Avainsana: jäsenpostaukset

Kalenterimania inspiroijana

Liityttyäni Kalenterimaniaan minun askartelu-/sälä- ja tuunausvarastoni oli aika minimaalinen. Pärjäsin hyvin muutamalla washilla, markettitarroilla ja peruskynillä. Tarvikkeet mahtuivat yhteen laatikkoon ja kaapissa oli ehkä hyllyllisen verran. Enpä arvannut mitä kaikkea kalenteriharrastajien yhteisö tuo tullessaan.

Alkuun innostukseni pyöri erilaisten kalenterivaihtoehtojen parissa. On tullut kokeiltua DIY-kalenteria, perus kaupan kalenteria, Glitterin pocket-kokoista ja nyt tämänhetkisenä Happy Planner Mini -kalenteria. Rinnalla kulkee myös bujo johon kirjoittelen päiväkirjaa ym. Näiden nykyisten kanssa on löytynyt se paljonpuhuttu kalenterirauha. Hyvä niin, koska sen rauhan löytymisen jälkeen on tullut tilaa uusille hurahduksille.

Toki jo aiemmin alkoi varastoni kasvaa erilaisilla plannereilla; jouluplanneri, ystäväkirja, valokuville oma sekä erinäisiä vihkoja doodlailuun, käsialaharjoitteluun jne. Samaan tahtiin lisääntyi muun materiaalin määrä. Nyt on jo yksistään teippejä se laatikollinen, kuten myös tarroja, papereita, leimasimia, maaleja, kyniä… Tarvitsin siis jo oman työpisteen harrastuksilleni.

Tätä materiaalia on nyt kertynyt jo niin paljon, niin sitähän on myös käytettävä. Aivan ihana tapa päästä käyttämään erilaisia materiaaleja on Art Journal. Joten nyt minulla on myös erilaisia vihkoja ja Traveler’s Notebook art journalia varten.
En tiedä oikeastaan paljonkaan oikeista termeistä, tekniikoista tai niiden nimistä tms, mutta minulle art journalin tekemisestä on tullut intohimo. Kun aloittelin, se oli aluksi varovaista ja arkaa kokeilua, mutta olen tullut koko ajan rohkeammaksi kokeilemaan mitä mieleen juolahtaa. Tartun myös mielelläni haasteisiin, joissa poistutaan ns. normityylistä.

Teen art journalia vain itselleni. Täten minun ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat tai onkohan tuotokseni ihan kamalia. Kun rupean jotain tekemään, minulta saattaa kadota ajantaju, hups vaan voi vierähtää kokonainen ilta tuhraten maalia eri tyyleillä paperiin; leimaillen, silputen. Minulle art journalin tekeminen on rentouttavaa, terapeuttista, iloa tuottavaa itsensä toteuttamista ja usein suollan paperille ajatuksia ja tunteita joilla en muita halua ahdistaa. Jos siinä sivussa voin tuottaa ihastusta toisille niin se on ekstraa. Toki se tuntuu hyvältä jos joku tykkää ja kehaisee ”sotkujani.”

Joskus tuntuu että aika ei riitä niihin kaikkiin ideoihin, mitä päähän putkahtelee. En ole oikea taiteilija, mutta joskus mietin että saatan aavistaa mitä tarkoitetaan luomisen tuskalla. Monesti kuulee ihmisten harmittelevan etteivät osaa piirtää, maalata tms. Mielestäni kyse on kuitenkin paljolti uskalluksesta, arvostelun – myös oman – pelosta sekä arkuudesta. Kun uskaltaa kokeilla ja hyväksyä ”huonotkin” tuotokset niin aikaa myöten harjaantuu. Jos olet oikeasti kiinnostunut ja halukas niin anna mennä! Tee itsellesi ja nauti tekemisestä ja joskus myös lopputuloksista.
Kalenterimaniasta olen saanut paljon inspiraatiota omille tekemisilleni ja olen voinut ihailla erilaisia kätten tuotoksia. Vaikka olen jo lapsesta asti ollut kiinnostunut piirtämisestä, niin vasta nyt, Kalenterimaniaan kuulumisen aikana, olen löytänyt rohkeuden toteuttaa itseäni ilman arvostelun pelkoa. Ja nautin siitä. Nauti sinäkin!

P. S. Tämän tekstin kirjoittaminen oli minulle haasteellista. Mutta sekin on Kalenterimanian ansiota, että olen uskaltautunut kokeilemaan myös blogipostauksia ja jopa livevideoita, koska täällä tuetaan, rohkaistaan ja kannustetaan.

– Tiia M

Plannerväsymyksen selätystä

Bujoilun ja plannerharrastuksen aloitettuani kuvittelin, etten koskaan kyllästyisi harrastukseen, olisin yksi Kalenterimanian aktiivisimmista jäsenistä ja etsisin ja jakaisin inspiraatiota muille. Mutta kuinkas kävikään? Kevään kuluessa muut kiireet täyttivät päivät. Menimme mieheni kanssa naimisiin huhtikuussa, lisäksi mieltä painoivat tulevat pääsykokeet ja muutto. Tämän tekstin julkaisuhetkellä olenkin jo herännyt ja juonen tärisevin käsin ja pamppailevin sydämin aamukahviani kerraten hullun lailla pääsykoealueen viimeisiä tärppejä… Kaikki nämä elämän komponentit yhdessä saivat väsymään. Plannerikamat nököttivät pöydällä odotellen innokasta harrastajaa. Kalenterimanian ryhmä ei jaksanut innostaa, pikemminkin ahdistuin, kun muilla tuntui olevan intoa päällä, ja ajatuskin bujon suuremmasta koristelusta sai aikaan yökötysrefleksin. Niinpä omassa bujossa ei ollut viikkonäkymien lisäksi mitään ylimääräistä. Koska myöskään menemistä ja tekemistä muuton ja häiden lisäksi ei juurikaan ollut, en jaksanut nähdä vaivaa. Inspiraatio ja ilo harrastuksesta olivat lähteneet määrittämättömän pituiselle lomalle.

En tiedä, onko harrastusväsymysaihetta käsitelty enemmänkin Kalenterimanian jäsenpostauksissa tai muissa teksteissä, mutta koin tärkeäksi tarttua aiheeseen. Yhteisöllisyydellä on monia kasvoja – se vahvistaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, mutta voi saada aikaan myös suorituspaineita. Jos inspiraatio on hukassa, toisten hienot aikaansaannokset voivatkin toimia käänteisesti, jolloin tekisi mieli polttaa roviolla kaikki, mitä on siihen mennessä ehtinyt hankkia. Sitten sain oivalluksen: voisiko jokin kevyempi bujon ja plannerin välimuoto sopia minulle? Jokin sellainen, mihin voin ajatusoksentaa juttuja miettimättä liikaa kuukausinäkymiä ja edetä päivä kerrallaan? Koska #maniaperhe on inspiroinut aikaisemminkin, päädyin tilaamaan Travelers Notebookin. Tämä ei itse asiassa ollut hetken mielijohde, vaan katseltuani muiden postauksia aiheesta päädyin itsekin tähän ratkaisuun. TN kulkee aina mukana, ja koska Vihkokaupasta löytyi mukavasti myös kahviteemaisia vihkoja, ostopäätös oli tehty.

Rakensin TN:n niin, että kalenteri kulkee ensimmäisenä, ja tämän jälkeen on kaksi vihkoa, joista toinen on omistettu luovuudelle, tulevaisuuden suunnittelulle sekä totta kai kirjoittamiselle ja itsereflektiollekin. Haluan blankopaperin kutsuvan minua laittamaan ideoita ylös ulkoasusta välittämättä. Inspiraation iskiessä vaikka kaupungilla ei välttämättä ole mukana kuin kynä ja vihko, jolloin tärkeintä on saada ajatus paperille nyt heti eikä vuoden 2100 15. päivä. Toinen vihkonen on omistettu mielenterveydelle. Tätä teemaa on käsitelty aikaisemminkin Kalenterimanian postauksissa, mutta tämänkään teeman tärkeyttä ei voi korostaa liikaa. Masennuksen ja muiden mielenterveyden haasteiden hallitsemisessa on tärkeää tunnistaa ja tarttua ajoissa hälyttäviin oireisiin, joten mikäpä olisikaan parempi tapa hoitaa itseään kuin kokonaan tälle aiheelle omistettu vihkonen?

TN:n rakentuessa huomasin löytäneeni uudelleen myös harrastuksen ilon. Bujo alkoi täyttyä, ja planneriakin tuli tuunattua ja vietyä eteenpäin. Kun ajatuksia sai laittaa vapaasti paperille ja antaa flow-tilan viedä, tuntui kuin kaikki suorituspaineet olisivat kadonneet. Hei, minähän teen tätä itselleni! Tämä oivallus sai myös aikaan intoa hoitaa kotia ja opiskella pääsykokeisiin, joten selkeästi into harrastusta kohtaan antaa lisää voimavaroja muunkin arjen hallintaan. Lisäksi tämä harrastus opettaa minua edelleenkin laittamaan elämän osa-alueita oikeisiin mittasuhteisiin. Joka tapauksessa harrastusväsymys on normaalia. Yhteisöstä vetäytyminen on ok, ja jos ei jaksa nähdä vaivaa bujoilun ja muiden juttujen eteen, sitten ei jaksa. Eihän harrastuksesta pidä tehdä pakkopullaa! Maniaperhe ja harrastus kyllä odottavat inspiraatiota, ja kun se iskee, fiilis ja into ovat kasvaneetkin eksponentiaalisesti. Toivotan jokaiselle maniaperheen jäsenelle ja Kalenterimanian blogin lukijalle ihanan helteistä kesän odotusta ja armollisuutta itselleen, jos harrastuksen sijaan vaikkapa takapihalla tai parvekkeella lötköttäminen silmät kiinni tuntuvat paremmalta vaihtoehdolta.

– Anna