Avainsana: jäsen

Vasenkätinen ja sivellintussit

Kun aloittelin kalenteriharrastustani kaksi vuotta sitten, halusin tietenkin oppia myös kirjoittamaan kauniisti. Aloin etsimään tietoa erilaisista kynistä ja kohtasin termit lettering, brush pen ja sivellintussit. Ei kestänyt kauaakaan, kun mieheni sitten eräänä iltana haki minulle Suomalaisesta kirjakaupasta ensimmäiset sivellintussini, Sakuran Pigma Brush penit. Niissä on ohut ja todella joustava sivellinkärki.

Olen vuosia sitten yrittänyt opetella kalligrafia-kirjoitusta ihan oikean kynän ja hyvän opaskirjan kanssa. Huomasin kuitenkin erään merkittävän ongelman: en pystynyt ohjeiden mukaan tekemään yhtään mitään, koska olen vasenkätinen! Pidin kynää väärinpäin, liikutin sitä väärään suuntaan enkä saanut aikaiseksi kuin suttua. Siispä nyt olin sivellinkynieni kanssa samassa tilanteessa. Meinasin jo lannistua, mutta ajattelin, että sivellin on kuitenkin parempi, koska se taipuu myös vasenkätisen käteen. Päätin siis yrittää. Etsin (ja löysin) YouTubesta paljon opasvideoita vasenkätisille! Alkoi pitkäjänteinen opettelu, ja haluan jakaa oppimani vinkit myös teille.

Ensinnäkin paperin asento on tärkeä. Normaalisti kirjoittaessani paperi on vinossa, siis todellakin lähes poikittain edessäni. Sivellintusseilla kirjoittaessa sen on oltava suorassa. Käden on hyvä liukua paperin päällä, joten jonkinlaisen suojapaperin käyttö käden alla on suositeltavaa. Jotkin musteet kuivuvat hitaammin, joten on vaarana, että sotken jo kirjoitetun tekstin kädelläni. Malttia siis!

Myös kynän asento on tärkeä. Joidenkin kynien kanssa joudun vaihtamaan otetta joka vedon jälkeen, jotta saan haluamaani jälkeä. Kirjoittaminen on siis hidasta ja aluksi otteen vaihtaminen joka välissä tuntui turhan työläältä. Lopputulos kuitenkin palkitsee!

Vasenkätisenä kirjoittaessani myös työnnän kynää ennemmin kuin vedän, joten kynät ehkä myös kuluvat nopeammin, koska etenkin oikealla sivellinkärjellä varustetun tussin kärki alkaa hapsottamaan helposti. Kärjen rasitusta voi kuitenkin vähentää kiinnittämällä erityistä huomiota kynän asentoon kirjoittaessa.

Jokaisella on omat mieltymyksensä kynien suhteen, mutta omassa käytössäni pidän erityisesti Tombown Fudenosuke –tusseista. Niiden kiinteä kärki sopii hyvin minulle. Käytän sekä pehmeää että kovaa kärkeä. Myös Ecolinen brush penit ovat mainioita, mutta niillä ei saa kovin pientä jälkeä aikaan ja ovat melko märkiä, joten eivät sovellu kaikille papereille.  Tombown ATB -tussit tuottavat hankaluuksia, koska en saa niillä tarpeeksi tasaista jälkeä ja aivan alussa mainitut Sakuran sivellintussit ovat myös erittäin haastavia

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan YouTuben tutoriaaleihin vasenkätisille (hakusanoina esim. lettering for left-handers). Minä koin monta ahaa-elämystä ja huomasin, että ohjeista ja vinkeistä oli suuri apu. Sivellintusseilla kirjoittaminen on jatkuvaa oppimista ja edelleen tietyt kirjaimet tuottavat hankaluuksia, mutta eteenpäin on menty ja paljon! 

-Heidi

Art journalia Tiian kanssa

Olen ollut innostunut art journalista jo jonkun aikaa. Parasta siinä on se, että voin toteuttaa sitä juuri niin kuin milloinkin hyvältä tuntuu. Hiljattain bongasin eräästä artikkelista nämä lauseet: ”Kuvataiteessa voi olla oma itsensä. Siinä ei ole oikeita tai vääriä vastauksia.”

Esittelen teille nyt yhden tuotokseni vaihe vaiheelta, kuinka toteutin sen. Jostain syystä halusin tehdä yksisarvisaiheisen työn. Olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Sain sisällytettyä siihen senhetkisiä ajatuksia, tunteita ja mielikuvia, jotka todennäköisesti näkyvät vain minulle. Aloitin hahmottelemalla yksisarvisen säästämälleni lahjapaperille.

Väritin kuvan Promarker-tusseilla, sarven maalikynällä. Rajaukset tein Staedlerin tusseilla.

Vanhoista verhoista leikkasin palat ja liimasin ne art journalissa käyttämääni skräppikirjaan. Tässä kirjassa on mustat paksut sivut, jotka kestävät hyvin kaikenlaista ”sotkottelua”.

Seuraavaksi maalasin sivun valkoisella gessolla (pensselinä käytin jostain hiusväripakkauksesta tullutta sutia). Tuolla sivun alla on myös sanomalehteä (alustana olevan lisäksi), jotta seuraava sivu ei sotkeentuisi.

Gesso kuivuu aika nopeasti, joten pääsin jatkamaan melkein saman tien. Sapluunan ja vaaleanpunaisen akryylimaalin kanssa tein nurkkiin palloja.

Tässä välissä touhusin jotain muuta, ja kun työ oli taas kuiva, jatkoin leimailemalla. Leimamusteeni alkavat olla aika loppuunkäytettyjä, joten jälki on melko hailakkaa. Vasen yläkulma meni pieleen, niinpä peitin sen myöhemmin.

Suihkin vielä akryylimaalia (punaista) aavistuksen ennen yksisarvisen kiinnittämistä. Kaulaan pujotin pätkän juuttinarua ja liimauksen tein askartelulakalla (matta) laittamalla sitä vähän alle ja pensselillä maalaten päälle.

Tekstilaput on leikattu mustasta nahkapaperista. Nahkapaperi kannattaa kastella ja sen jälkeen rutata ja rytistellä. Näin tulee elävämpi, nahkamainen pinta. Tekstit leimasin valkoisella musteella.

Yksisarvinen sai vielä pintaansa valkoisia pisteitä maalitussilla, samoin tekstilappuihin lisäsin pieniä pisteitä reunoihin. Vasemmassa yläkulmassa on valkoisella helmiäiskohomaalilla muutamat pallerot. Tässä kohtaa tuijottelin työtä jonkun aikaa ja totesin, että se on valmis!

Oma kokemukseni on, että olipa sitten visio valmiista tai ei, niin lopputulos on kuitenkin aina yllätys.

Voin suositella art journalia lämpimästi jokaiselle. Sen ja itsensä toteuttamiseen ei tarvitse välttämättä investoida kalliisti. Vain mielikuvitus on rajana sen suhteen mitä materiaalia käyttää. Ja tarvikkeita voi halutessaan hankkia pikkuhiljaa. Minä aloitin aikanaan pelkillä kynillä, piirtäen.

Ihanaa kevättä jokaiselle! Artjournaloimisiin!

-Tiia