Avainsana: instax

My Happy Place – kirjoituspöytäni

Jokainen kalenterimaanikko tietää, että rapatessa roiskuu ja minne katseensa ikinä maanikon kodissa kääntääkään, näkyy siellä tarroja, paperipinoja, kyniä, klemmareita, pulloa ja purnukkaa, leveillään olevien kalenterien lisäksi. Näin siis erityisesti silloin, jos maanikolla ei ole selkeää työpistettä käytössään.

Ennen kun sain oman ns. kirjoituspöytäni, olin askartelukamoineni levittäytyneenä kodissamme milloin minnekin. Enimmäkseen tuunailin keittiönpöydällä, mutta tarpeen vaatiessa työpöydäksi soveltui myös kirjahylly, vaatehuoneen hyllyt ja pesukoneen päällinen. Askartelumateriaaleja oli siellä täällä vähän joka huoneessa.

Taisi olla aika pian uuden vuoden jälkeen, kun itselleni tarjoutui vihdoin tilaisuus omalle työpisteelle muuttaessamme takkahuoneen järjestystä ja mies haki kierrätyskeskukselta vanhan neljän hengen ruokapöydän. Siihen sitten aloin levittäytymään heti suurella innolla.

Kirjoituspöytäni on tässä välissä muuttanut ulkomuotoaan ja järjestystään jo lukuisia kertoja, mutta nyt se alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä pitääkin. Kerroin edellisessä postauksessani, miten tykkään pitää Hobonichi Cousinin hillittynä ja selkeänä, jotta kaoottisessa arjessa olisi edes jokin paikka ja asia mikä ei enää lisäisi omaa mieleni kaaosta ja ylikierroksilla käymistä. Näin menettelen myös kirjoituspöytäni ja sen ympäristön kanssa.

Pyrin käyttämään työpöydän sisustamisessa luonnonläheisiä värejä ja kierrätettyjä materiaaleja. Muistitauluna esim. toimii vanha kanaverkko, kynäpurkkina lasinen säilykepurnukka, säilytysrasioina pahvipakkaukset tilauksista. Toki uuttakin mahtuu joukkoon mukaan, kuten tekniikka ja kukkaruukut.

Myös kasvit ovat tärkeänä osana työpöytääni, ja niiden kannalta onkin hyvä että saan pidettyä pisteeni ikkunan alla. Toki luonnonvalo on muutenkin plussaa!

Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, meinaa siltäkin loppua välillä tila kesken ja vähän väliä joutuu raivaamaan tilaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tärkeintä on, ettei tuunailukamat ole enää joka puolella talossa ja tavaroillani on vihdoin paikka johon saan jättää ne levälleen ilman että ovat muun perheen tiellä. Tästä olen, sattuneesta syystä, saanut kiitosta myös mieheltäni.

Näin olen saanut rakennettua itselleni oman ”Happy placen”, jonka eteen on mukava istahtaa tuunailemaan ja merkkailemaan asioita ylös kalenteriin. Ajatuksille on tilaa ja aika tuntuu pysähtyvän. Maltan tuskin odottaa kesäisiä sadepäiviä ja rentoja askarteluhetkiä veden ropinaa kuunnellessa!

Tykkäätkö sä panostaa omaan työpöytääsi?

-Piritta

Joulumuistot

Mainos: Zig-kynä ostettu Suomen Taidetarvikkeesta.

Ihanaa joulunaikaa kaikille. Eletään Tapaninpäivää ja monet saavat nauttia vielä vapaapäivästä. Jouluaatto ja -päivä mennä jolkottivat jo ohi uusia joulumuistoja tuoden. Itselläni on aina kaunisteltu kuva siitä, että saan kaikki joulumuistot kirjattua ylös ja niitä voisi sitten vuosien jälkeen ihastella kiikkustuolissa. Totuus on se, että monena vuotena olen saanut hienosti kirjattua ennen joulua mitä pitää tehdä, jotta jouluna on kaikki tarvittava, mutta se mitä jouluna tuli tehtyä jää kirjoittamatta.

Olen kasannut kaikki jouluplannerin sisään ja sinne on ollut myös tarkoitus kasata muistot. Hyvin saan kirjattua, kenelle lähetän joulukortit, lahjatoiveet ja mitä tuli ostettua kenellekin, joulumenu ja menun tehtävälista jne. Mutta se keneltä sain joulukortin, mitä pukki toi, kenen kanssa vietimme joulua, valokuvia tai lempimuisto siintää vain kauniina ajatuksena. Myös jouluinen junk journal koitti auttaa asiassa, mutta kirjaukset jäivät laihaksi.

Tänä vuonna hankin kauan haaveilemani Instax Mini 11 -kompaktikameran. Sillä on helppo ottaa tilannekuvia ja saada kuvat heti käyttöön. Sillä säästää myös tulostamisen vaivan ja ajatus ei huku, kun kuvat näkee heti. Peltinen laastarirasia on täydellisen kokoinen kuvien säilyttämiseen, jos ei ehdi heti koristelemaan. Lisäksi kuvista tulee vanhan näköisiä, ei niin tarkkoja, joka tuo nostalgista fiilistä.

Tänä vuonna juhlimme itse pienesti lasten kanssa miehen ollessa töissä. Äitini ja pikkuveljeni kävivät syömässä ja avaamassa paketteja. Perinteiset Tapaninpäivän kahvit jäi tältä vuodelta suvun kesken pois ja oli tarkoitus juhlia ystävien kesken, mutta loppuvuoden jylläävät taudit päättivät toisin. Joulussa kuitenkin ihan parasta on oma perhe, jouluntaika, rauhoittuminen ja oleminen, lasten ilo, herkuttelu ja tietenkin jouluelokuvat. Välipäivänä varastan itselleni aikaa ja tuunaan joulumuistot ajan tasalle, tämä oli joululupaus. Lisäilen kuvia valmiista tekeleestä Kalenterimanian Facebook-ryhmään.

Toivottavasti teillä kaikilla on ollut ihana joulu.

-Tia