Avainsana: kalenteri

Ylläpidon Carita esittäytyy

Minä täällä hei!

Olen Carita, 27-vuotias punatukkainen hölösuu ja Kalenterimanian ylläpidon tuorein vahvistus. Seitsemän vuotta Espoossa asuttuani olen jo varsin espoolaistunut, mutta syntyjäni ja sydämeltäni olen turkulainen. Pääkaupunkiseudulle minut johdattivat alunperin opiskelut ja tänne myös sitten jäin.

Asun yhdessä avopuolisoni kanssa, ja suunnittelemme häitä syksylle 2019. Meidän kanssamme kodin jakavat koira, kissa ja kaksi viljakäärmettä. Työkseni teen verkkomarkkinointia suuressa terveysteknologia-alan yrityksessä.

Harrastan monenlaista liikuntaa kuntonyrkkeilystä seinäkiipeilyyn ja kokeilen mielelläni jatkuvasti uusia lajeja. Rakastan pitkiä kävelyjä metsässä ja tarvitsen aamukahvini saadakseni päivän kunnolla käyntiin. Vaikka olen syntynyt alkukeväästä, on lempivuodenaikani ehdottomasti syksy, jolloin kaikkialla on niin kaunista, värikästä ja tunnelmallista. Minä olen myös se tyyppi, joka itkee tv-mainoksille ja heittää useamman tyhjän shampoopullon pois yhtä aikaa, jotta niillä ei olisi yksinäistä roskiksessa.

Luen paljon kirjoja ja kirjoitan itse myös kaikenlaista päiväkirjasta runoihin ja (keskeneräisiin) kirjaviritelmiin. Kiireiden keskellä ei aina meinaa jäädä aikaa kaikille harrastuksille, mutta ensi vuonna aion herättää sisäisen runotyttöni henkiin aivan uudella tavalla. Otan avuksi vastikään hankkimani Hobonichin, joka sopii mielestäni täydellisesti runojen kirjoittamiseen.

Minun kohdallani kalenteriharrastus alkoi bujoilusta kesällä 2017, kun törmäsin kyseiseen termiin sattumalta netissä. Tutkittuani sitä hieman lisää olin hetkessä vakuuttunut, että se olisi aivan minun juttuni. Kalenterimaniaan liityin samana syksynä tietämättä vielä silloin, miten suuri osa elämääni tuosta Facebook-ryhmästä tulisi.

Aluksi pysyttelin enemmän taka-alalla ihmettelemässä ja ihastelemassa muiden upeita kalentereita. Ryhmän lämminhenkinen ja kannustava ilmapiiri vei kuitenkin mukanaan, ja pian huomasinkin jo kirjoittelevani siellä lähes päivittäin. Aluksi kuvittelin, etten tarvitsisi muuta kuin bujoni, mutta kummasti mieli muuttui kaikkien houkutusten ja inspiroivien ideoiden keskellä. Hankinkin sitten melko nopeasti Happy Planner Minin, ja se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Nyt reilun vuoden jälkeen etsin yhä itseäni kalentereiden osalta. Planner peace kuulostaa utopistiselta ajatukselta, vaikka taidankin pyrkiä alitajuisesti sitä kohti. Toisaalta haluan kalentereiltani käytännöllisyyttä, mutta samalla olen myös sen verran levoton ja helposti mieltäni muuttava persoona, että koen tarvitsevani vaihtoehtoja.

Ensi vuodelle minua odottavat Classic-kokoinen Happy Planner ja jo aiemmin mainitsemani A6-kokoinen Hobonichi. Jälkimmäisen avulla toivon tosiaan elvyttäväni rakkaan runoiluharrastukseni. Olen myös vakaasti päättänyt olla luopumatta bujosta tai HP Ministä, joten aloitan uuden vuoden melkoisella kokoonpanolla. Mielenkiinnolla odotan, mihin suuntaan mikäkin kalenteri lähtee ja onnistunko löytämään jonkinlaisen tasapainon näiden kaikkien välillä. Mainittakoon, että olen myös melkoinen muistikirja-addikti ja minulta löytyykin monenlaisia muistikirjoja eri tarkoituksiin. Ainakaan ei lopu tekeminen kesken!

Löytäessäni Kalenterimanian viime syksynä en osannut kuvitellakaan, mihin se minut veisi ja mitä se minulle antaisi. Vuodessa olen päässyt osaksi ainutlaatuista yhteisöä ja tavannut uusia ihania ihmisiä. Nyt viimeisimpänä olen päässyt osaksi aivan käsittämättömän upeaa yp-tiimiä.

Kalenterimania on myös opettanut minulle armollisuutta itseäni kohtaan. Joskus lopputulos ei ole halutunlainen, mutta ei se välttämättä ole silti huono eikä epäonnistumiseen tarvitse ainakaan jäädä kiinni, vaan aina voi yrittää uudestaan. Välillä saattaa huomata luoneensa jotain mielenkiintoista ja täysin uutta ihan vahingossa! Mikä parasta, tämä harrastus elää mukana juuri siihen suuntaan, mihin sitä haluaa itse viedä.

Nähdään ryhmässä!

<3: Carita