Avainsana: kalenteri

Esittelyssä – Doodle (Ajasto)

Mikä on sinulle varma syksyn merkki? Minun syksyni alkaa siitä, kun uudet vuosikalenterit saapuvat kauppoihin myyntiin ja nyt eletään taas sitä aikaa. Ajasto lähetti minulle tutustuttavaksi A5-kokoisen Doodle 2019 vuosikalenterin ja tämä postaus on tehty yhteistyössä heidän kanssaan.

Halusin kunnioittaa kalenterin rouheaa ulkonäköä, joten nappasin kalenterin mukaani ja lähdin sen kanssa luontoon ottamaan kuvat tähän postaukseen. Doodle on ollut minulle vieras sisällöltään, sillä olen vierastanut kalenterin pahvikantta niin paljon, etten ole koskaan tutustunut Doodlen vuosikalentereiden sisältöön. Lisäksi olen suhtautunut epäilevästi siihen, että pysyykö kalenteri, ja erityisesti sen pahvikannet ehjänä mukana menossa. Tästä syystä oli erityisen jännittävää avata kalenteri ja tutustua sen sivuihin. Ensimmäiseksi huomioni kiinnittyi kalenterin paksuihin, puhtaanvalkoisiin sivuihin, sekä viikkoaukeamien punaiseen ja mustaan tekstiin. Kuukaudet ja viikonpäivät ovat sunnuntaita ja pyhiä lukuun ottamatta mustat. Sunnuntait ja pyhäpäivät puolestaan punaiset. Viikko ja viikonnumero ovat punaista tekstiä. Kontrasti on todella vaikuttava.

Kalenterin alussa on kahdella aukeamalla vuosisuunnitelma vuodelle 2019, ja samaan tapaan kalenterin lopusta löytyy vuosisuunnitelma vuodelle 2020. Vuosisuunnitelma on selkeä ja helppolukuinen. Kaikki sunnuntait ja pyhäpäivät on merkitty vuosisuunnitelmaan punaisella. Itse yhdistän Ajaston kalentereihin juuri vuosisuunnitelmasivut sekä nimipäiväluettelon, johon palataan vielä myöhemmin tässä postauksessa.

Joka kuukauden alussa on kuukausinäkymä, jossa näkyy reunassa myös sekä edellisen että seuraavan kuukauden kuukaudet pienenä. Päiväkohtaiset laatikot ovat kooltaan 3,7 x 3,7 cm, eli kirjoitustilaa löytyy hyvin. Kaikki kuukausinäkymän ulkopuolelle jäävä tila on helposti hyödynnettävissä muistiinpanojen kirjoittamista varten ja itse tykkään, kun kuukausinäkymän ylälaidassa on sekä tyhjää että viivoitettua tilaa omille merkinnöille.

Kalenteri alkaa tämän vuoden jouluaatosta, eli 24. joulukuuta 2018 ja päättyy 5. tammikuuta 2020.

Uutta minulle on arkipäivien jako kolmeen osaan; aamuun, iltapäivään ja iltaan. Nämä tekstit on kirjoitettu punaisella värillä, jota aluksi vierastin, mutta nopeasti silmä tottui siihen. Ja nyt tykkään todella kovasti väriyhdistelmästä. Minulle on tärkeää tietää kenen nimipäivä kulloinkin on, samoin kuin liputuspäivät. Ajaston kalentereissa nämä on merkitty. Lisäksi löytyvät myös kuunkierron vaiheet. Viikkoaukeaman alaosassa on muutama rivi muistiinpanotilaa. Oikeanpuoleisella sivulla muistiinpanotila on jaettu kahteen osaan, ja sitä voi helposti hyödyntää taulukon lailla. Lisää plussaa saa aukeaman alalaidassa oleva kuluvan kuukauden kuukausinäkymä.

Kalenterin lopusta löytyy seuraavan vuoden vuosisuunnitelman jälkeen liputuspäivät Suomessa vuonna 2019 sekä nimipäiväluettelo. En ole missään kalenterissa nähnyt aikaisemmin nimipäiviä merkittynä yhteen ja samaan listaan, vaan yleensä nimipäivät on aina jaettu naisten nimiin ja miesten nimiin. Tässä kalenterissa ne kuitenkin on yhdistetty. Pieni asia, mutta todella hauska. Hieno uudistus Ajastolta! Kalenterin lopusta löytyy vielä runsaasti muistiinpanotilaa raidoitettuina aukeamina, millimetripaperina sekä tyhjinä sivuina.

Kalenterin selkämys on tehty todella hyvin, eikä siinä ole jälkeäkään sen taittumisesta, kun kalenteri on avattuna.

Käy myös katsomassa Kalenterimanian Facebook-ryhmästä löytyvä esittelyvideo Doodlesta.

 

Kiitos vielä yhteistyöstä Ajasto!

 

-Piia-

Inspiraationa Kalenterimafia – Laura

Inspiraationa Kalenterimafia – postaussarja alkaa olla lopuillaan ja viimeisenä on ollut minun vuoroni inspiroitua. Sain pariksi ihanan Eijan ja tämä onkin ollut mielenkiintoinen haastetehtävä. Olen ajatellut viime viikkoina Eijaa paljon, liekkö on korvia kuumottanut. Tunnen Eijan kanssa tietynlaista samanhenkisyyttä joten haasteeseen oli aikalailla helppo tarttua.

Muutaman kerran selasin Eijan aukeamakuvia, mutta nopeasti totesin etten halua suoranaisesti lähteä imitoimaan Eijan tyyliä. Bongasin kuitenkin muutamia punaisia lankoja, joita lähdin seuraamaan. Huomasin, että Eijan aukeamissa on ihana sävyharmonia ja tämän halusin ottaa inspiraatioaukeamaan mukaan. Aukeamilla vilahteli usein myös mietelauseet sekä kukat, jotka ovat myös minun eniten käyttämiäni elementtejäni. En penkonut Eijan lempivärejä mutta kun laitoin silmät kiinni, nousi aina uudestaan violetti ja ruusukulta väreiksi. Ja kun postilaatikkoon kolahti violetit rusettiteipit, tiesin että aukeama on alkamassa hahmottua. Haastavaksi koin ehdottomasti sen, että saisin Eijaa aukeamaan niin, että se olisi tunnistettavissa.

En itse juurikaan mieti tuunatessa etukäteen värimaailmaa tai mitä aukeamalle laitan, mutta tässä haasteessa halusin nimenomaan sävyiltaan toisiinsa sointuvat tarrat, teipit ja diecutsit. Näiden valitsemiseen menikin yllättävän paljon aikaa, mutta tämä oli toisaalta aika rentouttavaa. Valitsin ensin kasan teippejä ja sitten erilaisia tarroja ja diecutseja, joita aloin sommitella aukeamalle.

Pikkuhiljaa aukeama alkoi rakentua ja koska olen muutossa onnistunut piilottamaan kaikki liimani, jouduin improvisoimaan miten saisin diecutsit kivasti kiinnitettyä. Koska Eija myös tekee paljon DIY- juttuja (do it yourself), koin mukavaksi, että pääsin keksimään jotain pientä niksiä aukeamalle. Rullasin kirkkaasta teipistä pieniä rullia diecutsin taakse ja sain kiinnityksen ohella kohollaan olevia diecutseja! Näistä tuli tosi hauska lisä ja ehdottomasti aion kiinnittää diecutseja myös toiste näin. Kirjoitin myös trackerit sekä mietelauseen käsin, jotta aukeamalla olisi enemmän itsetehtyä.

Tälläinen aukeamasta tuli! Jätän aina vähän tyhjää tilaa, jotta menoja ja asioita voi lisätä viikon varrella. Kokonaisuutena onnistuin kivasti ja aukeama on täynnä kaikkea sitä mitä Eijassa näen. Tiistaille laitoin punaisen auton, joka mielestäni kruunaa aukeaman kivasti, koska Eija työskentelee autojen parissa.

Aiemmin postaussarjan tiimoilta ovat inspiroituneet RuutMirppuAjEijaPiiaNannaMiljaSiniSuvi ja Inka. 

Inspiroitunein terveisin, Laura