Avainsana: itsensä haastaminen

Plan with Laura – Harry Potter (Fandom-haaste)

Olen pitkään suunnitellut tekeväni Harry Potter- aukeaman kalenteriini ja fandom- haasteen tiimoilta sain vauhtia hommaan.

Olen selaillut pinterestiä lukemattomia iltoja, ideoinut ja innostunut monista ideoista. Koko ajan mielessä kuitenkin pyöri alkuperäinen ajatus, viikkoaukeama omasta tuvasta inspiroituneena! Olen joskus tehnyt netissä testin mihin tupaan kuulun ja testi ilmoitti tuvaksi minulle Hufflepuff eli Puuskupuh. Tunnistan kyllä itseni tähän tupaan kuuluvaksi, joiden jäsenille ominaista on kiltteys, luotettavuus, rehellisyys ja ahkeruus. No myönnettäköön, olen joskus aika laiska.

Aukeaman värit valikoituivat Puuskupuhin myötä mustaksi ja keltaiseksi. Tuvan maskotti on mäyrä ja halusin tämän saada jossain muodossa aukeamalle. Halusin muutenkin haastaa itseäni, joten päädyin piirtämään. Minulla olisi ollut laatikossa Harry Potter- tarroja, mitkä sain siskoltani Lontoon reissulta, mutta haasteissa tykkään astua mukavuusalueen ulkopuolelle.

Aloitin piirtämällä mäyrän ja velhotytön. Halusin leikkisyyttä, ja keveyttä sivuille. Piirsin hahmot tulostusparille, jonka avulla saisin lokerikkoa piiloon. Kun olin piirroksiini tyytyväinen, liimasin paperit paikoilleen.

Kaivelin tarroistani keltaisia ja mustia tarroja, sommittelin niitä ja washiteippiä paikoilleen. Boksitarrat liimasin niiden menojen kohdalle, jotka on jo tiedossa. Minulla on aika tuttu rytmitys päivissä, joten laitoin to do- listoille paikat valmiiksi. Tykkään viikon kuluessa täydentää sivuja, joten jätin tarkoituksella tilaa.

Liimauksesta johtuen sivut lähtivät aaltoilemaan, joten saivat suoristua painon alla! Sen aikana keksin vielä täydentää piirroksia lisää. Värittelin piirrokset puuväreillä, kaavailin alunperin vesivärejä mutta en jaksanut enää odotella kuivumista, ja uutta suoristelua. Sivut eivät suoristuneet täysin, vaikka olivat useamman päivän painon alla. Ehkä niissä on taikaa!

Tykkään kyllä haasteista, niissä tulee helposti ajateltua erilailla kuin normaalisti ja aina syntyy piristävän erilaisia aukeamia. Käy katsomassa miten Suvi, Eija, Milja, Mirppu, Aj, Piia, Nanna, Carita ja Inka ovat toteuttaneet omat aukeamansa.

-Laura

Bullet journal on lempeä matkakumppanini polulla kohti unelman saavuttamista

 

Olen viime aikoina miettinyt paljon unelmia ja unelmointia. Bullet journal harrastus on ollut minulle valtavan iso apu, isompi kuin osasin aloittaessani aavistaakaan. Mutta mikä ihme tekee juuri bullet journalista siihen niin mainion apuvälineen?

Aikani tuumattuani tulin johtopäätökseen, että taika piilee bullet journalin monipuolisuudessa, henkilökohtaisuudessa ja helppoudessa. Siitä saa kerrassaan oivan matkakumppanin polulleen, koska se tarjoaa helpon tavan sekä suunnitella, dokumentoida, hakea rohkaisua että osoittaa armoa itselleen – asettaa mittasuhteita.

Se kulkee mukana, on aina saatavilla. Siihen voin tallettaa kaikki prosessin vaiheet joko päiväkirjasivuina, kaavioina, miellekarttoina, kysymys-vastauspattereina, liimattuina tulosteina tai ihan missä muodossa tahansa näen tarpeelliseksi. Siihen mahtuu sekä aikajana, syväanalyysi että kaikki ne tsempit ja hullut ideat, joita en välttämättä uskalla edes sanoa ääneen.

Koska bullet journalia tehdään vain itseä varten, on kirjoittaessa helpompi jättää turha sensuuri taka-alalle. Silloin voi vastata täysin rehellisesti kysymyksiin: ”Mitä tekisit, jos saisit tehdä ihan mitä vain, eikä sinun tarvitsisi huolehtia ajasta, rahasta tai muista rajoitteista? Mitä tekisit jos et pelkäisi?”

Kukaan ei naura, arvostele tai kyseenalaista unelmaasi, kun kirjoitat sen bullet journaliin. Sinun ei tarvitse miettiä mitä kukaan muu siitä sanoo. Tästä alkaa unelman määrittely.

Kun unelman merkitsee kalenteriin, se alkaa muotoutua tavoitteeksi, ja sitä myöten suunnitelmaksi. Suunnitteleminen on käytännössä aikajanan ja polun hahmottamista nykyhetkestä unelman saavuttamiseen: mitä täytyy tapahtua matkalla, jotta unelman saavuttaminen tulee mahdolliseksi? Miten saan nuo asiat tapahtumaan? Miten etenen ensimmäiseen pisteeseen?

Tavoitetta voi pilkkoa pienempiin ja pienempiin osiin – juuri niin pieniin ja helppoihin yksittäisiin asioihin, että tuntuu jo hölmöltä jättää ne tekemättä. Kun näitä pieniä askeleita sitten ottaa riittävän usein oikeaan suuntaan, huomaa pian edenneensä jo harppauksen. Mikä motivoisi paremmin?

Suunnitelman asettelu polulle ja aikajanalle voi ajoittain tuntua myös lannistavalta. Bullet journal tarjoaa avun myös näihin suvantovaiheisiin ja oman keskeneräisyyden sietämiseen. Unelman tavoittelu voi viedä aikaa, vuosiakin, mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän tavoittelemisen arvoista. Päinvastoin, päästäkseen pitkälle pitää ensimmäinen askel ottaa nyt.

Kun koko prosessi on samoissa kansissa, voit aina palata takaisin ja huomata, miten pitkälle olet jo päässyt. Tavoitetta on aika ajoin tärkeää kirkastaa, joskus se myös muuttaa muotoaan tai tulee jopa määritellyksi kokonaan uudelleen. Takapakitkin kuuluvat asiaan ja ovat osa prosessia, niiden ei pidä antaa lannistaa.

Viivi Honkimaa

Kalenteritermistö auki – bullet journal postauksesta pääset lukemaan mistä oikein on kysymys.