Avainsana: jäsenpostaukset

Kun aika ei riitä

Vuosi sitten olin vielä Kalenterimanian ylläpidossa ja täysillä mukana kaikessa Kalenterimanian Facebook-ryhmän toiminnassa. Välillä jotkut ihmettelivät, onko minun päivässäni enemmän tunteja kuin muilla, kun ehdin tehdä vähän sitä sun tätä. No eihän näin tietenkään ollut, vaan nipistin aikaa muun muassa yöunista (en muuten todellakaan suosittele tekemään tätä)  ja mistä muualta sitä nyt satuinkaan löytämään. Sitten kuitenkin iskivät samanaikaisesti työt, opinnot, asunnonmyyntiprojekti ja perheen tarpeet sekä tietenkin muut harrastukset. Yhtäkkiä aikaa ei tuntunutkaan enää löytyvän ja väsymys painoi päälle. Jäin haikein mielin pois ylläpidosta ja jouduin lopulta laittamaan jopa ryhmän ilmoitukset pois päältä. Piti raivata aikaa niille vielä tärkeämmille hommille.

Ryhmäläisistä oli tullut minulle hyvin tärkeitä, ja kun en enää ehtinytkään pitää päivittäin näihin ihmisiin yhteyttä, tunsin oloni haikeaksi ja tyhjäksi. Kuin olisin joutunut eroon perheenjäsenistäni. Myös siirtymä ylläpitäjästä rivijäseneksi oli minulle yllättävän haastava. Lopulta tein väliaikaisen irtioton ryhmästä ja se oli todella hyvä ratkaisu niin opiskelujen, töiden kuin uuteen rooliin totuttautumisen kannalta. Pikkuhiljaa viikot tuntuivat kuluvan nopeammin ja haikeus alkoi väistyä. Kun nyt olen jälleen ehtinyt olla läsnä ryhmässä enemmän, on myös rivijäsenen rooli tuntunut juuri oikealta tähän elämäntilanteeseen.

Niin entä se kalenteri sitten? Olen käyttänyt Happy Planner -kalenteriani melko vähän, vaikka se on pysynyt aika hyvin koko ajan esillä ja sinne on jopa tullut vähintään kuukausiaukeamille joitakin merkintöjä! Päiväämätön kalenteri olisi minulla jäänyt hyllyyn pölyttymään ihan vain siksi, että en olisi halunnut tuhlata sivuja kiireisiin hetkiin, jolloin sivuja ei ehdi edes koristella mitenkään.

Olen niin iloinen, että minulla on ollut taas aikaa tälle harrastukselle. Kalenterituunaus on minulle tapa rentoutua samalla, kun suunnittelen tulevaa. Enää en stressaa edes siitä, jos väliin jää tyhjiä viikkoja. Koska olen jonkinasteinen perfektionisti, tuntuivat tyhjät viikot aiemmin epäonnistumisilta ja se puolestaan aiheutti stressiä. Nyt olen hyvillä mielin vain mennyt eteenpäin ja miettinyt, että jos ehdin jotakin pientä sinne myöhemmin laittaa, niin hyvä ja jos en, niin ei haittaa. Tahdonkin toivottaa teille kaikille oikein ihania hetkiä kalenterien parissa! Aina sitä aikaa ei löydy, joskus taas puuttuu motivaatio, mutta onneksi vertaistukea on tarjolla ryhmässä tilanteeseen kuin tilanteeseen.

Aurinkoisin terveisin, Sini

Keltaisesta Letusta mustavalkoiseen Mont Marteen

Kaikki alkoi siitä, kun kuulin jostakin sanan bujo. Mikä ihmeen bujo? Eli siis bullet journal. WAU! Olisihan se pitänyt arvata! Jäin koukkuun välittömästi selattuani Pinterestiä huikeat 5 minuuttia. Törmäsin jatkuvalla syötöllä myös sanaan Leuchtturm 1917. Mistä sellaisen saa? Netistä, selvä.

Keltainen A5 -kokoinen Leuchtturm1917 kotiutui minulle yhdessä Pigma Micron -tussin kanssa juuri ennen joulua vuonna 2017. Joulun pyhät suunnittelin ja selasin ideoita. Lopulta 30.12.17 korkkasin Leuchtturmin. Ennen kuin vuosi oli vaihtunut, olin heittänyt sen jo kaapin perälle. Se oli pilalla. Se kuulsi läpi. Sivut menivät rikki, kun pyyhki lyijykynän jäljet. Sivut eivät olleet valkoiset, ne olivat kellertävät ja huokoiset. En tykännyt. Pisteitäkin täynnä, plääh. Aloin etsiä uutta vihkoa tai muistikirjaa. Toivoin paksumpia sivuja, jotka eivät kuulla läpi, jotka sietävät vähän vettä eivätkä mene rikki, kun pyyhkii lyijykynän jäljet. Halusin mös, että sivut sietävät Distress Ink -musteita, joiden väri on se mikä kuuluu. Leuchtturmin kellertäviin sivuihin ei sininen ollut sininen vaan vihertävän sininen.

Tammikuussa 2019 herätin kuitenkin vielä Leuchtturmin henkiin. Ompelin siihen farkusta uudet kannet ja tykästyin. Päätin repiä aiemmin ”pilalle” tekemäni sivut. Päätin myös unohtaa kaikki ohjeet siitä millainen bujon kuuluu olla. Se oivallus vapautti luovuuteni. En halua bullet journaliini englantia, en erilaisia trackereitä, to do -listoja, avaimia tai sivunumeroita. En mitään, mitä oppaissa sanotaan. Minä haluan mitä minä haluan ja juuri silloin kun haluan. Kokemuksen kautta sitä oppii kuinka ja mikä itsellä toimii ja mikä ei, valitettavasti.

Kun liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään, tämä mania vasta räjähti päin näköäni. Siis aivan mieletön foorumi. Paras ryhmä missä olen ollut. Mikä tietomäärä, mikä vertaistuki. Mielettömän ihana nähdä muiden ideoita, luovuutta ja taitoa. Ihana paikka jakaa ja kysyä “tyhmiäkin”. Huikeeta.

Huhtikuussa sanoin sitten viralliset heipat Leuchtturmille. Olin taas sortunut tekemään sivuja eteenpäin. Ne olivat mielestäni jälleen pilalla. Olin myös saanut tarpeekseni huokoisista sivuista. Halusin mustaa. Mustaa ja valkoista. Vai valkoista ja mustaa? Tovin mietin, ostanko oikeasti valkosivuisen bujon vaiko sittenkin mustasivuisen? Päädyin mustaan, sillä elämäni on mustavalkoista.

Hankin itselleni väliaikaisen Mont Marte -sketch-lehtiön kierrekansilla kokoa A4. Wau! Sivut ovat paksuja ja mikä ihaninta, eivät kuulla läpi. Nyt tuli silti pieni ongelma. Lyijykynän jälkiä pyyhittäessä sivuille jää valkoisia rantuja. Hmm, tarvitaanko myös musta kumi? En ole kokeillut. Nyt tulee tehtyä sivut suoraan valkoisella geelikynällä. Onnistuttava on samantien. Se toimii minulla. Bullet journalia tehdään vain, kun on inspiraatio eikä sorruta tekemään valmiiksi kuukausikaupalla aukemia ja viikkoja. Opin sen Leuchtturmin kanssa. Toki seuraava kuukausi pitää olla tehtynä, kun eletään vielä edellistä. (Tulevaisuusnäkymän toukokuu täyttyi yli äkkiä.)

Näin minä duunaan:

Mustassa bullet journalissa tykkään siitä, että siinä kaikki näyttää raikkaalta. Käytän sitä tehdessä mainoksia, aikakausilehtiä ja leimoja. Käyttämäni kynät ovat valkoinen ja hopea geelikynä, Hybrid Gel grip. Korjauksiin käytän mustaa tussia.

Ensiksi leikkaan numerot, jotka hyödynnän viikkoaukeamissa. Sitten alan selaamaan valmiiksi lehdestä leikattuja valokuvia ja muita kuvia. Hahmottelen niistä kollaasin tai mikä milloinkin näyttää hyvältä. Aloitan suunnittelemalla ja hahmottamalla kuukausinäkymän. Lopuksi alan liimaamaan osia paikoilleen. Etsin myös tekstejä, joita olen leikellyt valmiiksi tai leikkaan uusia, jos sopivia ei ole.

Seuraavaksi suunnittelen viikkonäkymät. Kesäkuuksi päätin kokeilla pystysuoraa layoutia vaihtelun vuoksi. Sitten liimaan numerot, kirjaan geelikynällä viikonpäivät ym. piirrettävät jutut.

Kun kaikki viikkonäkymät on tehty, alkaa se ihanin vaihe eli koristelu! Hyödynnän tässäkin vaiheessa lehtileikkeitä. Saatan leimata ja väritellä. Toistaiseksi olen ollut tyytyväinen lehtikuviin ja silppuun. En omista tarroja tai washiteippejä, ainuttakaan. Apua!

Lopuksi haluan sanoa kaikille tämän:

-Katja J-