Hyppäsin mukaan Kalenterimanian Facebook-ryhmässä heitettyyn haasteeseen. Haasteessa annettiin neljä sanaa, joista tuli toteuttaa jotain omalla tavallaan, minä toteutin haasteen Traveller’s Notebookissani.
Aloitin pohtien mitä sanoista tulee mieleen. Ilta toi mieleen iltaruskon ja taivaan upeat värit. Liike johti ajatukseni aiemmin päivällä näkemääni perhosen lentoon. Kruunu – kultainen, arvokas, mutta sen arvo on ihmisen luomaa siinä mielessä, että me olemme aikoinaan päättäneet arvostaa kultaa ja sen loistoa sekä päähän asetettavaa sakaraista metalliluomusta. Makea – hattara, pastellinen pehmeä, eteerinen.
No mitä konkreettista näistä saisi tehtyä? Hieman ajatuksia pyöriteltyäni päädyin tekemään taskuinsertin tn:n väliin, tai oikeastaan sinne taskuun sisukset.
Taskuinserttiä minulla ei vielä ennestään ollut, joten laminointikoneen vielä pöydältäni uupuessa päätin tehdä kokeilun käyttäen kontaktimuovia. Leikkelin sopivat palat ja kokosin insertin. Sitten varsinaisen haasteen kimppuun. Toteutin vesiliukoisia tusseja ja foliota apuna käyttäen iltaruskomaisen taustan vesiväripaperille. Sitten luonnostelin tarrapaperille kruunun, perhosia ja väritin ne kultaisella tussilla. Hieman pientä näpertelyä ja valmista tuli. Viimeiseksi lisäsin kuvaan puuväreillä tehdyt hennot hattarapilvet.
Helmikuun alkupuolella luin jostakin Instagram-julkaisusta #the100dayproject-haasteesta. Sen ideana oli tehdä jotain luovaa sadan päivän ajan, julkaista tuotos Instassa ja tehdä taiteellisesta toiminnasta päivittäinen rutiini. Hetken mietittyäni päätin osallistua. Toteutustavakseni valitsin ATC-kortin kokoiset pohjat, jotka koristelisin eri tavoin ja liittäisin yhteen saranarenkailla. Päätin leimailla jokaiseen korttiin myös jonkin sanan. 13.2.2022 tein haasteen ensimmäisen kortin, jonka sana oli ”kesken”.
Jossain vaiheessa päätin, että tekisin aina 25 korttia yhdellä kielellä ja sitten siirtyisin vaihtelun vuoksi toiseen. Koska olen kiinnostunut suomen sukukielistä, oli helppo valita suomen jälkeen seuraavaksi kieleksi viro, jota olen opiskellut pääaineenani. Yritin keksiä aina välillä jotain uusia tekniikoita, kuten kortissa ”võrk” (verkko), jossa ompelin nylonlangasta tähtimäisen verkkokuvion ympyrälävistäjällä tekemääni reikään. Kortista tulikin yksi suosikeistani. Kuitenkin huomasin jo melko alkuvaiheessa, että olen löytänyt oman juttuni, jota toistan – teen ennen muuta värikkäitä töitä, tykkään töpöttää pohjat akryylimaaleilla ja käyttää maalikyniä sekä vesivärejä.
Noin kolmenkymmenen kortin jälkeen haasteen mielekkyys alkoi epäilyttää. Sata päivää on hurjan pitkä aika. Rutiini alkoi kuitenkin muodostua. Tein kortin yleensä illalla ja julkaisin kuvan Instagramissa seuraavana päivänä. Sain joitakin seuraajia, jotka kannustivat ja kommentoivat kuvieni alle, sillä olikin todella suuri merkitys, että jaksoin jatkaa.
Viron jälkeen valitsin uudeksi kieleksi pohjoissaamen, jota yritän epätoivoisesti itseopiskella. Nyt kokeilin perunapainantaa kortissa ”áhkku” (isoäiti) ja kollaasitekniikkaa kortissa ”giehta” (käsi). Viimeiset 25 korttia tein vatjan kielellä, joka on lähes sukupuuttoon kuollut kieli. Sillä on tällä hetkellä maailmassa jäljellä enää muutama puhuja. Tein kortin, jossa oli kolmiulotteisia elementtejä: ”naizikko” (nainen), ja löysin alkoholimusteiden ihanuuden, kuten näkyy haasteen vihonviimeisessä kortissa ”lõppu” (loppu).
Sadan päivän haasteen aikana tunnelmat vaihtelivat alun innostuksesta turhautumiseen ja lopun voitonriemuun. Tätä ennen kaikki lyhyemmätkin luovuushaasteet olivat jääneet minulta kesken. Sadannen kortin sain valmiiksi 23.5.2022. Vannoin, etten tekisi vähään aikaan mitään ATC-kortin kokoista, mutta niin vain väkersin samantien kolme ATC:tä Kalenterimanian Kässäfestareiden vaihtoon! Ehkä luovasta toiminnasta tuli tosiaankin tapa? Nyt on kuitenkin tunne, etten ainakaan vähään aikaan näin mittavaan haasteeseen ryhdy.
Instagramista löytyy tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa julkaisua hashtagilla #the100dayproject. Monet ovat tehneet kuvataidetta eri tavoin, mutta joku on esimerkiksi virkannut nukkekodin sängynpeitettä, toinen kirjonut ja kolmas soittanut joka päivä kappaleen ukulelella. Yksi hullunhauskimmista projekteista on ollut tilillä @jarosmutna – tekijä on julkaissut sadan päivän ajan kuvan rinkelistä (pretzel) hyvin luovalla tavalla toteutettuna!
Kaikki omat haastekuvani löytyvät Instan tililtä @saksetjamaalia sekä hashtagilla #the100dayprojectkatja.
