Avainsana: jäsenen postaus

Vihkoja pienellä budjetilla

Heipä hei, täällä Ruut. Tällä kertaa aiheena on vihkojen tekeminen alusta alkaen itse. Opastan vaiheet askel askeleelta. Mennäänpä siis suoraan asiaan.

Tarvikkeet, joita tulet tarvitsemaan:
– Kartonkia tai pahvia kansilehdeksi (ei kuitenkaan liian paksua)
– Paperia. Jos haluat 32 sivua valmiiseen vihkoon, ota 16 paperiarkkia
– Neulaa ja lankaa. Langan paksuuden voit valita mielesi mukaan. Itse suosin ohutta lankaa.
– Mattoveitsi ja sakset siistimistä varten
– Metalliviivotin tai jokin vastaava
– Jokin terävä piikki
– Leikkuualusta
– Paperiklipsejä

Ole luova. Leikkuualustana voit käyttää tavallista keittiön leikkuualustaa, jonka päälle laitat paljon sanomalehteä. Viivottimesta käy kaikki pitkät metalliset asiat joista saat tukevan otteen. Omani on peräisin rakennustyömaalta. Mattoveitseen sen sijaan kannattaa panostaa. Toisaalta, voit olla boheemi ja jättää vihon reunat siistimättä.


1. Taita paperit ja kansi. Mitä pienemmissä erissä taitat paperit kahtia, sitä tarkemman lopputuloksen saat.


2. Asettele paperit ja kannet oikeaan järjestykseen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä hermostua, mikäli sisimmät paperit työntyvät häiritsevästi ulos. Paperit kannattaa kiinnittää klipsuilla toisiinsa, jotta seuraavat vaiheet helpottuvat. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

3. Tee rei’ille paikat vihon sisäpuolelle. Jätä ylä- ja alareunaan sentti tyhjää.

4. Paina merkkien kohdalle reiänalut piikillä. Tämä auttaa seuraavien vaiheiden tekoa. Pidä paperinippua niin suljettuna kuin vain pystyt. Näin estät paperien liikkumisen ja epätasaisuudet. Voit tietenkin painaa neulan suoraankin merkkien kohdalta läpi mutta silloin langan on oltava todella ohutta ja papereita ei voi olla muutamaa enempää.


5. Sidonta aloitetaan sisäpuolelta niin, että langanpää(t) jää keskelle. Etene ensin toiseen reunaan, sitten keskikohdan kautta toiseen reunaan ja palaan vielä lopuksi keskelle. Lopetussolmu tulee keskelle ja langanpäät voi pujotella ompeleiden väliin.


6. Lopuksi siistitään reunat. Mittaa haluamasi leveys ja ala leikkaa mattopuukolla pitkiä viiltoja. Mitä lyhyempiä vetoja tee, sen epätasaisempaa jälkeä saat aikaan. Been there done that. Tässä kohtaa metalliviivotin ja terävä mattopuukko ovat ehdottomia. Itse en ainakaan ole ikinä onnistunut saksien kanssa.

TADAA! Nyt sinulla on hieno itsetehty vihko. Itse tykkään vielä lopuksi koristella kannen washiteipeillä ja tarroilla.

Itselläni meni kärsimättömyyden ja huonojen välineiden vuoksi muutama yritys pilalle, kunnes annoin periksi ja satsasin kunnon metalliviivottimeen ja mattopuukkoon. Eli ei muuta kuin tekemään vihkoja. Tässä säästää pitkän pennin.

Rakkaudella Ruut

Project me Carpe Diemissä

Moikka moi! Olen Tiia, 20-vuotias kalenterimaanikko. Sain ensimmäisen ”oikean plannerin” alkukeväästä ja siitä asti olen hurahtanut joka päivä enemmän ja enemmän tähän harrastukseen. Saan tästä hyvän mielen ja tämä käy terapiasta. Nyt haluaisin kertoa kuvin ja sanoin omasta projektistani. Project Me -aihe herätti kiinnostukseni kun näin Kalenterimanian YouTube-kanavalla videon siitä. Se tuntui heti omalta. Pyörittelin aihetta jonkin aikaa mielessäni ja sain ajatuksen, että tarvitsen hyvinvointi-plannerin. Ensin ajattelin tavallista vihkoa, mutta sitten mietin kuitenkin paljon uutta Carpe Diemiä. Päädyinkin lopulta tilaamaan sen. Sain sen syyskuun alussa ja olen nyt jo aika pitkällä projektissani. Tilasin siihen myös Fitness-lisäosan ja muistiinpanosivuja. Rakastuin kokonaisuuteen heti.     
Project Me. Idea tässä on se, että kirjoitat itsestäsi vain positiivisia asioita. Projekti jaetaan kolmeen osaan: Mieli, Keho ja Sielu. Ei mitään negatiivista, haukkumista tai mollaamista. Pääasia, että tästä tulee hyvä mieli. Aloitetaan!
Tässä rakkaani, Carpe Diem Black speckle. Sisällä olevat taskut koristelin mieleisekseni, yhteen taskuista laitoin kirjottamani kortin muistutukseksi itselleni, jos tulee huono päivä tai fiilis. Ensimmäiselle sivulle kirjoitin ison sydämen sisään Project Me, jotta se pomppaisi suoraan esille. Ensimmäiselle sivulle halusin kirjoittaa kuka olen.
Varsinaiseksi ensimmäiseksi osioksi valitsin ”mielen” koska se on mulle henkilökohtaisesti tärkein osio. Mulla on ollut rankka elämä, olen ollut osastolla useamman vuoden, masennus vei voimat ja itsetuhoisuus oli arkea. Nyt mulla menee tasaisesti ja voin hyvin. Ensimmäiselle sivulle laitoin tekstin ”Life is beautiful”, koska se muistuttaa mua siitä, että olen selvinnyt. Seuraavalle aukeamalle aion kirjoittaa unelmiani, pieniä ja suuria, koska mulle unelmat antaa voimaa arjen keskellä. Seuraavaksi voimavarani. Jos mulle tulee ahdistava olo, voin katsoa tältä sivulta keinoja selvitä siitä. Esim. mulla musiikin kuuntelu saa usein ajatukset muualle siitä pahasta olosta. Hyvä keino, kannattaa kokeilla! Seuraaville sivuille olen kerännyt tekstejä ja kuvia lehdistä.
Seuraavaksi osioksi valitsin ”sielun”. En ole uskonnollista tyyppiä, en kuulu kirkkoon, enkä oikeastaan käy hengellisissä tapahtumissa. Tämä osio oli vaikein, mutta tein siitä omanlaisen. Tähän osioon olen leikannut kuvia ja tekstejä lehdistä. Laitoin esimerkiksi yhdelle sivulle unelmieni matkoista kuvia.
Kolmanneksi osioksi jäi ”keho”. Keho on ollu mulle ongelma jo useamman vuoden ajan. En tykkää kehostani, mutta tämän project me:n avulla ajattelin opetella hyväksymään itseni. Keho on monelle arka paikka. Itse ajattelin, että keho-osioon kirjoittaisin hyviä asioita itsestäni, vaikka se onkin todella vaikeaa. Sitä pitää vaan harjoitella ahkerasti. Project me-videossa puhuttiin kauniista alusvaatteista. Ostin itselleni juuri äskettäin uudet, kauniit rintaliivit. Ne nostivat heti mielialaa ja tunsin, että voin ehkä ollakkin kaunis. Ostin myös muita vaatteita ja ne todellakin sopivat mulle. Tämän ajattelin kirjoittaa tuohon Projec me:hin. Olen hyvä juuri näin, minussa on hyviä piirteitä, joita voin korostaa esim. jollain tietyllä vaatteella.
Lopuksi tilaa jäi myös peruskalenterilla ja yhdistin tähän myös Kalenterimanian Syysleirin (Matkalla minuuteen). Mukana on myös muistiipanosivuja ja tarroja. Takataskuun laitoin to do-listan sekä Papayan ihanan vihon päiväkirjaksi. Olen iloinen, että löysin Project Me-videon. Ilman sitä en olisi huomioinnut koko ideaa. Toivon, että joku Teistä sai tästä inspiraatiota aloittaa oma Project Me:n. Siihen ei tarvitse mitään hienouksia, vaan vihko ja kynä riittävät. Pääasia, että olet positiivinen itsellesi ja kirjoitat pelkkiä positiivisia asioita, ei mollaamista tai haukkumista.
Teksti ja kuvat: Tiia Honkala

ps. kurkkaa Kristan aiempi postaus samasta aiheesta tämän linkin kautta.