Avainsana: jaksaminen

Masennus ja kalenterimania

Masennus, tuo penteleen mörkö, on ollut mulla kaverina jo useamman vuoden. Välillä tuo mörkö jättää mut hetkeksi rauhaan ja välillä kulkee tiiviisti mukana mihin ikinä menenkin. Nyt on vuodesta 2015 asti masennus ollut osana elämää joka päivä. Ja tämä kaikki näkyy toki myös kalentereissa. Välillä on monta viikkoa ihan tyhjää, kun ei vain jaksa kuin pakolliset (jos niitäkään) merkitä. Ja toisinaan kalenterissa on monta viikkoa peräkkäin tuunailua. Kaikki on hyvin pitkälle kiinni omasta olosta. Sen vuoksi en koskaan suunnittele kalenteriaukeamia pitkälle eteenpäin, koska haluan koittaa tehdä jokaisen aukeaman vastaamaan sen hetkistä oloa. Sen mukaan mitä kulloinkin tarvitsen tai haluan tuoda esille. Ja toisinaan käy niin, että siellä kalenterissa ei tosiaan ole mitään. Tai jokin kalentereista jää kokonaan vaille huomiota.

Bujo toimii mulla lähinnä päiväkirjamaisena mielialan seurantalaitteena, johon tulee kirjoitettua myös ne synkimmät tunteet. Ne hetket, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa. Trackereita en ole tänne tehnyt, koska monesti ne päivän aikana olleet tuntemukset ovat niin moninaisia, että paljon helpompaa on kirjoittaa ne auki. Kevään ja alkukesän aikana ollut pahempi masennusjakso näkyy myös bujossa. Siellä ei nimittäin ole tänä aikana tapahtunut mitään. Nyt Kalenterimanian kesämiitin jälkeen jostain olen saanut energiaa myös jatkaa bujon tekemistä.

Recollectionsin rengasplanneri, jonka voitin Kalenterimanian arvonnassa, on muuntautunut olemassaolonsa aikana lopulta tsemppikalenteriksi, johon koitan kirjoittaa ja laittaa ylös pienimmätkin onnistumiset ja ne pienimmätkin asiat, joita olen jaksanut tehdä, esimerkiksi jos olen jaksanut tiskata tai viedä roskat. Tästä on tullut tärkeä tapa tässä kuukausien aikana, jotta näkee ettei ole ihan niin arvoton, kun mitä mieli välillä antaa ymmärtää.

Yksi kalenteri on vielä, joka tällä hetkellä etsii vähän tarkoitustaan, nimittäin nyt kesä-heinäkuun vaihteesta alkanut Happy Planner. Keväällä selailin nettkikauppoja ja lopulta päädyin ostamaan Happy Plannerin (Agate), kun ihastuin täysillä sen värimaailmaan. Toistaiseksi en ole tähän tuunaillut vielä kuin kaksi viikkoaukeamaa ja tämä kalenteri onkin nyt toiminut melkein pelkästään ihan perinteisenä kalenterina, johon kirjoitan kaikki menot ja muut tärkeät asiat, jotka pitää muistaa. Olen tähän myös muutamalla sanalla kirjoittanut, mitä ollaan tuon lapsosen kanssa tehty, koska lapsestani saan voimaa jaksaa tämän masennuksen keskellä.

Lopulta voisi ajatella, että tämä kalentereiden kanssa askartelu tuo itselle jonkinlaista rauhaa. Siinä kohtaa kun istuu kalenterin, tarrojen ja muiden härpäkkäiden kanssa alas ja alkaa hahmotella aukeamia, unohtaa yleensä edes pieneksi hetkeksi kaiken muun ja keskittyy vaan siihen tekemiseen. Ja jokainen hetki, jonka voi viettää ajattelematta omaa pahaa oloa, on hetki, jona voi olla ihan mitä vaan.

-Marjo

Positive vibes only, positiivisuus-muisto-kalenteri

Positive vibes only! Tämän lauseen otin ohjenuorakseni aloittaessani maaliskuussa positiivisuus-muisto-kalenterin täyttämisen. Kyseiseen virkaan hankin Heidi Swappin Largen Memory Plannerin, mustavalkoraidallisena. Kurkkaus itse kalenteriin on tehty jo aiemmin *tässä postauksessa*, nyt keskitytään enemmän sen sisältöpuoleen!

Kun aloitin tämän projektin, tuntui pelkkien positiivisten asioiden kirjaaminen todella, todella haastavalta. Paljon helpommalta olisi tuntunut kirjoittaa niistä hetkistä kun kahvi loppui, miehen partakarvat lavuaarissa ärsyttivät ja makaronitkin paloivat kiinni kattilan pohjaan. Mutta juuri sen takia, että positiivisia asioita oli vaikeahkoa nähdä, koin tärkeäksi tämän kalenterin pyhittämisen vain sille. Jos en itse pakota itseäni löytämään positiivista puolta asioista, ei sitä tee kukaan, ja sitten synkistellään. Enkä enää halunnut synkistellä.

Alkuun merkinnät olivat hyvin, hyvin simppeleitä. ”Kahvia ja hetki kalentereita.” ”Tein hyvää ruokaa”. Pieniä, melko arkisiakin asioita loppujen lopuksi. Mutta tässä pätee se klisee penneistä ja miljoonien aluista; pienistä huomioista on kasvanut kokonaisuudessaan hieman positiivisempi asenne. Ja ei, en vieläkään ole millään lailla positiivisuuden perikuva, ja edelleen mahtuu viikkoihin ärräpää-päiviä. Ja jos on oikein, todellllla paha päivä, saatan lätkäistä sellaiselle päivälle pelkkiä koristeita ilman tekstiä. Pikkuhiljaa elämä on alkanut tuntua ehkä hieman valoisammalta kokonaisuudelta, kun on opetellut kiinnittämään huomiota kaikkiin niihin pieniin asioihin, jotka kuitenkin ovat hyvin. Tulee edes joskus etsittyä sitä valokatkaisijaa sen sijaan , että suoriltaan alkaisi mököttää pimeydestä 😉

Isompiakin ahaa-elämyksiä on tullut tätä planneria täyttäessä muutamia, yhtenä niistä voisi mainita ”omakehun”. Olen siis opetellut kirjoittamaan välillä sanat ”Hyvä minä!” kalenterin sivulle. Jos takana on päivä jolloin sai paljon asioita tai askareita hoidettua, tai selviytyi suhtkoht kunnialla jostain haastavasta tai epämiellyttävästä tilanteesta. On tuntunut vapauttavalta tällä tavoin opetella ilmaisemaan ylpeyttä itsestään. Tästä on hyvä jatkaa töitä itsensä ja itsetuntonsa kanssa!

Jos olet pohtinut, että miten sitä saisi muokattua omaa ajattelutapaansa tai asennettaan positiivisempaan suuntaan, suosittelen ehdottomasti tälläisen projektin aloittamista. Ja kuten kalenterimaniassa muutenkin, tapoja on varmasti yhtä monia kuin meitä maanikoitakin. Eli jos idea kiehtoo, voit kokeilla alkuun vaikka lyijykynän ja ruutuvihkon kanssa miltä tämmöinen tuntuisi. Ja jos joku nyt lähtee tätä kokeilemaan, heitän haasteen; vaikka ensimmäiset päivät tai viikkokin tuntuisi tahmealta, jatka ainakin kuukausi ennen kuin päätät jatkatko. Vaikka alkuun tuntuisi to-del-la vaikealta ja ehkä hölmöltäkin kirjoittaa ylös pieniä kivoja asioita, sillä on yllättävän iso vaikutus ajatteluun! Alkukankeuden jälkeen ajattelu ja kirjoittaminen helpottuu kummasti, tai itse ainakin koin niin.

 

♥, Inka