Avainsana: itsemyötätunto

Luovuus syntyy tylsyydestä, vaatii rohkeutta ja kesyttää demonit

Olin otettu, kun minua pyydettiin tekemään Kalenterimanialle jäsenpostaus. Olen ollut Kalenterimanian jäsen monen vuoden ajan, mutta vain harvemmin yhtä aktiivinen kuin viimeaikoina. Nyt kun elämäni on eräänlaisessa välivaiheessa, Facebook-ryhmä on antanut minulle olon yhteisöön kuulumisesta ja tuonut arkeeni paljon iloa ja inspiraatiota. Olen todella iloinen, jos jokin, mitä jaan voi tuottaa samaa jollekin muulle.

Minulle ehdotettiin jäsenpostauksen tekemistä Simple Stories -rengasplannerini välilehtiprojektista. Pilkulliset Carpe Diem -plannerikanteni ovat pyörineet laatikoissani varmaan vuodesta 2017 lähtien. En ole saanut otettua niitä oikeaan käyttöön, mutta en ole halunnut niistä luopuakaan. Kalenteri-innostuksen sytyttyä taas pitkästä aikaa alkuvuodesta 2024, päätin tilata vähän uusia tarvikkeita, muun muassa vihdoinkin sen kuuden reiän rei’ittimen, jota en ole aikaisemmin saanut hankituksi. Rei’ittimen lisäksi ostin upeita viidakkoteemaisia papereita, washiteippejä, die cutseja sekä liimattavia helmiä.

Ajattelin, että lähden kasaamaan ihaniin pilkkukansiini plannerin, päiväkirjan ja muistojen kokoelman kaunista sekamelskaa. Ajatuksenani oli, että tämä lähes mappikokoinen binderi keräisi sisäänsä ne asiat, jotka minua elämässäni inspiroivat: Sellaiset asiat, jotka eivät liity työ- tai julkiseen minääni vaan siihen yksityiseen minään, joka nauttii kuun vaiheiden seuraamisesta, tarotkorttien lukemisesta, joogafilosofiakursseista, runojen kirjoittamisesta tai melkein mistä tahansa, millä ei ole suoraa käytännön hyötymerkitystä. Keräisin vain niitä asioita, jotka elävöittävät omaa sieluani. Projektin aloittamiseksi päätin ensialkuun tehdä uusista papereistani kauniit välilehdet.

Kuten moni varmasti allekirjoittaa, tuunailussa joutuu väistämättä opettelemaan epätäydellisyyden sietämistä. Minulle vaikein vaihe on se, kun minun pitäisi aloittaa täydellisen puhtaan pöydän “pilaaminen” omilla tuotoksillani. On niin paljon mistä valita, mitä jos valitsen väärin? Mitä jos kyllästyn? Mitä jos lopputulos on mielestäni sotkuinen? Tai mitä jos en saakaan vietyä projektiani loppuun? Ensimmäinen välilehti kuvastaa hyvin tätä epätäydellisyyden pelkoa lainauksella Etan biisistä Demoneista ystävii. 

Minusta tuntuu, että kalenteriharrastuksessa on jotakin syvästi intuitiivista ja elämän virrassa soljuvaa. On aikoja, kun kalenterituunaus on elämässä mukana vain satunnaisina tarvikevarastojen silmäilyinä ja hivelyinä, ja etäisenä tarpeena säästää kaikki tarvikkeet jotain ehkä tulevaa ajankohtaa varten. Sitten taas toisinaan innostus kalentereihin syttyy kuin yllättäen ja tekeminen sujuu. Omalla kohdallani kalenteriharrastus vaatii sen, että elämäni on oikealla tavalla tylsää ja tasaista. Luovuus alkaa pitkästymisestä ja luova tekeminen vaatii sen, että elämässä on rauha maassa, jotta uppoutuminen ja flow-tila on mahdollista saavuttaa. Olen itse oppinut hyväksymään sen, että pakottamalla ei synny hyvää jälkeä. Silloin kannattaa takoa, kun tekeminen sujuu helposti ja pakottamatta. Jos inspiraatiota ei ole tai projektiin tarttuminen jopa ahdistaa, kannattaa kärsivällisesti odottaa parempia aikoja.

En päässyt välilehtiprojektissanikaan vielä maaliin asti, sillä sain vasta ensimmäisen valmiiksi. Päätin noudattaa omaa neuvoani, enkä lähtenyt tekemään seuraavia sivuja väkisin. Ajatuksenani on koota kullekin välilehdelle lainauksia, jotka sykähdyttävät jotakin minussa. En voi tehdä tällaista projektia, jos sisälläni ei juuri sillä hetkellä soi.

Loppuun voisin antaa muutaman käytännön vinkin itsetehtyjä välilehtiä suunnitteleville:

  1. Päätä montako välilehteä aiot tehdä ja laske jaottelua sivukokosi mukaan: kuinka monta senttimetriä kustakin välilehdestä jää näkyvää osaa?
  2. Välilehtien määrää tai järjestystä ei voi myöhemmin enää muuttaa, koska ne on leikattu kukin omalle paikalleen
  3. Kunkin välilehden “läpän” kannattaa olla hieman korkeampi kuin näkyvä osa, jotta se jää nätisti edellisen alle. Päädyin tekemään omani niin, että jokainen läppäosa alkaa aivan sivun yläreunasta ja jatkuu aina edellistä pidemmälle näkyviin jäävän osan verran.
  4. Leikkaa välilehdistä hieman isommat kuin niiden alle jäävät sivut, jotta ne peittävät sivut kauniisti. Tee läppäosista tarpeeksi leveät: itse tein 1,5 cm leveät läpät
  5. Muista, että sivukoon ollessa vähän isompi, rei’ittimessä kannatta katsoa keskikohta huolella… Nimimerkillä melkein mokasin!
  6. Kokeile rohkeasti! Se on vain paperia. Voit tehdä myöhemmin uudet paremmalla kokemuksella.

En toistaiseksi vielä tiedä, miten planneriprojektini tulee jatkumaan, mutta yritän taltuttaa tyhjän sivun kammoa ja opetella epätäydellisyyden sietämistä. Loppujen lopuksihan parasta tässä kaikessa on käsillä tekeminen ja oman luovan energian vapauttaminen!

Mukavia talvisia tuunaushetkiä kaikille!

Armollisuuden opettelua

Minulla oli jo pitkään ollut tunne, että minulla ei ole mitään ideoita kalenterin tekoon. Sen myötä oli kadonnut motivaatiokin. Katselin kyllä paljon toisten tekemiä aukeamia Facebookissa ja itsekin halusin tehdä, mutta sitten tuli tunne, että en osaa, en jaksa, en pysty. Aina löytyi joku syy, että miksen voinut tehdä. Stressasin siitä, että kalenteriin jäi tyhjiä sivuja, olin merkinnyt sinne ainoastaan työvuorot, jos niitäkään. Kaiken tämän lisäksi, kun joskus sain jotain aikaiseksi kalenteriin, niin jos joku kehui sivujani, en pystynyt ottamaan palautetta vastaan. Tuli välittömästi sellainen olo, että nyt vaan yritetään minua jotenkin tsempata, vaikka ei tuo oikeasti tarkoita mitä sanoo, vaan oikeasti minun tekeleeni ovat ihan rumia ja surkeita.

Jotenkin tästä tunteesta oli päästävä eroon, koska askartelu ja kaikenlainen tuunaaminen on niin iso osa minua, että en halunnut antaa tuolle tunteelle nyt valtaa. Minun oli vaan pakko alkaa luottamaan itseeni ja uskottava myös muita. Jos joku kehuu jotain kalenterin sivuani hienoksi, miksi pitää heti ajatella jotain negatiivista. Tästä lähtien olen ylpeä kalenteristani ja sen sivuista! Ja jos joku joskus kehuu kalenteria, ennemminkin voin alkaa vähätellä tekelettäni, että tämä nyt on vaan tämmöistä pientä puuhastelua.

Välillä mietin, mistä ihmiset saavat aikaa askarteluun ja tuunailuun. Tuntuu, ettei omassa vuorokaudessa ole niin paljoa tunteja, mitä haluaisin. Mutta olen myös opetellut, että aina kun olen yksin kotona, käytän edes hetken askartelun parissa.

Ja jos minulla jatkossa jää tyhjiä sivuja kalenteriin, en stressaa siitä. Jos ei joskus jaksa tai ehdi, ei se ole maailmanloppu. Välillä voi vaan liimata pätkän washiteippiä sivulle, tai tarran tai pari ja sivu on valmis. Pitää olla armollinen itselleen ja tehdä omien voimavarojen mukaan tätä hommaa. Ei pidäkään olla tai yrittää olla samanlainen kuin muut. Jokaisella on oma tyylinsä ja tapansa tehdä. Ja mikä pitää minunkin muistaa, jokainen tekee omalla tyylillään. Jos joskus joku sivu menee omasta mielestä ihan pilalle, se ei välttämättä ole muiden mielestä sitä. Ja jos joku sivu menee pilalle, niin aina voi vetää vielä enemmän överiksi eli korostaa sitä pilalle mennyttä juttua. Muistetaan, että tämä on ihana harrastus, eikä sitä pidä tai kannata ottaa liian vakavasti.

-Armi