Kalenterimanian ylläpidon torstaihaaste, aiheella onnistumiset, oli tiedossa itselleni jo pitkään, mutta silti sen kirjoittaminen meni viime metreille. En meinannut saada ajatuksesta kiinni. Pitääkö onnistuminen näyttää kuvin vai voiko se olla toiveajattelua?
Haluaisin ajatella, että olen onnistunut kalenteriaskartelun saralla inspiroimaan edes muutamaa ihmistä, ja se olisi hieno onnistuminen. Kannustamine erilaisilla teemahaasteilla ja DYI-postauksilla harrastajia kokeilemaan uutta ja tulemaan ulos omalta mukavuusalueeltaan. Toivon siis, että olen onnistunut saamaan aikaiseksi teissä edes pienen kipinän, inspiraation johonkin, mitä ette ehkä aiemmin uskaltaneet tai osanneet ajatella.
Mitä kalenteriin tulee, olen onnistunut täyttämään ja tuunaamaan pientä Piste-lukuvuosikalenteriani uskollisesti. Yksi lempiaukeamistani on hiljattain tehty teemahaaste-aukeama Ukrainan tueksi. Haasteen aiheena oli tuunata aukeama Ukrainan lipun värein, eli sini-keltainen aukeama ja liittää siihen jokin sana tai teksti.
Kirjojen lukeminen on ollut itselleni koko elämän yksi iso kirosana suoraan sanottuna, mutta se on ollut vain siksi, että lukihäiriön takia olen todella hidas lukemaan enkä edisty niin nopeasti kuin haluaisin. Satujen lukeminen lapsille on ihan eri asia, eikä sisälly tähän kirosanaan. Nyt esikoisen koulusta tulleiden lukuhaasteiden ja ystäväpiirin yhteisen lukuhaasteen kannustamana lukemisesta on tullut positiivinen asia, ja olen onnistunut lukemaan tänä vuonna jo 2,5 kirjaa. Seuraan lukuhaastetta Project365-kalenterissani. Päivittelen kirjahyllyä ryhmään, kun saan neljä kirjaa luettua, eli yksi kolmasosa haasteestamme. Tämä on ehkä kuitenkin se suurin onnistuminen hetkeen, lukemisen elvyttäminen elämääni. Otammekin lasten kanssa yhä useammin yhteisiä lukuhetkiä niin, että jokainen hiljentyy lukemaan omaa kirjaansa, mutta ollaan kuitenkin samalla yhdessä.
Vaikeasta alusta huolimatta tämä on hyvä haaste ja haastankin teidät kaikki kirjaamaan itsellenne asioita, joissa olette onnistuneet. Ajatuksia alkaa putkahtelemaan yllättäen, kuin sieniä sateella, uskokaa pois. Nähdään ryhmässä.
Keväistä keskiviikkoa jengi! Tänään saatte vilauksen uudesta yhteistyökalenteristani, sillä askartelin sen väliin tehtäväalustan oman arkeni tueksi. Kuten olen aiemmin kertonut, sairastan AD/HD:ta, ja viimeisen vuoden aikana olen alkanut tarttumaan härkää sarvista totisemmin kuin koskaan ennen.
Aloitin tehtäväalustan väsäämisen surffailemalla PapuNetin Kuvatyökaluun. Jos palvelu ei ole sinulle ennestään tuttu mutta elämääsi liittyy jotenkin erityisen tuen tarpeet ja haasteet, suosittelen tutustumaan koko nettisivuun ajan kanssa. Sieltä löytyy vaikka mitä! Itse olen hyödyntänyt PapuNetiä myös päiväkotityössäni ja tulevaisuudessa aion käyttää kuvia myös tyttäreni kanssa.
Kuvatyökalu on yllättävän monipuolinen. Itse valitsin pienimmän valmiin ruudukon (12 kuvaa), ja jätin ruudukon näkyviin jotta kuvat on helpompi leikata irti toisistaan. Tekstin värin ja taustavärinkin voi päättää itse.
Sitten vain etsimään itselle sopivia kuvia! Vinkkinä: kannattaa hyödyntää synonyymejä ja persoonallisia tarkoituksia kuville. On olemassa paljon eri kuvatyyppejä, mutta tällaiseen vapaamuotoisempaan käyttöön halusin valita myös mahdollisimman visuaalisesti miellyttävät ikonit, ja nimetä sitten toiminnon itse.
Kun sain arkin valmiiksi, tulostin kuvat 120g-vahvuiselle kopiopaperille. Vinkki! Tulostimen asetuksista kannattaa käydä tutkimassa tulostuslaatu mahdollisimman korkealle ja hidastaa tulostusnopeutta, niin jälki on mahdollisimman kaunista ja siistiä.
Itse hyödynsin vielä Canva-nimistä palvelua tehdäkseni itse sivun, johon näitä kuvia tällään. Sivupohjan mitoiksi laitoin 17cmx12.8cm. Näin sain tehtyä taitteen vähän keskikohdan viereen, jotta oikealle puolelle sai väkerrettyä taskun kuvia varten. Vasempaan reunaan jätin tilaa rei’itystä varten.
Myös itse sivupohjan tulostin 120g paperille ja leikkasin leikkurilla ylimääräiset suirot pois.
Tein rei’ittimellä reiät oikeisiin paikkoihinsa ja taitoin sivupohjan. Leikkasin sitten pienen suikaleen oikeasta reunasta, jotta Tänään-teksti näkyy kun taskusivu on suljettuna.
Mittasin alunperin paksummasta pahvista taskun tuolle oikealle sivulle, mutta prosessin edetessä vaihdoin taskun materiaalin vielä kevyeempään paperiin. Kovasta pahvista leikattua taskua oli sitten näppärä käyttää kaavana.
Koska Canva-ohjelmalla määrittelemäni sivun taustaväri on vain sisäpuolella, koristelin taskun ”ulkoreunan” paperilla ja pienellä kartonkileikkeellä. Kiinnitin paperin ja leikkeen kevyesti liimarollerilla.
Kun taskun koristukset olivat sopivasti paikoillaan, mittasin kaksi palaa kontaktimuovia, ja kiinnitin ensin takapuolen kokonaan kontaktimuoviin. Kavensin muovin ”päälipuolta” jotta taskun kohdalle jäi tarttumapinnaksi huokoista kopiopaperia ja kiinnitin vielä taskun erillisellä suikaleella kontaktimuovia. Vahvistin vielä taskuosan ulko- ja pohjasyrjät erillisillä kontaktimuovin paloilla. Lopuksi leikkasin koko systeemin reunat siistiksi ensin leikkurilla ja sitten vielä saksilla.
Aviomieheni rimpula toimistorei’itin ei aivan kyennyt kontaktimuovikerrosten läpäisyyn, mutta sain sentään mukiinmenevät reiät aikaiseksi kun vähän avitin saksilla.
Ja tässä valmis tehtäväalustani! Otsikko olisi voinut olla myös ”Nyt” ja sivulla voisi olla myös kaksi eri saraketta kuten ”Nyt” ja ”Myöhemmin”, mutta päädyin nyt tällaiseen ratkaisuun. Kuvia hipelöimällä ja vaihtamalla niitä esille on helpompi fokusoida tekeminen juuri siihen mikä sillä hetkellä on tärkeää. Kun tällaisen alustan tekee itselleen henkilökohtaisesti, voi kuviksi valita mitä vain ja asiat ja aiheet voivat myös olla mitä vain. Itsehän valitsin kuviin myös paljon itsehoidollisia asioita kuten kosmetologin ja hierojan, kuin myös psykiatrian ja vaunulenkkeilyt. Kuvia on kohtuullisen helppo etsiä ja tulostella lisää, joten jos ajan kanssa huomaa että jokin kuva puuttuu tai jollekin ei tullutkaan käyttöä, on systeemi aina valmis muutokseen. Itse keskityin myös ”kivojen” juttujen ohella minulle haasteellisempiin asioihin kuten pyykkihuoltoon ja ruuanlaittoon. Päässäni vilisee nyt myös vaikka mitä ideoita tyttäreni tulevaan viikkopohjaan, mutta ehkä palaamme siihen myöhemmin. Kuvien esille kiinnittämiseen käytin sinitarraa, jolla voi myös vähän varmistaa tuon taskun kiinni pysymistä.
