Avainsana: kalenteri

Kalenterimanian ensimmäiset oireet

Annas, kun kerron pienen tarinan ihmisestä, joka rakastui kalentereihin ja niiden koristeluun. Kaikki lähti liikkeelle keväällä 2016, ihan sattumalta.

Kaksi vuotta sitten keväällä en tiennyt kalentereista oikeasti mitään. Kyllä, näin se on, vaikka olen ostanut vähintään kaksi kalenteria joka vuosi neljätoistavuotiaasta asti. En edes muista, miten ajauduin etsimään kalenteria. Se taisi lähteä siitä, kun selailin Heidin Korttipajan valikoimaa ja mietin, mitä korttiaskarteluvälineitä seuraavaksi tilaisin. Monesti mietin, että mitähän sen välilehden takana on, jossa lukee ”kalenteriaskarteluun”, kunnes lopulta uskaltauduin kurkkaamaan. Ja kurkkasin muutaman muunkin yrityksen sivuilta kalenteri-/planneriosioita.

Seuraavaksi hain facebookista, löytyisikö sieltä joitakin kalenteriryhmiä. Liityinkin englanninkielisiin Planner-mitälie -ryhmiin ja löysinpä myös Kalenterimania-ryhmän, johon liityin näköjään 13. toukokuuta. En juurikaan selaillut ryhmää, mitä nyt vähän seinän tapahtumia, mutta yksi asia oli varma: kalenteri olisi saatava ja mieluiten heti. Tilasin sitten sen ensimmäisen kalenterini Korttipajalta muutama päivä Kalenterimaniaan liittymiseni jälkeen. Happy Planner Classic Peony oli MAMBIn kalentereista mielestäni ihanin, mutta sitä ei ollut mistään saatavilla juuri tuolloin. Enhän tietenkään uskaltanut kysyä kauppiailta, josko sitä Peonya olisi tulossa lähiaikoina lisää. Päädyinkin tilaamaan Make every day count -kalenterin.

Kuinka ollakaan, kalenteri tuli ja pieni pettymys sen myötä. Kalenteri ei ollutkaan niin ihana kuin ajattelin. Se oli aivan liian iso ja painava mukana kannettavaksi ja kannet vain laminoitua kartonkia. Kiekkokiinnitys ei tuntunutkaan omalta enkä osannut edes koristella kalenteria haluamallani tavalla. Onnekseni löysin kuitenkin The Happy Planner IG Challenge -haasteen, joka sattui alkamaan juuri heinäkuussa, kuten 18 kuukauden kalenterinikin. Haaste vaikutti kiinnostavalta, joten päätin osallistua ja antaa kalenterille mahdollisuuden.

En edes tiennyt, mitä puolet sanoista ja lyhenteistä tarkoitti, joten melko paljon Google lauloi haasteen ajan. Mutta lopulta sain selville, mitä tarkoittavat mm. washi (=paperiteippi), ROYGBIV (red, orange, yellow, green, blue, indigo, violet) ja embrace the discs (=”omaksu kiekot”). Kuvani saivat yllättävän paljon tykkäyksiä, mikä tuntui hienolta, mutta paras tunne oli se, kun instagram-tili @the_happy_planner tykkäsi kuvistani! Tuon tunteen kuitenkin päihitti se, kun Kalenterimaniasta kysyttiin, saisivatko he jakaa tuon ensimmäisen kuvan. Tuolloin minulla oli vielä henkilökohtaisella tililläni sekaisin luonto-, kasvo- ja askartelukuvia. Instagram-tilini kuvavirta oli kuitenkin sen verran sotkuinen, että koin tarvitsevani uuden pelkästään askartelujutuille. Ja niin syntyi @siniscrafts, joka on omasta mielestäni koko ajan muuttunut sisällöltään paremmaksi ja paremmaksi. Katsotaan, mihin se vielä kehittyy!

No, näistä tapahtumista on kaikista jo kaksi vuotta ja ylikin.  Kalenteri on ehtinyt vaihtua tässä välissä jo monta kertaa, mutta yksi asia on pysynyt ja se on Kalenterimania. Ryhmä, josta on ajan saatossa muodostunut minulle tärkeä osa jokapäiväistä elämääni ja josta olen löytänyt samanhenkisiä ystäviä. Kalenterimania on ryhmä, jossa saan olla täysin vapaa ja luovasti hullu oma itseni.

– Sini

Kalenterivuosi 2017 vs. 2018

2017 oli mulle kalentereiden suhteen jonkinlainen itseni etsimiseen liittyvä vuosi. Kuten olen aiemmin täällä blogissa puhunut, on kalenterit kuulunut melkein aina enemmän tai vähemmän elämääni, mutta tänävuonna tunnuin löytävän sen oman ”kalenteriminäni.”

Aloitin viime kalenterini jo marraskuussa 2016 – siirsin tuon loppuvuoden insertit tosin jossain välissä pois – eikä minulla ollut oikeastaan mitään varsinaista ajatusta siitä, miten lähtisin vuotta rakentamaan. Ensimmäiset kuukaudet Kalenterimanian jäsenenä uuden kalenterin kanssa kuluivat lähinnä hamstraten tarroja ja washeja, sillä en ollut aiemmin omistanut varsinaisia ”plannertarroja”, eli erilaisia funktionaalisia yksilöitä, vaan pikemminkin askarteluharrastusten myötä jemmoihin jääneitä kuvatarroja.

 

 

Tarrojen lisäksi löysin die cutsit sekä leimasimet, ja kokeilin itselleni uutta tekniikkaa jossain määrin kalenteriin, jotta löytäisin juuri ne tavat mistä itse pidän. Project Life -kortit jäivät nopeasti muiden juttujen jalkoihin, ja jostain syystä en koskaan muistanut omistavani useita kymmeniä leimasimia alkaessani tuunaamaan sivujani.

Mitä pidemmälle vuodessa päästiin, sitä enemmän plannermaailma tuntui avartuvan. Vuosi toi mukanaan paikan ylläpidosta, paljon kalenterinippelitietoa ryhmäläisiltä, monta googletettua ilmaisprinttiarkkia, uuden tulostimen. Koristelutyylini kehittyi jatkuvasti tämän muun infon rinnalla, josta kerroinkin jo tässä postauksessa aiemmin.

Vuoden sisällä pääsin myös eroon jemmaamistarpeestani. Pienestä pitäen mulla on ollut vaikeuksia käyttää niitä kaikista kivoimpia asioita jotta ne eivät vahingossakaan kuluisi, mutta nyt vihdoin olen oppinut jossain määrin käyttötavaran merkityksen. Lätkin enemmän kuin mielelläni vaikka koko tarra-arkin yhdelle aukeamalle mikäli se vain sinne sopii, ja saan siitä nykyään enemmän mielihyvää kuin sen laittamisesta laatikkooni jemmaan.

Olen varustautunut vuoteen 2018 infernaalisella määrällä tarroja, mutta nyt tiedän myös mistä niistä pidän eniten. En koe pakottavaa tarvetta ostaa jokaista näkemääni juttua, sillä en luultavasti keksi kaikelle käyttöä, vaikka ne nyt näyttäisivätkin upeilta kauppojen kuvissa. En haikaile myöskään kaikkien uusien plannerkansien perään, sillä minulla on ihana keltainen Color Crush tälle vuodelle.

Otteeni kalenteriini on huomattavasti varmempi tänävuonna, mutta samalla rennompi. Olen löytänyt kalenteri-minuuteni lisäksi jonkinlaisen planner peacen, enkä stressaa kalenterin saamista kolhuista, aukeamien täydellisyydestä tai siitä etten nyt vaan satu käyttämään niitä leimasimia juuri koskaan. En tahdo niitä kalenterini sivuille, ja se on täysin hyväksyttävää, vaikka niitä onkin tullut ostettua.

Odotan vuoden 2018 olevan juuri se ”minun vuoteni”, joka taitaa olla jonkinlainen kliseinen sanonta. Olen kalenterini kanssa tyytyväisessä symbioosissa, ja oikeastaan entistä innostuneempi tästä harrastuksesta kuin silloin alkuajan hamstraussessioiden aikaan, jolloin luulin olevani ihan supermaaninen. Odotan, miltä tämän vuoden kalenteri näyttää kokonaisuudessaan sitten joulukuun viimeisellä aukeamalla. Odotan, millainen kesälomakuukausi minulle muodostuu. Odotan, miten monella eri tavalla saan tehtyä itselleni Slytherin-aukeaman.

Mitä tahansa kalenterini tuleekaan kohtaamaan vuoden aikana, olen siihen valmis. Siinä missä viimevuosi kului tämän varmuuden etsimisessä, tulee tämä vuosi olemaan rauhanomaisempi. Silti varmasti ihan yhtä kalenterillisesti jännittävä, vaikka omistankin nyt enemmän itsetietoutta – ehkä nimenomaan juuri sen takia se tulee olemaan jännittävä ja täynnä maniaa.

Oliko vuosi 2017 teille yhtä avartava?

 

– Milja