Syksy on minulle vaikeaa aikaa, en pidä tästä pimeästä, märästä vuodenajasta yhtään. Tai siis pidän, pidän kovasti alkusyksystä ja väriä vaihtavista puista. Mutta kun marraskuun pimeys laskeutuu, voisin minä mennä talviunille. Onneksi marraskuun jälkeen tulee talvi ja joulu. Joulu on se valopilkku kaiken pimeyden keskellä, jonka voimilla jaksan herätä aamuisin. Aloitamme jouluhössötyksen jo marraskuussa, joka vuosi hieman aikaisemmin, joten epäilen, että jossain vaiheessa joulu alkaa meillä heti kun ilmat viilenevät.
Kukaan siis tuskin yllättyy, kun kerron että valitsin vuodenajaksi talven ja tarkemmin inspiraation lähteeksi joulun. Ensilumella on aina ollut erityinen paikka sydämessäni. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun ensihiutaleet leijailevat hitaasti taivaalta alas, ensilumi tuoksuu ihan erilaiselle, kuin talvi noin muuten. Joskus sanoin, että jos voisin pullottaa hajuvedeksi sen, miten lumi narskuu kenkien alla, en käyttäisi enää muita tuoksuja. Lumimyrskyt ovat toki vaikeuttaneet elämääni, olen kasvanut maalla, jossa usein meni sähköt talvisin. Mutta olen myös viettänyt elämäni parhaat talvet laskien pulkalla metsässä kallioita alas.
Joulu on minulle tärkeä, se on selkeästi perhejuhla. Rakastan kodin koristelua, ruokien suunnittelua, Mannan joulufiilistä, joululauluja. Ja kyllä. Minä rakastan myös jouluruokia. Rakastan joululahjalistoja, jouluvaloja, joulukarkkeja. Glögiä ja pipareita ja aurajuustoa! Isoja joulukuusia, Turkua joulukaupunkina. Tänä vuonna aloitin siis jouluvihon kasaamisen traveler`s notebookin väliin. Aloitin simppelisti joululahjalistasta. Sen toteutin Aliisalta saamani vanhaan kirjaston lainauskorttiin. Toisella puolen on aikuiset ja toisella lapset.
Vihkoon on tulossa lisäksi lista jouluelokuvista, jotka on katsottu, jouluruuat, joulutapahtumat. Ja toivottavasti myös kuvia. Ja koska paras ystäväni Sanna viettää meillä joulun, aion pyytää häntä kirjoittelemaan jouluterveiset vihkoon myös.
Inspiroivaa joulua ja haleja isosti kaikille, joita joulu ahdistaa.
-Mira
