planner (vaaleanpunainen/marmori)

Muutama meistä Kalenterimanian ylläpitäjästä sai pari viikkoa sitten sponsoroidut paketit Donno.fi nimisestä verkkokaupasta. Donno voi olla ennestään tuttu joillekin harrastajille, sillä he myyvät laajasti erilaisia askartelutuotteita. Nyt uusimpana aluevaltauksena ovat mitkäs muutkaan kuin kalenterit. Donno.fi ja esimerkiksi Karkkilassa sijaitseva PikkuLeppis ottivat valikoimiinsa äärettömän kauniit My Planner-tuotteet. Minulle saapui vaaleanpunainen jossa on kannessa mukana myös marmorikuviota ja hopeaa. Tämä postaus on siis yhteistyöpostaus ja koskee saatuja tuotteita. Unboxing video löytyy ryhmästä.

My Plannerin kansi on materiaaliltaan jotain Color Crushin ja Carpe Diemin välistä. Se ei tunnu niin muoviselta, kuin esimerkiksi Color Crushin traveler`s notebook, mutta ei myöskään yhtä selkeästi ”nahkaiselle” kuin Carpe Diemin ballerina. Materiaali on sileä ja tuntuu todella hyvältä kädessä. Etukannessa on kolme pientä taskua ja yksi ikkunallinen tasku (tästä monet manialaiset ilahtuivat) ja toki myös kapeampi pitkä tasku. Takakannestakin löytyy pari taskua ja myöskin kynäpidike. Vuori on hieman tummemman värinen, kuin kannen vaaleanpunainen noin muuten. Erikoisen My Plannerista tekee sen kolme rengasta. Tuote vaikuttaa kuitenkin ihan yhtä tukevalta kuin mikä tahansa muukin merkki ja kiinnitysmekanismi tuntuu olevan jämäkkä. Renkaat eivät heilu mihinkään.

Kansien mukana tulee 12 valkoista välilehteä, ilman merkintöjä ja iso kasa valkoista, viivoitettua paperia. Ensimmäinen ajatus My Plannerista onkin, että se sopisi mitä mainioimmin päiväkirjamaisempaan käyttöön, tai – kuten esimerkiksi Heidi Swappinkin tuotteet – muistokirjaksi. Erikseen on tilattavissa päiväämättömät vaakapäiväsivut joten kalenterin voi näin ollen ottaa käyttöön koska tahansa. Layout eroaa aiemmin käytössä olleista kalentereistani siinä, että ennen viikonloppua on tyhjä laatikko. Siihenhän voi kirjoittaa vaikka viikonlopun ruokaostokset tai muita muistettavia asioita.

Paperin laatu on se mikä kiinnostaa monia! Heti käteen se tuntuu hyvältä, se ei ole mitenkään läpikuultavaa kuten esimerkiksi Kikkin mukana tulevat paperit. Paperi on myös selkeästi valkoista, ei kellertävää tai kermaista. Ilokseni huomasin myös kynätesteissä, että lempparikynäni eli Stabilot eivät ghostaa läpi. Osa saattoikin nähdä jo ryhmässä tehdyssä live unboxingissa että testasin muutamia kyniä paperille ja ainoa jotka tulivat enemmän läpi olivat Mannan Ikea-tussit (joita en siis tietenkään tule käyttämään) joten sanoisin että paperi on priimaa. Sakuran Gelly Roll kynä kuultaisi läpi jos jäisin pohtimaan mihin suuntaan lähden kynää vetämään, mutta normaalilla kirjoitustahdilla sekään ei läpi tule. Testasin kynät jotka minulla useimmiten ovat käytössä.

Lisätarvikkeita My Planneriin on myynnissä vaikka ja kuinka. Itse sain testiin koristellut viivasivut, klemmareita, klipsejä (miten niitä käytetään? Sekin löytyy livestä), ihania tarroja ja tabeja. Huomioitavaa on se, että yksityiskohdat ovat hopeisia!!! Kuten myös renkaat. Useinhan kaikki foilit yms ovat kultaisia, mutta näissä yksityiskohdat ovat selkeästi kiiltävää hopeaa. Siis suoraan sanoen ihanaa vaihtelua, vaikka rakastankin kultaisia juttuja! Tykkäsin (ei niin yllättäen ehkäpä) myös ihan hirmuisesti hailakasta vaaleanpunaisesta joka on tarroissa ja mm muistilapuissa mukana. Toisena värinä on tumman punainen ja kolmantena musta. Punaiselle en niin lämpeä, vaikkakin se näyttää todella hyvältä numerotarroissa! Hopea, vaaleanpunainen ja musta veivät kuitenkin sydämeni. Ehdottomaksi lempparituotteekseni (itse kalenterin lisäksi) nousivat pienet ikonitarrat. Rakastan niitä! Usein tuollaiset ovat pyöreitä ja minun on vaikea saada niitä suoraan, joten arvostan tätä neliömallia!