Avainsana: itsensä haastaminen

ATC-kortti aiheella talvi – Mirppu

Tiedättekö sen hetken, kun saatte mielestänne kuningasidean. Sitten kuluu se muutama kuukausi ja mietitte, että mitä ihmettä olette mennyt tekemään? Juuri niin kävi tämän haasteen kanssa. Viime vuoden puolella mietimme yhdessä torstaipäiville haasteita ja minä heitin, että tehdäänpä kaikki ATC-kortti. Idea kumpusi siitä, että toivoisin että jokainen ryhmäläinen uskaltaisi osallistua korttivaihtoon ryhmässä.

No aikaa kului ja Carita mainitsi ohimennen ylläpidolle, että saattaa tarvita apua kortin kanssa. Tajusin, että kohta minunkin pitäisi ihan aikuisten oikeasti tarttua toimeen ja tehdä kortti. Eikä vain päässäni pyöritellä ajatuksia. Päätin, että teen kortin samantien. Inspiraatioksi otin talvisen yötaivaan, sillä korttiaiheeksi valikoitui jo aiemmin talvi. Googlailin kuvia talvisesta yötaivaasta ja kerrankin, KERRANKIN minulle tuli visio.

Tuumasta toimeen ja mittaamaan kartongista sopivaa palaa. Ensimmäistä kertaa tajusin kuinka pieniä kortit oikeasti ovat! Arvostan teistä jokaista, jotka osaatte tehdä jostain näin pienestä upean taideteoksen. Tarun livestä mieleeni oli jäänyt pyörimään ajatus 3D-nostosta, siis siitä että jokin elementti on sivusta ylempänä. Päätin toteuttaa noston tässä kortissa ja nostoon käytin paksua kaksipuolista teippiä.

Materiaalit olivat lopulta hyvin simppelit. Pala kartonkia, geelikynä, pätkä washia ja diecutseja. Hiutaleista leikkasin ylimääräiset valkoiset reunat pois, koska halusin ne pienemmiksi. Kuuset teippasin korttiin sellaisenaan. Se on yksinkertainen, mutta se on ATC-kortti. Ja ylitin itseni, koska sain tämän oikeasti tehtyä. Tässä kohtaa saa varmaan olla vähän ylpeä itsestään?

-Mirppu

Aiemmin kortteja ovat tehneet Aj, Milja, Piia ja meidän korttimestari Inka.

Harrastuksen haasteet – Carita

Kun aloitin tämän harrastuksen, koin haasteelliseksi löytää oman tyylini. Toisaalta samaan aikaan olen aina pitänyt sen etsimisestä, koska on tullut kokeiltua erilaisia juttuja ja käytettyä omaa mielikuvitusta. En ole aivan varma, onko se oma tyyli vieläkään löytynyt, mutta muodostunut selkeämmäksi ainakin.

Todellinen harrastuksen haaste minun kohdallani taitaa olla itseensä uskominen ja olla ylpeä omista tekemisistään. Yksi selkeistä ongelmakohdistani jokapäiväisessä arjessa on, että vertaan itseäni jatkuvasti muihin. En ole onnistunut täysin välttymään siltä tämänkään harrastuksen kohdalla. Siinä missä muiden tekemisten katsominen on valtavan inspiroivaa, se aiheuttaa toisinaan myös epävarmuutta. Kalenterimania-ryhmä on täynnä toinen toistaan lahjakkaampia persoonia, ja usein muiden kuvia katsellessa löytääkin itsensä pohtimasta, osaisipa tehdä itsekin jotain vastaavaa.

Olennaista oman itsevarmuuden kasvattamisessa on ollut tajuta, että jokainen toteuttaa itseään eri tavalla ja jokainen tapa on yhtä oikea. Omaa maailmaani on myös avartanut se, että olen uskaltanut astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle siitä huolimatta, etten koe jotain osa-aluetta itselleni kovin vahvaksi. Aluksi meni pitkään, ennen kuin ylipäätään uskalsin julkaista mitään ryhmässä. Kiitos sallivan ja kannustavan ilmapiirin, pääsin kuitenkin eroon siitä pelosta. Viime aikoina olen vuorostaan mm. uskaltanut osallistua Doodle-haasteeseen, vaikka en osaa lainkaan piirtää.

Minulle suuri syy kalenteriharrastuksen aloittamiseen on ollut sen lukemattomat mahdollisuudet. Tämä harrastus inspiroi minua jatkuvasti toteuttamaan itseäni uudella tavalla ja kokeilemaan uusia asioita. Senpä takia koitan pahimmallakin itsekritiikin hetkellä muistaa, että teen tätä ensisijaisesti itseäni varten. Aina tärkeintä ei suinkaan ole lopputulos, vaan koko prosessi ja tekemisen ilo.

Omista päähänpinttymistään on välillä vaikea päästä eroon, mutta tämä harrastus on ilman muuta tehnyt minusta rohkeamman. Ehkä juuri se, että olen etsinyt omaa tyyliäni ja löytänyt oikean suunnan, on myös tuonut mukanaan lisää itseluottamusta.

Olen myös vähitellen onnistunut muuttamaan ajattelutapaani siten, etten enää saman tien luovuta, jos totean, etten ole hyvä jossakin. Lähes kaikkea voi opetella, jos vain löytyy tarpeeksi aikaa, rohkeutta ja kärsivällisyyttä. Ihan vielä en esimerkiksi omia doodlailuja tai tekstausharjoituksia ryhmässä julkaise, mutta ehkä jonain päivänä. Jos niin teen, lupaan unohtaa turhan itsekritiikin ja keskittyä iloitsemaan siitä, että olen jälleen uskaltanut lähteä kokeilemaan jotain, mikä on selkeästi oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Samaan haluan kannustaa teitä muitakin!

-Carita

Aiemmin harrastuksen haasteita ovat pohtineet Piia, AJ, Milja, Inka, Mirppu, Nanna, Eija ja Suvi.