Avainsana: jäsenet

Kalenteri elämässäni

Olen aina tykännyt tehdä käsillä, askarrella, piirtää, värittää ja kirjoittaa. Pidin kalenterissa päiväkirjaa, kunnes exäni astui kuvioihin. Samoihin aikoihin aloin kiinnostua kalenterituunauksesta, jonka exäni sanoi olevan ajanhukkaa ja aivan turhanpäiväistä, kuten päiväkirjankin kirjoittaminen. Luovuin lopulta kaikesta askartelusta. Tässä vaiheessa haluan kertoa, että exäni oli narsisti ja sairaalloisen mustasukkainen.

Eräänä iltana vajaan vuoden yhdessäolon jälkeen olin yksin kotona. Otin esiin kynän ja paperia ja aloin kirjoittamaan parisuhteestamme. Kirjoitin kolme A4-paperia täyteen ja tajusin, että ainoa mahdollinen ratkaisu on ero. Tajusin myös, kuinka paljon olin kaivannut kirjoittamista ja käsillä tekemistä. Pikkuhiljaa aloin taas askarrella ja piirrellä. Löysin nettiä selatessani termin bullet journal ja kiinnostuin välittömästi. Aloin tutkia asiaa enemmän ja liityin Kalenterimanian Facebook-ryhmään. Katselin muiden ryhmäläisten kalenterikuvia kansioista ja viikon kuvaketjuista ja lumouduin täysin.

Viime kesänä sitten ostin Prismasta A5-kokoisen vihon, johon olen tehnyt kalenteria elokuusta 2017 lähtien. Kalenterini on hyvin sekava sekoitus ja teen sivut aina fiiliksen mukaan. En juurikaan suunnittele sitä mitä teen, vaan teen jotakin sellaista, joka sillä hetkellä tuntuu kivalta. Jouluna sain serkultani joululahjaksi muistikirjan, jonka hän on itse tehnyt. Siihen olen joidenkin muistiinpanojen lisäksi tehnyt muun muassa ryhmässä olleet doodle challenget ja käsialahaasteen.

Nyt vihkoni alkaa tulla täyteen ja olenkin miettinyt paljon, minkälainen seuraava kalenterini tulisi olemaan. Nykyinen avomieheni ymmärtää tätä harrastusta täysin, eikä paheksu sitä lainkaan ja vei minut jopa Tampereelle, jotta pääsisin Vihkokauppaan tutkimaan erilaisia kalenterivaihtoehtoja. Pitkän harkinnan jälkeen päädyin kuitenkin tilaamaan rengasplannerin kiinakaupasta. Tilasin samalla planneriin lisäsivuja pisteillä ja ilman sekä löysin myös kauniita välilehtiä. No, eipä siinä sitten kovin kauaa mennyt, kun huomasin jostain ihmeen syystä tutkivani erilaisia traveler’s notebookeja, ja lopulta semmoinen meni tilaukseen myös. Aloin jo vähän panikoida, että mitä tekisin sekä rengasplannerilla että traveler’s notebookilla. Kyseltyäni vähän neuvoja tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että rengasplannerin pidän varsinaisena kalenterina ja traveler’s notebookiin kirjoitan päiväkirjaa, ruokalistoja yms.

Jouduin odottamaan jonkin aikaa, mutta lopulta Kiinasta tilaamani rengasplanneri ja välilehdet saapuivat. Traveler’s notebook saapui seuraavaksi ja sen mukana tuli kaksi vihkoa. Lisäsivut eivät ole vielä saapuneet, mutta jospa ne tämän meidän karavaanarireissun aikana ehtisivät tulla. Toivon vain, että naapuri muistaa tyhjentää postilaatikon, ettei se pursua yli kiinatilausteni takia! Olen ihastellut ja hypistellyt sekä planneria että traveler’s notebookia jatkuvasti ja selvittelinkin jo, mistä saan uusia vihkoja sitten, kun vanhat täyttyvät. En ole myöskään ollenkaan varma, onko juuri tämä rengasplanneri se parhaista parhain kalenteri, mutta sen aika näyttää. Innolla odotan, että pääsen aloittamaan nämä ihanuudet ja samalla tunnustelemaan ja fiilistelemään, miltä elo niiden kanssa tuntuu.

Terkuin Armi

Taas kärryillä elämästäni

Siisti koulupöytä houkuttelee. Otan tuolin alleni ja kaivan lukollisesta laatikosta pienen päiväkirjani: ”Rakas kukkis! En ole kirjotanut sinulle pitkään aikaan.” Uppouduin kertomaan tapahtumista läheisimmälle ystävälleni, päiväkirjalle. Aika pysähtyi. Ja sitten se vieri, ja kieri, läpi murrosiän vuoristoradat ja heitti huolella kaikki kiepit opiskelijan ihmissuhdeviidakossa. Lopulta minä putosin kelkasta asemalle vuonna 2013. Isoja asioita tapahtui elämässäni yhtenä vyörynä. Vaikka suurin osa niistä olikin positiivisia, olivat ne jälkeenpäin ajatellen kuitenkin minulle liian suuria asioita samalla kertaa. Elämä jatkui vuosi toisensa jälkeen, mutta minä olin jäänyt kyydistä. Aloin kaivata ystävääni, päiväkirjaa, jonne vuodattaa tuntemuksia ja tapahtumia. Harvoin olin jaksanut kaivaa sen esille harmitellakseni, ettei se ollut ollenkaan ajan tasalla. Toisin sanoen päiväkirjan täyttäminen oli jäänyt, koska oli vaikea hypätä elämän ehkä isompien asioiden yli niin kylmästi.

Syksyllä 2017 ajoin autolla ja kuulin pätkän radiolähetyksessä bullet journalista.”Se on kuin kalenteri, päiväkirja, muistilaput – yksissä kansissa.” Päiväkirja! Ja kalenteri! Ja itse tekeminen! Ne kolahtivat minuun. Laitoin kotona Googlen laulamaan – siitä tulikin seireenin laulua, jonka pauloissa olen ehkä lopun elämääni! Olin löytänyt itelleni uuden elämän bujoilun avulla. Google oli tuonut minut myös Kalenterimanian ovelle. Kurkistelin ensin ikkunoista, mutten uskaltautunut painamaan ovikelloa. Istuin terassille bujoilemaan.

Pikkuhiljaa aloin kiinnostua muustakin kuin värikynillä piirtelystä. Löysin tieni Teippitarhaan, josta mukaani tarttui washiteippejä ja sivellintusseja. Samaan aikaan aloin kiinnostua harrastukseen liittyvästä tuunailemisesta ja etsin Facebookista vihkotuunareita, tuloksetta. Sitten tajusin katsoa selkäni taakse. Siinä oli ovi, jossa luki: ”Kalenterimania, kalenterituunauksesta kiinnostuneet. Huom. Tervetuloa myös bujoilijat!” Aa! Siis minä! Nousin reippain mielin kainalossani bujo ja kymmenkunta sivellintussia ja soitin ovikelloa!

– ”Tervetuloa!! <3 <3 Heidi Swapp, EC, HP mini tai personal, miitti, kittejä, katteja, yksisarviset ja laiskiainen..”

– ”Joo, laiskiainen, moi vaan kaikki! -ööh, en kyllä ymmärrä mitä kieltä täällä puhutaan..”

Vaikka aluksi puuttui yhteinen kieli, tunsin tulleeni kotiin. Täällä oli niitä, jotka kirjoittivat kirjeitä ja halusivat niillä ilahduttaa toisia, juuri niin kuin minäkin! Täällä oli niitä, jotka myös bujoilivat ja kirjoittivat päiväkirjaa, ja mikä parasta paljon paljon askartelemisesta, kädentaidoista ja taiteesta kiinnostuneita, suurisydämisiä ihmisiä!

”Voi että ootte kaikki ihania!!<3 Olen kiitollinen, että tulitte elämääni!”

Nyt elämääni ja bujoiluuni kuuluu niin kitit ja katit kuin livet ja lovetkin. Pikkuhiljaa olen päässyt perille myös maniaperheen yhteisestä kielestä ja tuunailuni meinaa lähteä vähän manian puolelle.

Avaan uuden ystäväni, bujon, otan puhtaan sivun ja annan tunteideni ohjata: ”Rakas päiväkirja, en oo kirjottanu taas pitkään aikaan mutta: Oon taas kärryillä elämästäni ja se on laiffii! <3”

Rakkaudella Sarkku