Ei mennyt nyt niin kuin Strömsössä, muttei aina tarvitsekaan.

Joskus tulee kalenterimaanikolle ja hoocee etukäteen oikeasti kaiken suunnittelevallekin yllätyksiä eli nk. muuttujia, mistä tämä postaus nyt kertoo.

Alunperin aiheena oli ’Maanikko Ameriikassa’ ja ajatuksena oli käydä läpi kaikki Ameriikan ihanuudet teidän kanssanne, mutta kuinkas sitten kävikään…

Ameriikan kalenteri-ihanuuksia tai mitään sellaista ei yksinkertaisesti ehtinyt käydä ihastelemassa. Harmitus on edelleen kova, mutta onneksi on ensi vuosi ja reissu sekä vähemmän ulkopuolisia muuttujia sisältävä matkan tarkoitus eli palaan ehkä asiaan silloin.

Sen sijaan kerron, miten tämä kuvissakin esiintyvä ihanaihana Priman TN auttoi löytämään jotain, mikä oli hukassa pitkään.

Päätin jo ostaessani, että tästä todellakin tulee matkakalenterini. Sisältää kaiken pakkaamisista, lennoista, tapahtumista päivittäin päiväkirjamaisesti aina lopputulemaan ja ajatuksiin, mitä matkalta nousi esiin.

Huomasin jo nyt, kuinka paljon apua tällaisesta onkaan.

Matkalla oli tasan yksi tarkoitus lähtiessä ja sehän oli saattaa paras ystävä avioliiton satamaan Elviksen sekä muiden vieraiden kanssa. Niin myös tapahtui ja olihan ne ihan omanlaisensa, upeat hääjuhlat, joista puhutaan vielä vanhainkodissakin.

Kirjoitellessani lopputulemaa tajusin matkalla olleen toinen, jopa tärkeämpi, tarkoitus. Löysin itseni ja ilon elämääni tuolta reissulta, ne ovat olleet kovin hukassa pitkään.

Tämän fiiliksen itsestäni haluan pitää tallessa ja lähellä koko ajan eikä se olisi onnistunut, ellei matkalla mukana kulkenut Priman TN olisi kuikuillut matkalaukusta muistutellen olemassaolostaan ja suorastaan vaatinut täyttämään itseään tekstillä.

Joskus todellakin täytyy käydä kaukana nähdäkseen lähelle. Ilman maniaa olisi kuitenkin unohtunut ne tärkeät havainnot ennen pitkää.

Tavallaan siis loppu hyvin, kaikki hyvin. Seuraavan reissun yhteydessä teen teille kaikille Ameriikan ähkyn.

Rakkauvella, Jonna