Heipparallaa maanikot! Tänään kerron teille oman tarinani siitä, kuinka Kalenterimania vei mielen mennessään. Olen tuntenut YP-Miran jo vuosia ja Mira kirjoittikin jo keväällä 2016 nettilehteeni HeartBeatsiin Kalenterimaniasta, mutten silloin vielä innostunut asiasta, vaikka aihe olikin kiinnostava. Aikaa ei vain ollut tarpeeksi paneutua aiheeseen paremmin.
Vuosi vierähti ja sain kutsun Miralta Facebookissa kesäkuun alussa järjestettävään kalenterimiittiin (#kesämiitti2017). Sieltä sitten löysin itseni vielä täysin koristelemattoman kalenterini kanssa. Olin aiemmin edellisenä syksynä ostanut ihanan Nunuco Desingin kalenterin, josta olin saanut alen juurikin Kalenterimanian kautta, ja rakastuin kalenteriin täysin. En kuitenkaan silloin tiennyt mitä kaikkea vielä voisin tehdä sen kanssa, kunnes pääsin ensimmäiseen miittiini.
Kalenterini näytti niin alastomalta verrattuna muiden ihaniin luomuksiini! Ja se inspiraation määrä mikä muista manialaisista irtosi! Lähdin kyseisestä miitisistä niin leveän hymyn kanssa, etten tiennyt miten päin olisin. Ja tietenkin suoraan kauppaan ostoksille.
2kk myöhemmin olen kahden kalenterin (Nunuco ja Ajaston Maker) onnellinen omistaja. Ajasto-goodiebag-kassini pullottaa täynnä erilaisia tarroja, washi-teippejä, leimasimia, vihkoja, bujoja jne. Omistan nyt myös kaikki Zebra Mildlinerit, sillä saatoin vähän innostua myös kynistä kaiken tämän paperihässäkän lisäksi.
Onnellisin olen Kalenterimanian kehittämisestä siksi, että sen kautta olen päässyt tutustumaan erilaisiian ja toinen toistaan luovempiin ja ihaniin ihmisiin. Kalenterimania on sysännyt myös omaa luovuuttani eteenpäin ja olen siitä kiitollinen.
Teksti ja kuvat: Nelly Tatti
Piian bujoilusta voit myös lukea HeartBeatsistä.
