Viime vuonna joskus kesällä menetin inspiraationi aivan täysin. En jaksanut, en ollut kiinnostunut, enkä oikeasti edes halunnut avata kalenteriani, saatika miettiä mitään koristeluita tai muutakaan askartelua. Lopetin videoiden katselun, en tainnut avata Instagramiakaan kovin usein, mutta ryhmässä toki pyörin. Jossain vaiheessa kerroin tästä ryhmänkin puolella. Siitä, että innostus ja energia olivat valuneet minusta pois. Elämäni kävi läpi pyörremyrskyä ja voin huonosti lähes kaikilla osa-alueilla. Pikkuhiljaa solmut kuitenkin alkoivat aueta ja löysin itseni pitkästä aikaa Youtubesta ja Instagramista ryhmän lisäksi. Pikkuhiljaa aloin uudestaan selaamaan myös jenkkiryhmiä ja tunsin palavaa tarvetta tehdä jotain. Koska Happy Planner oli hyvin monilla tavoin kytkeytynyt tuohon vaikeaan vaiheeseen elämässäni, en osannut palata sen pariin.
Minä olen ihminen joka innostuu helposti. Tai no en ehkä edes helposti, mutta täysillä. Mutta kun menetän inspiraationi, menetän sen täysin. Silloin lopetan Instagramin selailun, lopetan Pinterestin ihastelun enkä enää vietä aikaani Youtubessa. Mutta totuus on se, että asiat pyörivät silti päässäni. Ruoskin itseäni siitä etten saa mitään aikaiseksi, syyllistän itse itseäni siitä ettei kiinnosta. Osaksi tämä varmasti liittyy siihen että olen aina, aina ollut perfektionisti tietyissä asioissa. Minua ahdistaa jos kalenterissani on tyhjiä viikkoja. Vaikka kannustan muita toteuttaamaan asioita omalla tavallaan, olemaan ottamatta paineita, en itse osaa tehdä niin. Ja aina lopulta se innostus, inspiraatio ja ideat lähtevät pursuilemaan.
Minulle suuri merkitys on yhteisöllä. Niillä ihmisillä, jotka ovat ympärilläni. Ammennan heistä inspiraatiota, ideoita ja energiaa tehdä ja toteuttaa. Siksi järkytyn suunnattomasti jos joku manialaisista tulee vaikka kahville, mutta mukana ei ole tullutkaan koko kalenteripino. Haluan nähdä kun te teette, haluan selata teidän kalentereidenne sivuja, nähdä mitä olette saaneet aikaan Traveler`s notebookkeihinne. Mitkä tarrat ovat lemppareitanne ja miksi. Minä ammennan inspiraatiota ystävistäni. Kalenteriperheestäni. Siitä, että te jaatte räjähtävällä energialla omia ideoitanne.
Hyvä esimerkki tästä on Alinan vesiväri-innostus, joka tarttui minuun. Vielä puoli vuotta sitten olisin pudistellut päätäni vesiväreille ja todennut, että mitä helvettiä ihan oikeasti. Mutta nyt odottelen Priman metallisia vesivärejä, Ihan Kalenterimanian alussa toteutin aukeamia Happy Planneriini aina tietyllä kaavalla, kunnes ystäväni Emma tuli meille yksi kerta käymään. Hän toteutti aukeamansa täysin eri tavalla ja tykkäsin tyylistä TODELLA paljon. Poimin muutaman idean häneltä ja muutin omaa lähestymistapaani todeten sen toimivaksi. Emma toimi sillä hetkellä mielettömänä inspiraationlähteenä sekä myös tavallaan silmiäavaavana kokemuksena. Että aivan, näinkin voi tehdä.
Jos nyt kuitenkin jätetään se itsestäänselvyys eli Kalenterimania pois, niin ammennan inspiraatiota myös jenkkilän puolelta. Priman kohdalla varsinkin olen huomannut hukuttautuvani jenkkiryhmän menoon, vaikka totuus on se, etten ikinä tule toteuttamaan vastaavia aukeamia. Rakastan myös Youtubea ja myönnän, että järkytyin kun minulle selvisi ettei osa ylläpidosta käytä tubea. Vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että liika on liikaa ja ei kannata ahdistaa itseään tuijottamalla tuntitolkulla muiden tuotoksia, niin välillä esimerkiksi videoiden katselu tekee hyvää nimenomaan sen takia, että se avaa silmiä. Kuten minulle kävi Emman vierailun aikana.
Olen tavallaan kade niille jotka ovat löytäneet oman tyylinsä, mutta toisaalta totuus on se, että jos en kurkkisi jatkuvasti onko ruoho vihreämpää luovuuden toisella puolen jäisin paljosta paitsi. Ja minusta on hauska tutustua uusiin juttuihin ja pohtia esimerkiksi leimojen käyttöä kalenterissani. Kaikenkaikkiaan suosittelen tutustumaan Pinterestiin ja Youtubeen Kalenterimanian lisäksi.
