Pyörittelin omaa voimasanaani mielessäni todella pitkään. Kysyin muutamaan kertaan apua puolisolta sekä muilta ylläpitäjiltä. Mikään niistä ei kuitenkaan puhutellut tarpeeksi tai tuntunut riittävän omalta. En ollut varma sanastani vielä silloinkaan, kun laskin siveltimen tyhjälle paperille.
Siveltemen liukuessa paperilla silmiini osui teksti joka oli ollut siinä koko ajan. Täytyi mennä kauas nähdäkseen lähelle. ’Sinä riität’, lause, joka on ikuistettu oikeaan ranteeseeni.
Olen aina verrannut itseäni muihin. Kokenut olevani riittämätön sellaisena kuin olen. En ole ikinä mahtunut annettuun muottiin. Reunat ovat aina olleet liian matalat tai muotti valmiiksi liian pieni. Koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen ja ulkonäköpaineet ovat aina kulkeneet muistoissa mukana. Kunpa se epävarma teinityttö olisi tiennyt selviävänsä siitä kaikesta ja vuosien jälkeen huutavansa vain kovempaa.
Vasta viimevuosina olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Uskomaan siihen, että olen ’riittävä’ juuri tällaisena.
Postauksessa käytetty vihko sekä sapluuna ostettu kaupallisessa yhteistyössä Korttipajalta ja osa teipeistä ostettu yhteistyössä Teippitarhalta.
Tiedättekö tunteen, kun ajatus ja toteutus eivät kohtaa? Minä tiedän. Aloin innoissani tehdä viikkoaukeamaa pelkillä washiteipeillä mutta hyvin nopeasti totesin ettei tästä nyt vaan tule sellaista, kun suunnittelin. Päässä pyöri liian monta ajatusta eikä ne yksinkertaisesti vain mahtuneet samalle aukeamalle. Teipit olivat vääriä, värit olivat vääriä ja toteutus oli väärä. Välillä on ihan okei mokata, vaikka aukeaman epäonnistuminen ärsyttääkin. Onneksi se on vain yksi viikkoaukeama koko vuodessa ja aina voi aloittaa alusta.
Hylkäsin alkuperäisen suunnitelman viikkoaukeamasta pelkillä washiteipeillä ja tartuin seuraavaan Kalenterimanian Facebook-ryhmän jäsenten minulle heittämään tuunaushaasteeseen. Päätin tuunata kuukausiaukeaman Priman Traveler’s journal -vihkoon juuri vaihtuvan Huhtikuun kunniaksi.
Aloitin aukeaman tekemisen leimaamalla ensimmäisenä päivämäärät mustalla musteella. Jo toisen numeron kohdalla olin menettää hermoni, kun muste oli tarttunut myös leimasimen reunoihin. Hetki syvään hengittelyä ja pulssin tasaantumisen odottelua. Mitä useamman numeron kohdalla näin tapahtui, ei se enää häirinnyt niin paljoa. Oikeastaan hieman tuhruinen lopputulos olikin lopulta aika kiva. Sivun yläosaan tuputtelin Tim Holtz collectionin -sapluunan läpi roiskeita. Sapluunoista ja musteista on ehdottomasti tullut yhdet lempituunaisvälineistäni. Tulette varmasti näkemään niitä jatkossakin aukeamillani.
Koko aukeaman värimaailma ja idea lähti kuvassa näkyvästä tulppaanit lehtileikkeestä. Halusin nostaa kuvan pääosaan kerrostamalla sen kuvio- ja kakkupaperin kanssa yhdeksi isoksi kokonaisuudeksi aukeaman oikeaan alakulmaan. Vihkokaupasta ostetulla rusettileimasimella tein kuukauden tärkeimmän merkinnän yhdennentoista päivän kohdalle muistutuksena hääpäivästä.
Alkuperäisten suunnitelmien täyskäännöksen jälkeen olen tyytyväinen aukeaman lopputulokseen. Siinä ei ole yhtäkään tarraa ja silti se on minun näköinen. Joskus kannattaa uskaltaa oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja sitä saattaa yllättyä itsekin.
