Heippatirallaa, täällä kirjottelee 34-vuotias aloittelijamaanikko Timi (se Helmiö). Miulla on ollut jo monta vuotta haasteita oman muistini kanssa, koska joudun käyttämään päivittäin lääkitystä, joka vaikuttaa myös muistiin. Sitten kun tulin äidiksi 2016 huomasin, että se vähäkin muisti on kadonnut taivaan tuuliin ja tilalla on reikäjuustoa muistuttava päänuppi. Onneksi on nykytekniikka ja sain sen avulla muistoja talteen, mutta muutoin ei meinannut muistaa mitään tulevia tapaamisia, vaikka kuinka ne kirjoitin kalenteriin. En nimittäin muistanut ikinä tarkistaa kalenteriani.
Kerran huomasin ystäväni Instagramissa bujon kuukausikansikuvan ja aloin kiinnostua asiasta. Aikani annoin Googlen laulaa ja otin selvää mitähä ihmettä tuo bujo onkaan ja voisko se sopia myös miulle. Lisäksi oon aina halunnut kirjoittaa päiväkirjaa, mutta jotenkin en ole saanut sitä ikinä onnistumaan, siksi mietinkin alkuun onnistuukohan tämäkään. No, syyskuussa 2017 aloitin Lechttrumin1917 BulletJournal-edition vihkon ja sillä tiellä olen edelleen.
Alkuun oma tyyli haki muotoaan ja sen huomaa. Oma tyyli toteuttaa bujoa on hieman toisentyylinen kuin se ”virallinen määritelmä”, mutta yks huippu ominaisuus tässä on just se, että bujo on aina tekijänsä näköinen 😉 Eli koska ei ollut pakko upota tiettyyn määritelmään, niin jaksoin väkertää tätä. Monesti oon vanhat kalenterit linkassu mäkeen jahka saanut sen ”tiensä päähän”. Mutta bujoni haluan säilyttää, koska aloin vähitellen pitämään päiväkirjantynkää samalla ja onhan se nyt kiva kahtoa, miten tyyli muuttuu.
Innostuin jopa luomaan oman tunnuksen bujoilulle Instagramissa. Myös doodlechallenget tuli mukaan piristämään. Isoin muutos omaan tyyliin tuli kun törmäsin Kalenterimaniaan toisen kaverin Instassa ja pitihän se ehtiä Facebookistakin. Alkuun olin siellä hyvinkin hiljainen hengailija, enkä kehdannut omia räpellyksiään paljon julkasta. Mutta ryhmän henki oli niin hyvä, joten rohkaistuin osallistummaan niin keskusteluihin kuin julkaisemaan kuvia omista jutuista. Sitten uskalsin tehdä ekan RAK-postini ja kohta olinkin mukana washi-, ATC- ja HappyMail-vaihdoissa. Samalla omaan bujoon alkoi tulla mukaan niin washit kuin tarratkin ja tapa toteuttaa muuttui koristeellisemmaksi. Sain myös huomata bujon hyödyllisyyden myös (ekalla koko perheen) lomamatkalla, kun tein tarkistuslistan ennen matkaa ja muistin ottaa mukaan kaiken tarpeellisen.
Olen huomannut, että bujoa tulee oikeasti käytettyä päivän mittaan ja viimeistään illalla raapustan ylös päivän tapahtumat ja täyttelen moodtrackeria, joka auttaa väsyneen huomaamaan mielialan olevan oikeasti parempi kuin luulinkaan. Samalla saan laitettua ToDo-listalle tietyt toistuvat jutut ja näen onko ne siltä viikolta jo tehtynä. Edelleen oma tyyli hakee muotoaan ja saakin hakea, mutta nykyään muistan tapaamiset ja tapahtumat ihan erilailla kuin ennen bujoa. Myös sitä kuuluisaa ”omaa aikaa” käytän bujoiluun, koska saan hyvän fiiliksen itelleni esimerkiksi jos onnistun erityisen hyvin piirroksessa.
Mie oon sitä mieltä, et kannattaa kokeilla bujoa, plannerointia tai muuta tapaa tehdä kalenterijuttuja (iliman kokeilua ei osaa sanoa onko se just siun juttu) mutta varotuksen sananen.. Tää voipi viiä siut mennessää täysin ja huomaat mm. kahtelevas kaikkea uusin silimin 😉
”voiskohan tätä käyttää koristelussa?”
”Tää pitää vinkata sille ja sille Kalenterimaniassa”
”Tää niin mennee RAK-postiin/HappyMailiin/you name it!”
Lisäksi voi unohtaa ne viralliset määritelmät bujosta ja antaa palaa vaan, sillä ainoa oikia tyyli on just se, minkä sie itte valihet <3 Sillä säännöt ja pakko on luovuuden hankaloittaja ja sen tajuttuani tää homma alako maistumaan paljon paremmalta.
Mukavaa päivää just siulle ja keep on planning <3
T: Timi (Helmiö= helmen ja hirviön sekoitus)
Kalenterina mulla on Heidi Swappin personal-kokoinen planneri. Päätin tehdä viikkoaukeamasta kunnon väripläjäyksen. Ensin mietin, josko olisin koittanut tehdä vesimarmorointikuvioita, mutta totesin sen sotkevan myös seuraavan viikon, joten jätin tämän sikseen. Sen sijaan kaivoin väripaperilehtiön esiin ja aloin leikkelemään siitä paloja ja liimasin niitä sivuille eri muotoihin. Varsinainen sekametelisoppa! Sivut tietenkin käpristyivät Erikeeperin ja paperien vaikutuksesta, mutta laitoin ne hetkeksi painon alle, jotta lopputuunaus olisi helpompaa.
