Avainsana: jäsen

Planner Peace – mikä se on?

Suurin osa varmasti innostuu alati tuleviin ihaniin uutuuksiin ja kalentereihin useammin kuin olisi tarvetta vaihtaa. Itsekin olen herkässä haluamassa kaikkea ihanaa ja uutta, mutta yllättäen pärjännyt vain muutamalla hutiostoksella (mielestäni) ja nekin olen säilönyt myöhempää käyttöä ajatellen. Ajattelinkin kertoa teille muutamasta kalenterista, jotka ovat olleet mukanani Kalenterimanian aikana.

Tottuneesti ostin 20-30-vuotiaana useimmiten Burden kalenterin vertikaalina, muutama Mikki- ja Nalle Puh -kalenteri joukossa vilahtaen. Nuorempana kun tuli testattua jos jonkin näköistä Soodasta lukiolaiskalenteriin.

Varsinainen mania ja ymmärrys, että edes harrastan kalenterituunausta tuli, kun Mira huuteli yhdessä ryhmässä, että pitäisikö kalenteriharrastajille olla oma ryhmä? Vastasin kyllä, liityin heti remmiin ja sillä tiellä ollaan.

Uusia elämyksiä, kalentereita, joista en edes tiennyt ja ihana porukka, joka jakoi fiilikset ja inspikset. Aika heti siinä tehtiin kimppatilausta Happy Plannereista porukalla. Niin fiiliksissä kuin olinkin, se ei jotenkaan koskaan iskenyt, enkä oppinut käyttämään. Ehkä kokonsa puolesta? Se jäi hautumaan. Tilasin tilalle Webster’s Pagesin Color Crushin personal-koossa, pinkin, ja se tuli jäädäkseen. Elettiin siis vuotta 2016.

Seuraavalle vuodelle tilasin uudet insertit Color Crushiin, eli CC:hen ja kaveriksi Carpe Diemin A5- kokoiset kannet aquan värisenä. Taas Color Crush vei voiton ja Carpe Diem jäi kotikäyttöön päiväkirjaksi.

Tuli vuosi 2018 ja CC oli menossa mukana. Tilasin kuitenkin Recollectionsin Zipper Plannerin (personal), koska kannessa oli ranskis, niin kuin meidän Alma-koira. En koskaan aloittanut Zipperiä, mutta päiväämättömänä hillosin sen odottamaan auvoisempia hetkiä. Voitin myös Katrin arvonnasta ihanan Munken-kalenterin, joka ihastutti väreillään. Siitä tuli CC:n rinnalla kulkeva henkilökohtainen hyvinvointi -/ruoka-/terveys-kalenteri, joten se on jäänyt kuvaamatta ryhmään.

Vaihtui vuosi 2019 ja päätin olla tilaamatta inserttejä Color Crushiin. Ostin pitkästä aikaa Burden, ja kalenteriksi valikoitui Scribble. Ihana erilainen kalenteri, mutta kolmen vuoden rengasplannerin horisontaalisen näkymän jälkeen Burden vertikaali tuntuikin yllättävän hankalalta. Annan mahdollisuuden, mutta tuunaustyyli on ihan hakusessa, ja koska olen itselleni välillä vähän turhankin armoton lopputuloksen suhteen, ärsyttää kun suunta on hukassa. Pitäisi muistuttaa itselleen aina, että omaksi ilokseen tätä tehdään, aivot narikkaan, inspiraatio kukkimaan ja mikä parasta, jos joku vielä inspiroituu juuri minun kuvista.

Sorruin kuitenkin tilaamaan Color Crushiin kauan himoitsemani Ajaston Timex Planner -lukuvuosipaketin. Ihastuin inserteissä kaunokirjattuihin viikonpäiviin. Palaan näihin myöhemmin blogissa.

Rengasplanneri on siis selkeästi enemmän minua. Olen myös aina ihastellut kauniisti somistettuja kansien taskuja koristeineen. Niitä en itse vielä osaa oikein hyödyntää, tai antanut niin paljon ajatusta. Haluaisin omistaa kauniita kokonaisuuksia.

A5-kokoisia kansia minulle on kerääntynyt Carpe Diemin lisäksi muutamia vailla aikaa. Disney-fanina olen varastoinut Simple Storiesin Sn@p-kansia sarjasta Say Cheese eli ”Mikki”-kannet. Löytyy insertit, tarroja, insta pocket -sivuja ja washia. Kun aikaa löytyy, on tästä tarkoitus tehdä lapsille yhteinen muistokansio.

Jemmasta löytyvät myös vaihtarina ja kirppisostoksena kauniit Heidi Swappin ja Kaisercraftin kannet. Teen ehkä toisesta päiväkirjan ja toiseen olisi tarkoitus joskus suunnitella häitä, jotka ovat jääneet ruuhkavuosien, koulun ja kolmivuorotyön jalkoihin. Tavoitteena on tehdä myös kansio käsitöille ja tulevaisuudessa se olisi jatkumo tilaustöille: mitä, kauanko kestää, materiaalit, kulut yms.

Tigerin hyllystä harakka löysi kiiltävät holo-kannet, joista kasataan jouluplanneri. Rakastan joulua ja sen tuomia askareita: kortit, ruuat, käsityöt, lahjat, koristeet, laulut, tunnelma. Niitä kasataan joka joulu samojen kansien väliin.

Project me ei oikein lähtenyt lentoon, mutta ehkä palaan siihen vielä kiitollisuuskalenterin muodossa? Disneyn muistikirjan ostin yhdeltä jäseneltä, joka jaksoi ulkomaan reissultaan raahata muutamalle onnekkaalle omansa, siis ihan mieletöntä porukkaa meillä ryhmässä!

Koulua varten valmistin itse 2016 paperidorin YouTubesta löytämieni ohjeiden mukaan ja sen sisälle kolme vihkoa. Vihkoja olen hamstrannut lapsesta asti ja niitä löytyykin ”muutama”. Olen tehnyt myös Happy Mailiin paperdoreja. Tarkoitus on tehdä lisää tulevaisuudessa ja jalostaa projektia kankaisiin myöhemmin. Kankaita löytyy joka lähtöön, mutta se aika on kortilla. Ideoita olisi vaikka ja kuinka! Niillekin on oma vihko, tietty!

Yhtä kaikki harrastus vie mennessään tunneiksi, kunhan vuorotyöläinen löytää aikaa kaaoksen keskeltä. Olen onnellinen, että olen löytänyt näin ihanan porukan ja saanut uusia ystäviä.

Kirjoitin kerran Miran korttiin #maniaperhe, ihanaa että se elää, koska sitä me kaikki todella olemme!

Ihanaa toivottavasti pian alkavaa kevättä kaikille teille #maniamussukat ja muistetaan olla ystävällisiä ja armollisia toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme!

Rakkaudella Linksu alias Linkinen

Matka Art Journalin maailmaan

Lupauduin sitten kirjoittamaan ja kertomaan uudesta innostuksestani kalenterien parissa. Olen huomannut, että vielä tämän ikäinen vanha koira voi oppia uutta. Olen hurahtanut nykyään Art Journalin pariin. Art Journalin voisi vaikka kääntää kuvapäiväkirja tai joku vastaava. Itse käytän sanasta suomennosta sekametelisoppa. Siltä ainakin minun harjoitteluni aiheeseen liittyen näyttävät.

Ai miten hurahdin tähän. Sen verran taustaa itsestäni, että olen nuorena (vähän nuorempana kuin nyt) maalannut, piirtänyt ja askarrellut paljon, mutta ne jäivät perheen, opiskelun ja työn jalkoihin. Unohdin asiat kokonaan. Nyt Kalenterimanian myötä nämä ovat muistuneet pikkuhiljaa mieleeni ja palautuneet elämääni. Kuitenkin viimeisin innostukseni oli, kun eräs ryhmämme jäsen (en tiedä haluaako hän että mainitsen nimen) teki taulun äidilleen joululahjaksi ja liimasi siihen lusikan kaikkien värien ym. keskelle. Yes, tuo on minun tyyliäni tai oikeastaan vielä enemmän sekametelisoppa on minua. Työssäni on kaiken pitänyt tapahtua ja olla just jemptilleen, mieluusti aina vähän paremmin. Nyt voisin irrottautua kaikesta siitä ja antaa luovuuden kukkia.

Aloitin ihan varovasti värittämällä vähän kalenterin sivuja vesiväreillä. Olin ostanut jokunen vuosi sitten ihanat vesivärit messuilta, ja nyt ne suorastaan kutsuivat minua kokeilemaan. Kokeilin niitä varovasti vähän yhdelle viikolle yhdessä Distress Inkin (joka on minulle tutumpi leimailusta) kanssa. Huomasin, että hei nämähän sopivat yhteen, ja voin läträtä näiden kanssa ihan miten tahansa. Seuraavaksi ajattelin kokeilla miten ne värit sopivat muiden värien, esim. tussien kanssa. Seuraava viikko oli alkamassa. No kokeillaan, eihän se ole kuin yksi viikko kalenterista, jos menee pilalle. Yllätyin, kun vesivärit, tussit, leimailu ja lumiefektipasta kävivätkin yhteen ja sivu ei mennytkään pilalle. Tästä se sitten pääsi irti. Oli pakko suunnistaa Sinelliin ja Hobby Pointiin.

Alkajaisiksi päädyin katselemaan videoita YouTubesta. Siellä on kaikenlaisia aivan ihania videoita. Miten tulimme ennen toimeen, kun meillä ei ollut nettiä ja YouTubea? Siis huomatkaa, en kuitenkaan puhu kivikaudesta tässä, kuten jotkut voisivat luulla. Puhun nuoruudestani. YouTubella oli ” valitettavasti” se vaikutus, että oli pakko lähteä ostoksille. Halusin värejä, paksumpaa paperia, erilaisia sabluunoita, ja pastaa sekä paljon muuta. Onneksi kuitenkin pankkikortissani on limiitti olemassa ja olen säätänyt sen aika pienelle. Löysin ostoksillani kaikkea ihanaa, jota oli pakko päästä kokeilemaan ja myönnän, että rahaakin vähän meni.

Kotona pääsin levittämään kaikki tavarat pöydälleni ja ihastelemaan ostoksiani. Uskallanko edes aloittaa tekemään ja sotkemaan näillä ihanilla asioilla ja vielä ihanimpiin vihkoihin. ( Huom! Sain hankittua Auran itselleni vihdoinkin.) Päätin aloittaa kokeilun ihan paksulle vesiväripaperille. Kunhan vain pääsisin kokeilemaan kaikkea ja tunnustelemaan millaisia värit ym. muut materiaalit ovat. Voin kertoa, että tästä ei ole enää paluuta. Olen aivan myyty tälle ihanuudelle ja sille, että saan tehdä juuri niin kuin tuntuu ja mitään ns. sääntöjä ei ole. Mikä ihana rentouttava tila, johon voi vaan uppoutua.

Voin suositella tätä kaikille iästä riippumatta. Itse jatkan vielä harjoittelua ja testailua eri materiaaleilla sekä seuraan YouTubessa eri Art Journalin tekijöitä. Ehkä vielä jossain vaiheessa saan taulun tehtyä lentokoneella (tämä on jo suunnitelmissa).

Ihanaa kevättä ja nauttikaa kaikesta ihanasta.

-Sari