Helou helou helou! Tällä kertaa oli todella vaikea miettiä mistä kirjoittelisin tähän maanantaipostaukseen. Liekö syy flunssassa jonka jälkitukkoisuus ei meinaa millään hellittää, vaiko kevään aikana kovilla olleessa mielenterveydessä, mutta tahmeaa on joka tapauksessa ollut meininki viimeaikoina. Toukokuussa koin hetkellisen inspiraatio-puuskan kun tuunailupisteeni kaikkine tavaroineen siirtyi yläkertaan, erilleen meidän normaalista asuintilasta. Nyt ei kuitenkaan ole hetkeen riittänyt sen enempää inspiraatiota kuin energiakaan kavuta noita rappusia… Paitsi nyt!
Päätin motivoida tämän postauksen avulla itseni tuunaamaan kalenteria ainakin yhden viikon eteenpäin. Kalenterimanian kirppis -ryhmästä bongasin ja ostin pienen kasan irtotarroja, jotka saivat edes pienen inspiraation liekin syttymään. Setissä posti kuljetti koomaiseen huomaani muutamaa eri tyyliä edustavia tarroja. Tämän postauksen aukematuunailuun valitsin söpön karmivat tarrat, englanniksi sanoisin näiden olevan spooky but cute.
Tuunailu sujui melko perinteisellä kaavalla: washeja ensin pohjaksi ja tarrat perään. Sävyihin sopivat mustetuputtelut taustalle olisi olleet myös kivoja, mutta nyt mentiin sieltä missä aita on matalin, jotta edes jotain syntyisi. Washit valikoin tarrojen sävymaailmaan mielestäni sopiviksi, söpöä minttuisaa ja vaaleanpunaista. Mustaa toki ripaus kontrastia tuomaan.
Olisin halunnut lätkiä kaikki tarraihanuudet käyttöön, mutta himmailin kuitenkin hieman. Kai se on hyvä jättää hieman tilaa kirjoittamisellekin. Ja jos ei sitten viikon tullessa kohdalle tekstiä irtoakaan, niin ainahan voi lisätä tarroja jälkikäteenkin!
Toivottavasti tällä matalan kynnyksen tuunailulla sain oman tekemisjumini hiukan auki, sen aika näyttää. Mutta ainakin nyt on yhdellä viikolla spookya söpöyttä!
Pussituunaus – sellaiseksi nimesin puolivahingossa kesällä syntyneen ideani. Esittelin uuden systeemini ohimennen Kalenterimanian Facebook-ryhmässä ja koska se sai valtavasti positiivista ja innostunutta palautetta, päätin kirjoittaa aiheesta jäsenpostauksen.
Minulla oli kalenteriaskartelun kanssa sama ongelma kuin useimmilla naisilla vaatteiden kanssa – kaappi täynnä vaatteita, muttei koskaan mitään päällepantavaa. Askartelulipastoni pursuili tarroja niin kansioissa, kirjoissa kuin irtonaisina arkkeina, jotka olivat liian isoja mahtumaan yhteenkään kansiooni sekä washiteippejä, diecutseja ja lehtileikkeitä, joita aioin käyttää ”sitten joskus johonkin”. Kuulostaako tutulta? Vaikka pidän tuunaamisesta, se oli uuvuttavaa, koska aikaa meni valtavasti yhteensopivien materiaalien etsimiseen, kun tavoitteena oli luoda värimaailmaltaan yhtenäisiä ja harmonisia aukeamia. Harvoin jaksoin kolmea viikkoa pidempään, koska urakkaan oli välillä jopa henkisesti valmistauduttava. Sitten tuli turhautuminen ja kiinnostuksen lopahtaminen, ja uutta inspiraatiota etsittiin ostamalla lisää tuunaustarvikkeita, joiden selaamiseen kului taas entistä enemmän aikaa. Kamala kierre.
Eräänä päivänä otin käteen sakset ja silppusin lähes koko tarravarastoni melkeinpä yksittäisiksi tarroiksi. Sitten lajittelin tarrat teeman ja/tai värin mukaan pieniin pusseihin, laitoin pusseihin yhteensopivat washit ja sujautin mukaan ne pahimmillaan yli 10 vuotta käyttöä odottaneet lehtileikkeetkin. Nimesin siis systeemin pussituunaukseksi, mutta tee-se itse-kitti (kalenterituunauksessa esim. yhdelle viikkoaukeamalle tarkoitettu yhteensopiva koristelusetti) on varmastikin paremmin kuvaava ilmaus.
Myös ne ihanimmat Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjat kokivat saman kohtalon.
Käyttämäni pussit olivat 25 kappaleen paketeissa ja minulta kului melkein neljä pakettia. Pusseja tuli siis lopulta yhteensä lähemmäs sata kappaletta – kyllä, SATA. Lisäksi monessa pussissa on koristeita kahden, ehkä jopa kolmen aukeaman verran, joten nopealla laskutoimituksella minun pitäisi pystyä koristelemaan nykyisellä varastollani vähintään kahden vuoden kalenteriaukeamat, ehkä jopa neljän. Olin elänyt täydellisessä harhakuvitelmassa, että jos tuunaan runsaammalla koristelutyylillä, loppuvat tarvikkeeni alta aikayksikön. Luulin myös, ettei minulla ole juuri lainkaan yhteensopivia tarroja tai teippejä, sillä hyvin usein aukeama on jäänyt todella valjuksi, kun en ole löytänyt alkuperäiseen visiooni sopivia koristeita.
Muistan eräänkin surullisen kuuluisan keltaisen aukeaman, joka taisi taas kerran saada plannerointi-intoni lopahtamaan. Viiden keltaisen tarran jälkeen en vain yksinkertaisesti löytänyt enempää sopivia koristeita, mutta tämä johtui siitä, etten nähnyt niin sanotusti metsää puilta. Nyt minulla odottaa kaksi pussillista keltaisia tarroja, toinen kirkkaita ja toinen murretun sävyisiä, seuraavaa kertaa, kun haluan toteuttaa keltaisen aukeaman. Tai sitten lopputulos on ollut ainakin omaan silmääni vain kamala sekasotku, kun taas kaikkien muiden aukeamat olivat sointuvia, sommiteltuja ja äärettömän kauniita katsella.
Tämän järkytyksen myötä sovin itseni kanssa myös kohtuullisen tiukasta ostolakosta kalenteritarvikkeiden suhteen, sillä en voi todellakaan enää käyttää tekosyynä sitä, ettei minulla muka olisi tuunaustarvikkeita tai mitenkään väittää tarvitsevani lisää. Saan hankkia ainoastaan loppuneiden tilalle sellaisia, joita käytän säännöllisesti, kuten sauna-tekstitarroja tai kodinhoitoon ja laskuihin liittyviä tarroja. Pussituksen jälkeen jäljelle jääneet, yksinkertaisesti omassa käytössäni ei-niin-mihinkään sopivat tarvikkeet pistin kiertoon ja osan myin Kalenterimanian kirppiksellä.
Kuinka pussituunaus sitten on toiminut? Liityin Kalenterimaniaan helmikuussa 2017 enkä koko tänä aikana ollut koristellut kuukauttakaan yhtäjaksoisesti. Tätä kirjoittaessani kalenterissani on kahdeksan perättäistä koristeltua viikkoa, jotka miellyttävät omaa silmääni koko ajan enemmän, ja lisäksi olen tehnyt viikkopohjat lähes koko loppuvuodelle! Tuunaaminen on helppoa, kohtuullisen nopeaa ja hauskaa, kun minun tarvitsee vain sommitella valmiiksi valitut koristeet sivuille. Lisäksi pienet pussit olisi helppo ottaa mukaan, joten reissun päällä tuunaaminenkin kävisi todella näppärästi! Olen myös käyttänyt rohkeammin jopa niitä vuosia hilloamiani tarroja, sillä muihin yhteensopiviin koristeisiin yhdistettynä ne tuntuvat pääsevän oikeuksiinsa. Lisäksi arkista irti leikatut tarrat ainakin minun on helpompi ottaa käyttöön, kun tarkoituksella houkuttelevaksi suunnitellun arkin herkullinen harmonia on rikottu. Ymmärrän kyllä, että pelkkä ajatuskin varmasti puistattaa monia kalenterimaanikoita, sillä itsekin sain valtavasti visuaalista mielihyvää kauniiden arkkien katselusta ja erityisesti Mambin tarrakirjat ovat kuin karkkipusseja.
Haastankin teidät kaikki kokoamaan itse yhteensopivia koristelupaketteja omista varastoistanne!
