Postauksessa mainitut guassivärit on saatu yhteistyössä Suomen Taidetarvikkeelta.

Ylläpidon torstaihaasteiden sarjassa ovat tällä kertaa vuodossa hitit ja hudit. Tätä asiaa voi lähestyä tosi monesta eri näkökulmasta, joten piti hieman pohtia miltä kannalta itse tahtoisin aihetta käsitellä. Joskus aiemmin olisin ehkä nimennyt välittömästi joitain konkreettisia tavaroita ja hankintoja, joista osa on ollut onnistuneita ja osa ei niin onnistuneita. Nyt kuitenkin olen jo pitkään ostanut juttuja aika satunnaisesti ja suhteellisen tarkkaan harkiten, joten niistä ei välttämättä olisi saanut kauheasti mitään syvällistä pohdintaa aikaiseksi.

Hitin valitseminen omalla kohdallani oli itse asiassa suhteellisen helppoa. Kuten moni ryhmäläinen on varmasti huomannut, on minun tekemiseni jo useita kuukausia pyörinyt pitkälti yhden asian ympärillä, nimittäin maalaamisen. Innostukseni lähti ihan sattumalta viime syksynä käytyäni ystäväni kanssa Paints and Friendsin järjestämässä työpajassa. Viimeinen silaus oli, kun sain Suomen Taidetarvikkeelta yhteistyössä käyttööni ihanat guassivärit. Ne eivät olleet minulle ennestään tutut, kuten eivät juuri mitkään muutkaan maalit. Guassivärien kanssa kävi kuitenkin niin, että se oli rakkautta ensimmäisellä kokeilulla. Myöhemmin sain myös ajatuksen tehdä bullet journalia enimmäkseen maaleja käyttämällä, ja sen parissa olenkin saanut vierähtämään jo monta kuukautta.

Guassivärien lisäksi olen kokeillut jonkin verran akryylimaaleja. Vesivärit sen sijaan ovat aina olleet minulle jonkinlainen mörkö, sillä en ole koskaan mielestäni oikein ymmärtänyt niiden sielunelämää. Olen kuitenkin ihminen, joka tykkää taistella tuulimyllyjä vastaan siitäkin huolimatta, että usko itseen ei ole kauhean suurta. Niinpä päässäni on jo pidempään kytenyt ajatus, että vielä jossain vaiheessa satsaan kunnon vesiväreihin ja otan nekin haltuun. Nyt kesäkuussa minulla oli vihdoin mahdollisuus toteuttaa tämä ja tilasin itselleni ihanat Zig Kuretake Gansai Tambi -vesivärit. En ole niillä vielä monta kertaa ehtinyt maalata, mutta aivan kuten guassien kohdalla, myös näihin rakastuin välittömästi. Harjoitusta vaaditaan, ja paljon, mutta tämä on minulle aivan loistava tilaisuus kehittää kärsivällisyyttäni, sitä minulla kun ei kuulemani mukaan ole nimeksikään.

Hitiksi valikoitui siis maalaamisen löytäminen. Hutia jouduin pohtimaan hieman pidempään, mutta päädyin lopulta valitsemaan yhden isoimmista ja samalla haitallisimmista tavoistani: itseni epäilyn. Olen tosiaan aina ollut innokas kokeilemaan kaikkea uutta ja yrittämään ties mitä asioita, vaikka takeita onnistumisesta ei ole. Kuitenkin joka kerta, kun päätän ryhtyä johonkin, epäilen itseäni jo valmiiksi. Lisäksi minulla on rima itselleni ihan järkyttävän korkealla ja taidan nostaa sitä koko ajan ylemmäs. Tällä tavalla en siis koskaan anna itselleni mahdollisuutta onnistumiseen. Vaikka sisukkuus onkin varmasti yksi arvokkaimmista luonteenpiirteistäni, itseäni epäilemällä vien tavallaan pohjaa pois kaikelta siltä, mitä saavutan olemalla sinnikäs.

Kun mietin esimerkiksi maalaamista, en ensiajatuksena mielestäni edelleenkään osaa yhtään mitään. Jos kuitenkin hetkeksi luovun pahimmasta itsekritiikistä, näen, että se ei pidä ehkä täysin paikkansa. Minulla on vielä todella paljon opittavaa esimerkiksi juurikin vesivärien kanssa työskentelystä, mutta jos mietin sitä pistettä mistä viime syksynä aloitin, olenhan minä siitä tullut selkeästi eteenpäin. Olen oppinut paljon sellaista, mitä en vielä silloin osannut. Yleensä tämä ajatus vain hukkuu sen kaiken itsensä epäilemisen alle ja näen vain sen, mitä en vielä osaa.

Niinpä lupaan nyt pikkuhiljaa antaa itselleni hieman enemmän armoa tässäkin. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja oppimismatka voi olla pitkä, mutta jokainen askel eteenpäin on aina askel oikeaan suuntaan.

Inspiroivaa ja armollisempaa kesää kaikille!

-Carita