Muistatko, milloin viimeksi sait oikean käsin kirjoitetun kirjeen? Entä milloin kirjoitit itse?
Innostuin viime kesänä pitkästä aikaa kirjoittamaan kirjeitä. Oli paljon aikaa. Ystäväni sairastui ja oli viikkoja sairaalassa ja sen jälkeen kotona toipilaana. Kirjeiden välityksellä hän pääsi käymään rannalla, näyttelyissä ja salakuuntelemaan kahvilakeskusteluita.
Muutama vanha ystävä on innostunut vastaamaan kirjeisiin, osa ei ollenkaan, osa tekstarilla tai kortilla. Nyt marras-joulukuussa itsellänikin tahti on harventunut erittäin paljon mörkömäisen pimeysväsymyskiireen takia. Aion kuitenkin taas toisinaan kirjoittaa kirjeitä. Käsin kirjoitettu (tai piirretty, askarreltu) kirje on tapa antaa aikaa kirjeen saajalle. Kirje tuo kuulumiset lähelle tai kauas: missä kävit, mitä ajattelit? Minkälainen ilma on? Millaista oli, kun lapset olivat pieniä?
Monet ovat varmaan lapsena ja nuorena kirjoittaneet kirjeitä ystäville, luokkakavereille tai ehkä kauempana asuvalle serkulle tai toisessa maassa asuvalle kirjekaverille. Omassa koulussani enkun ope organisoi liittymisen johonkin kirjekaverisysteemiin. Jostain syystä emme kirjoittaneet kovin kauan englantilaisen Karenin kanssa. Ehkä hänen osoitteensa muuttui. Vielä noin 30-vuotiaaksi kirjoitin säännöllisesti muutaman ystävän kanssa. Osa kirjeistä on edelleen tallessa, ehkä luen niitä jonain päivänä.
Jaoin kesällä Kalenterimanian Facebook-ryhmässä lyhyen vinkin ja kuvan kirjeiden kirjoittamisesta, tässä vielä vinkit uudestaan:
Haastan juuri Sinut:
– Kirjoita kortti tai kirje ystävälle, sukulaiselle, työpaikan kahvihuoneeseen tms.
– Ota rennosti. Istu mukavasti kotona, parvekkeella, pihalla, puistossa, kahvilassa tai vaikka museossa.
– Pidä osoitemuistio ajan tasalla, varaa mukaan retkille kynä, kirjepaperia, kortteja, kuoria ja postimerkkejä. Ei paina paljon laukussa.
– Kirjoita tai piirrä. Lähetä ja jää odottamaan oikeaa etanapostia, ei aina someviestejä. Esimerkiksi EMMA-museosta lähetettyihin tulee erikoisleima, wau!
– Erityiskiitos kirje- ja korttiperinteen ylläpidosta ystävilleni K, K ja K ja inspiraatiosta Terhi Rannela: Kirjeiden lumo. Karisto 2021.
PS. Ei ole pakko. Ei ole pakko ainakaan lähettää 100 loma- tai joulukorttia. Totta kai saa, voi. Tai sitten ei.
– Tuulikki
