Hyvää viimeistä helmikuun maanantaita. Ette varmasti ole välttyneet ryhmässä kuulemasta Kalenterimanian ja Otavan yhteistyössä suunnittelemista muistikirjoista. Heti, kun tiesin näiden söpöliinien olevan tulossa minulle, päätin että toisesta tulee minulle päiväkirja.
Olen aiemmin maininnutkin, miten olen nuorempana pitänyt päiväkirjaa ja nyt myöhemmin se on korvautunut sitten bullet journalilla. Nyt kun teen bujoa kevyemmällä otteella on taas tarve päiväkirjalle kutkutellut mielenpohjalla.
En kuitenkaan aio rakennella minkäänlaisia tarkkoja raameja asialle, vaan enemmän rennolla otteella tehdä. Muistikirja kun on kokoa A5 niin siihen on hyvä upottaa kaikki pitkään hillotut lehtileikkeet ja isommat kuvat. Varsinkin kun ei sitä tekstiä aina niin hirveästi tule.
Ajattelin myös, että se on hyvä pitää samalla reissupäiväkirjana ja keräillä sinne muistoja väliin. Minulla kuitenkin löytyy jo niin moneen eri käyttötarkoitukseen erilaisia vihkoja. En nimittäin halua tämän jäävän kesken, sillä pitkäjänteisyys asioiden suhteen ei ole minun juttuni. Jos en osaa sitoutua työpaikkaan tai ihmiseen niin kuinkas sitten päiväkirjaan. No vitsi vitsinä, luultavasti. Helposti vaan aina uuden muistikirjan tai vihkon aloittaminen saa ne vanhat keskeneräiset unohtumaan.
Mukavaa hieman jo pilkistelevää kevään alkua ja jatketaan jutustelua ryhmän puolella.